Kannon täydeltä energiaa

Jussi Taipale työskentelee Kyyjärven työmaalla, joka on yksi Metsähallituksen pohjoisen Keski-Suomen kannonnostokohteista.

Metsähallituksen kuusivaltaiselta päätehakkuuleimikolta saadaan kantoja keskimäärin 50 kuutiota hehtaarilta. Ne riittäisivät täyttämään viiden omakotitalon energian tarpeen. Jokaista kantoa ei kuitenkaan poimita.

 

Hyundain puomi ojentuu, kantopilkkuri porautuu kantoon ja nostaa sen maasta. Napakka ravistus ja juuriston mukana noussut humus varisee takaisin maahan. Pilkkurin terä välähtää auringossa ja halkaisee kannon kahtia. Yrittäjä Ilkka Eerolan palveluksessa oleva konekuski Jussi Taipale poimii puolikkaat kasaan ja kurottaa puomilla kohti seuraavaa kantoa.

 

Taipaleen työmaa, kaikkiaan noin 12 hehtaarin alue Kurkikankaan metsätilalla Kyyjärvellä, on eräs Metsähallituksen pohjoisen Keski-Suomen kannonnostokohteista. Kaikkiaan kannot on tarkoitus tänä kesänä korjata talteen 40 hehtaarin alueelta Karstula-Viitasaari -sektorilla

 

Määrä kuulostaa vähäiseltä, mutta Metsähallituksen Länsi-Suomen hankinta-alueen korjuuesimies Pentti Pekkanen vakuuttaa sen olevan vasta alkua. EU:n asettaman velvoitteen mukaan Suomen on nostettava uusiutuvan energian osuus 38 prosenttiin energian loppukulutuksesta vuoteen 2020 mennessä. Taipaleen pinoama kantokasa on osaltaan täyttämässä tätä tavoitetta.

 

Sadan kilometrin sääntö

Kanto on houkutteleva energianlähde jo pelkän kokonsa vuoksi, sillä puun kokonaismassasta on siinä neljännes. Kuusivaltaisen päätehakkuuleimikon kantosaanto on keskimäärin 50 kuutiota hehtaarilta, mikä energiaksi muutettuna vastaa sataa megawattituntia. Vertailun vuoksi mainittakoon, että 120 neliöinen, sähkölämmitteinen omakotitalo käyttää vuodessa energiaa 18,5 Mwh.

 

Kantojen nostoon liittyy muutamia haasteita. Ensimmäinen niistä on tasapainottelu kustannusten ja tuottojen välissä. Kannot ovat rahanarvoista tavaraa, mutta ne eivät kulkeudu lämpölaitokselle itsestään.

 

– Voidaan puhua sadan kilometrin säännöstä. Jos kuljetusmatka on tätä pidempi, kantoja ei kannata nostaa, Pekkanen kertoo.

 

Kurkikankaan leimikolla tätä ongelmaa ei ole. Päinvastoin, kannot voidaan kannattavasti kuljettaa joko Seinäjoelle, Pietarsaareen tai vaikkapa Äänekoskelle.

 

Kantotyömailla kunnioitetaan lintujen pesärauhaa.

Pesärauha työmaalla

Toinen haaste on ekologinen. Bioenergiabuumi on kestänyt verraten vähän aikaa, joten kukaan ei vielä tiedä, miten kantojen nosto pitkällä tähtäimellä vaikuttaa metsäekosysteemiin.

 

Metsähallituksen työmailla noudatetaan PEFC-metsäsertifikaatin kriteerejä, joiden avulla ympäristövaikutukset pyritään pitämään minimissä.

 

Eräs näistä kriteereistä on, että kaikki alle 15-senttiset kannot jätetään nostamatta. Niiden lisäksi jokaiselle leimikolle jätetään säästökantoja vähintään 20 kappaletta hehtaarille.

 

Eroosiolle alttiit rinteet, ojien reunat, vesistöjen suojakaistat ja säästöpuuryhmien ympäristöt jätetään niin ikään korjaamatta. Alueen muurahaispesät säästetään ja kaikki yli 20-senttiset kuopat tasoitellaan.

 

Kantotyömailla kunnioitetaan myös lintujen pesärauhaa. Työkoneet saapuvat vasta, kun työmaa-alueen linnut ovat pesineet ja poikaset lentäneet pesistä.

 

– Tämän vuoksi aloitamme työt vasta juhannuksen jälkeen, Pekkanen sanoo kumartuen ojan penkalle, jossa risujen suojassa makaa muutama vaalea munankuori muistona teeren toukokuisesta pesinnästä.

 

 

Teksti ja kuvat: Maria Latokartano