Rapuvesillä kesäillan eksotiikkaa

Iltataivaalla alkaa kipunoida kirkkaita värejä. Rannalle voi melkein kuulla, kuinka ravut mönkivät kivikossa. Mutta miten ne kömpivät pyydykseen, se vähän jännittää.

Perniöläinen Lohenrengas järjestää rapuretkiä aivan Teijon retkeilyalueen naapurissa. Täällä selviää, miten käy maakravulta pyynti?

 

Rapuvesillä tulee vastaan kesäillan värimaailma hienoimmillaan.

Alkuilta lupaa hyvää. Keli on tyyntymässä, aurinko lämmittää ja leppeästä illasta näyttää tulevan hieno. Lohenrenkaan kala-apajilla isäntäpari Hilkka ja Juha Virkki toivottavat tervetulleeksi ja sanovat ravustusilman olevan parhaimmasta päästä.

 

Viereen avautuu muutama pikkulampi, viehättävän tyveniä kaikki. Maisemaa ei millään uskoisi kaivinkoneella muokatuksi, ellei isäntäväki niin vakuuttelisi.

 

Lähilammen pinnassa näkyy ison kalan loiskahdus. Samoissa altaissa elävät perhokalastajien tavoittelemat kirjolohet sekä jahtaamamme täpläravut. Paikan idea syntyi Virkin tilalla jo pari vuosikymmentä sitten, ja asiakkaat ovat päässeet ravustamaan nyt parina kesänä.

 

– Tänne on muodostunut jo vakioasiakkaiden joukko, mutta uusiakin tulee ilahduttavasti. Selvästi huomaa, että tämä on monille aivan uusi kokemus, isäntä arvelee.

 

– Rapuretket sopivat isoillekin porukoille. Ylihuomenna tulee 40 hengen porukka ja jokainen pääsee kokeilemaan pyyntiä. Aloittelijakin onnistuu, Hilkka täydentää. 

Ravunpyyntiperinne elpyy hiljalleen 

Suomalainen rapukulttuuri on päässyt vuosikymmenien saatossa pahasti rapistumaan. Rapurutto vei luontaiset jokirapukannat likimain joka järvestä ja joesta. Vasta viime vuosina mittavat täplärapuistutukset ovat tuottaneet tulosta siinä määrin, että ravustus on voitu aloittaa uudelleen.

 

Muutos on tapahtunut hämmentävän nopeasti; kahdessa vuodessa Suomen rapusaalis on kaksinkertaistunut. Nyt ollaan 10 miljoonan saalisravun tasolla, viimeksi näin huikeita määriä saatiin sata vuotta sitten.

 

Uudet syötit pyydyksiin ja merrat vesiin.

Ravustusperinne on kuitenkin päässyt monin paikoin katoamaan, eikä uusia niksejä ole vielä opittu.

 

– Sen huomaa siitäkin, että ihmiset virittelevät mertoja vanhasta muistista aivan rantavesiin. Täplärapu elää kuitenkin vähän syvemmällä ja luonnonvesissä sitä pitää hakea rantakivikkojen ulkolaidoilta, Olli Toivonen evästää.

 

Aitoa maakrapua polttelee sen verran saksiniekkojen pariin pääsy, että lähdemme lammelle. Merrat on viritelty vesiin edellispäivänä, ja pian pääsemme nautiskelemaan lopputuloksesta. Aiempien päivien saaliit ovat olleet hyviä, jopa erinomaisia. Vaikka lammet eivät ole kooltaan valtavia, jokaisessa arvioidaan lymyilevät tuhansia rapuja.

 

– Tekojärvet on tehty tarkoituksella sen verran mataliksi, että vesi lämpenee hyvin. Kasvillisuuttakin pystytään säätelemään, ja siksi ravintoa riittää. Mitään lisäruokaa ei ravuille ole viety, Juha heittää. 

– Komeita otuksia, Olli Toivonen esittelee pikkulammen mörköjä.

Valtava rapu, hirveät sakset! 

