Retki on oppaan työssä jäävuoren huippu, suurin työ on tehty aikaisin aamulla

Oppaan kanssa ensilumilla

– Parasta tässä työssä ovat nämä asiakkaat. Lähes joka päivä uudet ihmiset ja mielenkiintoinen työympäristö, Päivi kiteyttää.

– Tervetuloa Vaattungin ensilumille. Lähdemme kolmen tunnin retkelle lähimaastoon ja katselemaan tätä ainutlaatuisen hienoa maisemaa myös vesiltä, Päivi Teljosuo kuuluttaa kämppäkartanon pihamaalla Rovaniemellä.

 

Aamuaurinko värjää Napapiirin seutukuntaa punaväreillä. Herättelyyn ei ole tänä aamuna tarvetta, luonto tekee sen luonnostaan. Yöllä on satanut syksyn ensilumi, muutama sentti vitivalkeaa pakkaslunta.

 

– Talvi yllätti taas, ryhmä tuumii.

 

Metsän siimeksessä puut ovat epätodellisen näköisiä. Ruska värjää lehdet kirkkailla sävyillä, mutta lumi kuorruttaa ne aivan kuin piparit sokerihuurteella. Kipakka pakkasaamu tuntuu leppeän syksyn jatkeeksi äkkiä luihin käyvän kylmältä.

 

Päivi kertoilee päivän reittiä ja opastaa retkikunnan aluksi varusvarastolle. Vetten päälle kun lähdetään niin kelluntaliivit pitää olla matkassa. Myös pikainen vaatetuskatsaus tehdään.

 

– Hanskat tai tumput eivät ole nyt yhtään liikaa. Hyvät jalkineet ovat tarpeen, pitkokset ovat luultavasti liukkaita, Päivi neuvoo.

 

Sujahdamme patikkareitin portista sisään ja otamme suunnan kohti Vaattunkiköngästä.

– Onhan kaikilla kelluntaliivit, Päivi tarkistaa ryhmän valmistautuessa melontaretkelle.

Nopeita reaktioita ja joustavuutta

Päivi opiskeli eräoppaaksi yksitoista vuotta sitten. Sen jälkeen ei ole muita töitä tarvinnut tehdäkään.

 

– Parasta tässä työssä ovat asiakkaat, joka päivä uudet ihmiset. Ja itse opastushan on työpäivästä vain jäävuoren huippu, taustalla on paljon ennakkotyötä ja ennen muuta tuotteiden hiomista, opas kertoo.

 

Usein kuuleekin sanottavan, että oppaiden työ on hienoa; metsässä patikointia, tulilla istumista, kahvin keittelyä ja mukavien juttelua. Harva näkee kuitenkaan kulissien taakse. Työpäivät venyvät välillä pitkiksi. Eikä ole lainkaan ainutlaatuista, että puhelin soi aamuseitsemältä pikatuurauksen tarpeessa. Yhtä lailla se voi soida puoliltaöin reitille hajonneen kelkan noutoon.

 

– Joustavuutta ja reagointikykyä tämä ammatti vaatii uskomattoman paljon. Kausivaihtelut ovat isoja, on hiljaista aikaa ja sitten ihan tajutonta kiirettä. Perusasiat pitää totta kai hallita, tulet pitää syttymään ja pikku ensiapua on osattava antaa, Päivi hymyilee.  

Kesäkalusto talvisäilöön kelkat ja reet esiin

Kysymys tyypillisestä työpäivästä saa vastaukseksi iloisen naurunpyrskähdyksen. Sellaista ei siis ole olemassa.

 

– Meillä toki pyörivät tietyt viikko-ohjelmat. Esimerkiksi joulun charter-aikaan päivä porotilalla alkaa aamuvarhain porojen ruokkimisella. Jos eläimiä lähtee muualle, ne varustetaan kuljetusta varten. Sitten alkaa ohjelmien veto ja illalla on sama rumba kuin aamulla. Joulukuun tyypillinen työpäivä onkin kaksitoista tuntia, ja työtehtävät voivat vaihtua nopeasti.

 

– Silloin kun on hiljaisempaa, kunnostetaan kalustoa ja kehitetään uutta. Roudaustakin on yllättävän paljon. Nyt ajetaan mönkijöitä, laitureita, veneitä ja kanootteja talvisäilöön ja moottorikelkkoja ja rekiä esille, opas luettelee.

 

Päivi on sikäli erikoinen opas, että hän on toiminut koko uransa saman työnantajan palveluksessa. Tarvetta vaihtoon ei ole tullut – ympärillä on hyvä työporukka ja mainiot puitteet työnteolle.

 

– Meillä henkilökunta on vaihtunut poikkeuksellisen vähän, Päivi tietää. 

