Valikko

Eräkokkina Hellevi Salonen

Yksi sana riittää kuvaamaan Hellevi Salosen suhtautumista ruokaan: omavarainen. Salosella on iso tontti, jolla kasvaa jos jonkinlaista hyötykasvia, marjaa ja vihannesta. Lisäksi Salonen kalastaa, marjastaa ja sienestää.

– Yritän olla ja olenkin hyvin pitkälle omavarainen. Puutarhassa on mahdollisimman paljon kaikenlaista syötävää mutta myös katseltavaa, Salonen kuvailee pihaansa.
Salosella on takana pitkä työura Metsähallituksessa, ja hän jää kesäkuussa eläkkeelle erikoissuunnittelijan virastaan. Talo ja iso tontti pitävät Salosen kiireisenä eläkkeelläkin.

– Olen alkanut olla kauhean innoissani, että vihdoin pääsen tekemään kaikkea mitä haluan. Mutta eihän tässä suurta muutosta tekemisiin lopulta tule, kun yritän hoitaa taloa ja tonttia joka kolkasta, naurahtaa Salonen.

Salonen laittaa mielellään ruokaa, etenkin oman tontin ja lähiluonnon antimista. Kun lähimpään kauppaan on matkaa yli kymmenen kilometriä, autotta elävän Salosen on oltava joko suunnitelmallinen tai kekseliäs.

– Kyllä minä laitan ruoat itse mahdollisimman pitkälle ja leivon leivät myös. Olen oppinut soveltamaan reseptejä sen mukaan, mitä kaapeista löytyy, koska en voi yhtäkkiä hakea kaupasta puuttuvaa ainesosaa.

Herkut maistuvat parhaalta ystävien kesken.

– Tykkään herkutella, jos vieraita tulee. En pidä äkkimakeasta enkä suklaasta, mutta kaikenlaiset herkut hedelmistä ja marjoista maistuvat – etenkin happaman makeat.

– Puolukkaroppana oli lapsuuteni suuri herkku. Mummu sitä teki. Silloin, 50-luvulla, pullaa sai korkeintaan siivun päivässä, kakkua vain juhlissa ja karkkia, jos vieraat toivat. Mutta roppanaa saattoi saada yllättäen arkena, koska siihen ei tarvittu kummoisia aineita, kertoo Salonen lapsuutensa herkusta.

Kun Salonen päätti kokeilla uudestaan roppanan tekemistä, ohjetta ei ollut sen enempää hänellä kuin muillakaan. Seuraava resepti onkin useamman kokeilun tulos. Sillä Salonen pääsi lähimmäs mielikuvansa puolukkaroppanaa.

– Lienee makuasia, missä suhteessa laittaa puolukoita ja jauhoja, miten paljon sokeria ja miten kuivaksi paistaa. Paksummasta taikinasta tulee leipämäisempää, vetelämmästä ja ohuempaan levitetystä marjaisaa ja kirpakkaa. Lukijakin joutuu ehkä jatkamaan reseptin kehittelyä.


PUOLUKKAROPPANA

  • 5 dl survottua puolukkaa
  • 1 dl vettä
  • 2 dl ruisjauhoja
  • 1 dl sokeria
  1. Sekoita kaikki ainekset löysän puuron tapaiseksi taikinaksi. Anna seistä jonkin aikaa, jotta jauhot ehtivät turvota. Jos taikina tuntuu liian tönköltä, lisää varovasti vettä. Sopivan paksu taikina on helppo levittää lusikan tai lastan avulla, mutta se ei lähde leviämään pellillä.
  2. Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille reilun sentin vahvuiseksi kerrokseksi. Levitä riittävän paksusti, sillä uunissa paistos ohenee liki puoleen.
  3. Paista roppanaa 150–180 asteessa puolesta tunnista tuntiin. Roppanan pinnan kuuluu kopertua ja reunojen ruskettua. Jos reuna irtoaa paperista ja pohja näyttää saaneen väriä, on roppana luultavasti kypsä.
  4. Irrota uunista otettu roppana heti leivinpaperista, ettei se kuivu kiinni. Samalla voi ottaa maistipalan. Jos maistuu kovin happamalta, ripottele kuuman roppanan päälle sokeria. Roppana maistuu parhaalta hitusen jäähtyneenä.