Hiivimme kaislikon laitaan ikään kuin kohteena olisi arempikin laji. Pieni sorsaparvi lehahtaa lentoon, ja kauempaa kuuluu hanhiparven kaklatus. Kummaa jännitystä on ilmassa, kun ensimmäinen merta nousee vedestä. Iloinen saksien ja pyrstön läpytys kuuluu kauas, eli saalista on tarjolla.

 

– Kymmenkunta krapua, aika pieniä nämä, Olli Toivonen ynnää saalista mukavalla paikallismurteella.

 

Päästämme pienimmät kasvamaan, mutta muutama isompi pääsee saavin pohjalle jumppaamaan. Seuraavassa satimessa, muutaman metrin päässä on tuplasti suurempi saalis. Otukset tuntuvat myös suurentuvan syvemmälle mentäessä.

 

– Melkoisia mörköjä, Olli siunailee ja nappaa merran pohjalta pulskan, villin näköisillä saksillaan terhakkaasti viittelöivän täpläravun. Sillä on mittaa hyvän matkaa toistakymmentä senttiä, oikea herkkupala siis.

 

Samanlaisia otuksia löytyy jo lukuisista suomalaisjärvistä.

 

– Varsinais-Suomessa on paljon vesiä, joihin täplärapua on istutettu. Valitettavasti paljon on niitäkin järviä, joihin niitä on viety luvatta. Se on harmillista, sillä täplärapu on uhka viimeisille jokirapupaikoille, Olli pahoittelee. 

Saalis altaista, jatkot Kirjakkalassa 

Iltataivas säkenöi hienoissa väreissä, kun lähdemme katsomaan vihoviimeisiä mertoja. Saavin pohjalla lienee jo puolensataa otettavan kokoista rapua, mutta saalista tulisi vielä lisää. Onneksi ilta pimenee ja käännämme veneen nokan rantaan.

 

Perniössä Lohenrengas järjestää yhteistyössä Villin Pohjolan kanssa ravustusretkiä ja rapukekkereitä. Olosuhteet ovat upeat: Lohenrenkaan altaat vilistävät saksiniekkoja, ja kivenheiton päässä on Kirjakkalan ruukkialue, joka tarjoaa mahdollisuudet vaikka kuinka hienoille kekkereille.

 

– Yhteistyö Kirjakkalaan on lähtenyt lupaavasti liikkeelle, isäntäpari myhäilee.

 

Ja sitten se pakollinen kysymys rapujen äärellä. Onko jokiravun ja täpläravun maussa eroa?

 

– On, täplärapu on parempaa, Hilkka nauraa.

 

– No ihan oikeasti, maussa ei ole eroa. Jokirapu on hieman helpompi syödä, täpläravussa taas on enemmän syötävää. Vähän tuo makukysymys vaihtelee myös nautittavan snapsin määrän mukaan, Olli tunnustaa.

 

Villi Pohjola järjestää rapuretkiä myös Rovaniemen Vaattungissa.

 

Jari Salonen

Kuvat: Jari Salonen

 

 

Herkuttelemaan!   Rapujen keittäminen on yksinkertaista ja helppoa. Resepti on lyhyt: tilliä, myös kukintoja muutama pala sokeria suolaa 35–40 grammaa jokaista vesilitraa kohti   Ravut pitää keittää aina elävänä. Kun rapu kuolee, sen liha alkaa pilaantua jo muutamassa sekunnissa. Siksi ravut laitetaan veteen aina vatsapuoli edellä, jotta otus kuolee välittömästi. Veteen lisätään sokeri, suola sekä tillin kukinnot ja pilkotut varret   Keitinveden pitää kiehua jatkuvasti ja siksi rapuja pitää lisätä keitinveteen verkalleen, ei montaa kerralla. Keittoaika on noin 10 minuuttia, isoja täplärapuja saa keittää 12 minuuttia. Kun selkäkilven ja pyrstön väliin ilmestyy rako, rapu on kypsä.   Jäähdytä ravut keitinvedessään mahdollisimman nopeasti. Rapuja voi myös pakastaa, mutta laita keitinvettä mukaan.   Sitten vain näyttävä, tillinkukinnoilla koristeltu keko tarjolle, pöytään paahtoleipää, voita ja tilliä - ja herkuttelemaan!