Vaattunki tarjoaa upeita eräelämyksiä.

Olisipa kaikki kuin hollantilaiset!

Saavumme Vaattungin riippusillalle. Koski kohisee mahtavana ja maisema on kuin postikortista. Kaupunkilaiset nojaavat haaveellisen näköisenä sillankaiteisiin – virtaavaa vettä jaksaisi tuijotella vaikka kuinka pitkään.

 

Tintit visertelevät vielä rantapuissa ja pieni hanhiparvi kiiruhtaa kohti etelää. Näissä maisemissa arki unohtuu ja kiire kaikkoaa.

 

Päivi kertoilee ryhmälle Vaattungin luonnosta ja historiasta samalla kun jatkamme matkaa pitkosreittiä pitkin. Iloinen puheensorina kiirii ikimetsässä ja niin käy aina. Oppaan suosikkiasiakkaista ei ole epäilystäkään.

 

– Hollantilaiset! He ovat omatoimisia, mutkattomia ja ovat mielissään, jos sattuu jotain yllättävää. Hekin joustavat, Päivi nauraa.

 

Niin hollantilaiset kuin muutkin kansallisuudet nauttivat Suomen luonnon puhtaudesta ja maisemien kauneudesta. Myös puhtaat vedet kiehtovat ja lähdemmekin hyisen näköiselle joelle kanooteilla.

 

– Onhan kaikilla liivit. Kun otatte meloja, niin sellainen leuan tasalle ulottuva on aika sopivan mittainen, opas neuvoo ja kiristelee vielä ryhmän liivejä tiukalle.

 

Kanoottien lipuessa äänettömästi ja kosken kohistessa jossain taka-alalla opaskin ehtii nauttia ympäröivästä luonnosta.

 

– Kesällä tämä oli yksi suosituimpia ohjelmia. Eikä ihme, maisemat ovat uskomattoman hienot, Päivi suitsuttaa.

 

Tunnin melontareissu päättyy Vaattunkikönkään alle, josta palaillaan hiljalleen lähtöpaikalle. Asiakkaat lähtevät takaisin hotellille, Päivi keräilee kamppeet kasaan ja suuntaa myös kaupunkiin.

 

– Seuraavaksi lähden siirtämään jokiveneitä pois Ounasjoen rannasta.

 

 

Hyvä opas on huumorintajuinen ihmissuhdetaituri   Päivi Teljosuo on Eräsetti Villin Pohjolan Rovaniemen oppaiden vakiokalustoa. Yli kymmenen vuotta samalla työnantajalla. Napapiirillä Eräsetti Villin Pohjolan toimistolla on syyskuun päätteeksi huomattavan rauhallista. Tuotantojohtaja Mikael Rissanen keräilee mittavaa asiakaspalautetta. Sen pohjalta kehitetään uutta toimintaa ja muun muassa oppaiden koulutusta. Oppaat saavat asiakaspalautteissa liki poikkeuksetta hyviä arvosanoja.   – Asteikolla yhdestä viiteen, oppaat saivat arvosanaksi 4,8. Yksi vahvuutemme onkin mainio asiakaspalaute, myös muu asiakaspalvelu saa korkeita arvosanoja. Aika usein palautekuponkia pidetään vain "lappusena" mutta sen sisältö on meille korvaamaton, Mikael vakuuttaa.   Eräsetti Villin Pohjolan oppaiden korkeiden arvosanojen selitykseksi Mikael löytää muutamia asioita. Oppaiksi päädytään täällä tiheän seulan läpi. Työhakemuksesta töihin pääsy on lopulta pitkän matkan takana. Ja ennen töihin pääsyä on vielä koulutusjakso, joka on sekin pitkä prosessi.   – Kolme viikonloppua mennään ihan täysillä bussiopastuksista koirasafarin vetämiseen ja alihankkijayhteistyöhön. Opasjoukon helmet löytyvät yleensä vasta käytännön töissä.   – Hyvän oppaan ominaisuuksista pitkäjänteisyys ja huumorintaju ovat ykkösenä. Hyvät ihmissuhdetaidot ovat aivan välttämättömät, safarioppaalla jopa luontotaitoja tärkeämmät. Englanninkielen taito on aivan ehdoton ja muut kielet vahvasti plussaa. Maastokelpoisuus on välttämätöntä, toisinaan 25 asteen pakkasessa voi joutua viettämään yli kymmenen tuntia. Aluetuntemus on aina hyvästä, Mikael listaa.   Hyvistä oppaista käydään kovaa kilpailua. Yksin Rovaniemellä ottajia on jo moneen osoitteeseen, ympäri valtakuntaa kymmeniä lisää.

 

Teksti ja kuva: Jari Salonen