Lapin kalaisat tekojärvet täyttyvät särjestä, mutta siikaa, haukea ja ahventa nousee hyvin

Tekoaltaan ulapalta etelän ruokapöytiin

Lokan tekojärven ulappa on mahtava. Horisonttikin hukkuu näkyvistä.

Lokan ulappa lainehtii synkän näköisenä. Metriset aallot lyövät aallonmurtajaan, mutta läntisellä taivaalla näkyy pieniä kirkastumisen merkkejä.– Tyyntymään päin, vinkkaa kalastaja Yrjö Lokka kymmenien vuosien kokemuksesta.

 

Lokan tekojärven ulappa on sykähdyttävän laaja. Lokan kalasatamasta katsellessa horisontti katoaa luoteen suunnalla kokonaan näkyvistä. Olosuhteet ovat lähes merelliset ja Lokan kalasataman pihamaalla käy nytkin melkoinen tuuli.

 

– Sitten kun tuuli kääntyy pohjoisen puolelle, kenelläkään ei ole kivaa. Olosuhteet ovat karut, Yrjö Lokka painottaa ja muistuttaa vielä talvestakin. Jäätä on poikkeuksetta yli metri.

 

Pakkailemme veneen kyytiin päivän varustusta. Kylmälaatikko toiveikkaasti täyteen jäätä, mukaan myös astioita ja muuta kalustoa, ja miesten ylle lämmintä vaatetta.

 

– Meillä on muutama kymmenen verkkoa tässä kylän edustalla, mutta pyyntiä ollaan hiljalleen siirtämässä pohjoiseen. Sieltä aletaan pyytää vaellussiikaa ja särkeä pois oikein urakalla, hoitokalastusta siis, Lokka sanoo.

 

Jäätä tarvitaan saaliin säilyttämiseen.

Lokan tekojärvi elättää nykyään kymmenkunta ammattikalastajaa, Porttipahta muutaman.

– Kalastaja on ulapalla yksin, Yrjö Lokka tietää.

Särkikanta syö siiankin eväät

Isot kanisterit keikkuvat aallokossa, Lokka nappaa verkon päästä kiinni ja alkaa kokea pyydystä. Kohta pinnan alla näkyy hopeista hohdetta ja ensimmäiset siiat nousevat ylös.

 

– Viime aikoina siika on liikkunut hyvin, päiväsaaliit ovat ihan hyvää luokkaa. Siika on täällä sikälikin merkittävä kala, että sitä saadaan ympäri vuoden, mies laskee ja rannalla heitetty ennustus näyttää toteutuvan, tuuli tyyntyy.

 

Tekojärvet rakennettiin 1960- ja 1970 –luvuilla puhtaasti voimatalouden tarpeisiin. Kohta järvien valmistumisen jälkeen tehtiin ensimmäiset peledsiikaistutukset ja ne onnistuivat yli odotusten. Äkkiä Lokka ja Porttipahta olivatkin Lapin ja koko sisävesien tärkeimmät ammattikalastusvedet. Alusta asti myös Metsähallitus oli mukana tekojärvien kalastuksen kehittelyssä.

 

– Siian viljely ja kasvatus olivat Metsähallituksen työsarkaa ja ovat edelleen. Varsinaista velvoitetta tähän ei ole, mutta aihe on nähty meillä tärkeäksi, sanoo kalastusalueen esimies Jukka Korpivuoma.

 

Yrjö Lokan verkoista nousee tasaista tahtia peledsiikaa, mutta joukossa on joitakin vaellussiikoja. Niiden ongelmana on loismato, joka tekee fileestä myyntikelvottoman. Toinen ongelma on särjen räjähdysmäinen kasvu. Se syö eväät sekä särjiltä itseltään että muilta kaloilta.

 

– Kalastajien kannalta pulmana on, että särjelle ei ole olemassa markkinoita. Purkituksesta puhutaan paljon, mutta kannattavaksi sitä on hyvin vaikea saada, Korpivuoma laskee. 

 

– Siika on ahvenen ja hauen ohella tärkein saalislaji.

Kalasatamassa on hienot tilat saaliin käsittelyyn.

Kalastajien kannalta pulmana on, että särjelle ei ole olemassa markkinoita."

Kalakavereina merikotkia

Kalastusta kehitetään Lokalla ja Porttipahdalla nyt voimakkaasti, jotta kalaston tasapaino saataisiin palautettua. Metsähallitus on mukana myös hoitokalastuksen ohjauksessa. Se maksaa ammattikalastajille korvausta pois pyydetystä vaellussiiasta ja särjestä 0,40 euroa kilolta.

 

– Mieluummin satoja kuin kymmeniä tonneja olisi tavoitteena. Isorysiä pitää saada lisää ja sitä kautta päästään ottamaan biomassaa järvestä pois. Hintatuki on tässä kannustimena, Korpivuoma sanoo.

 

– Kalastajien määrä vaan alkaa olla niin vähäinen, että urakka on aika kova. Ongelma tiedetään, samoin lääke, eli eiköhän asiaan korjausta saada, Lokka ja kalastaja Erik Hannula pohtivat.

 

Tällä kertaa verkoista ei rupukalaa nouse. Kylmälaatikkoon kertyy ainakin parikymmentä kiloa pulskaa siikaa. Myös kalastajan kaverit, aina valppaat merikotkat ilmestyvät apajille.

 

– Toisinaan tässä pyörii kymmenenkin kotkaa ympärillä, kalastaja tietää ja kääntää veneen nokkaa takaisin rantaan.

 

Kalasataman hienoissa tiloissa siiat ja muut veden elävät jalostuvat asiakkaiden toivomiin annospakkauksiin ja jo huomenna Etelä-Suomen ruokapöydissä nautitaan maukasta kalaruokaa.

 

– Kalastus kaikkine sivuvaikutuksineen on tälle kylälle elinehto. Mutta se joka täällä aikoo leivän kalasta ottaa, sillä pitää olla kyllä muitakin arvoja matkassa kuin pelkkä raha, Yrjö Lokka painottaa 100 asukkaan kylän laidalla. Tuuli on tyyntynyt ja kotkien kailotus kantaa jostain kaukaa.

 

Teksti ja kuvat: Jari Salonen