Erämaaharjus on haastava narrattava – ja hyvä syy lähteä kauas

Kaldoaivissa kuntoilemassa

Moottorikelkka on oiva peli reiteillä.

Melkein tuhat kilometriä autolla, kämppäelämää erämaassa, hikeä ja melkein kyyneleitäkin. Joka kevät sadat ja tuhannetkin kalastajat lähtevät Lapin kalaisille vesille tavoittelemaan harjuksia, taimenia ja rautuja. Olot ovat alkeelliset, toisinaan lähes luolamiestasoa. Herää kysymys, mikä miehiä erämaahan vetää?

 

Sevettijärven kylä näyttää rauhalliselta. Piipahdamme paikallisessa baarissa, kylän sykkivässä sydämessä ottamassa yhdet neuvoa antavat. Kalaneuvoa siis.

 

– Kalaa on saatu kuulemma huonosti, evästää baarin emäntä Päivi Mujunen.

 

Rekeen nostellaan joitakin satoja kiloja kampetta ja matka jatkuu taas pohjoiseen. Moottorikelkkaura on kuoppainen ja kimurantti. Männyt loppuvat kymmenen kilometrin päässä Sevettijärveltä, ja maisema muuttuu metkan mustavalkoiseksi; valkeaa lunta ja tummia tunturikoivun silhuetteja.

 

Ylitämme järviä, jokia ja puolen tunnin päästä etuoikealla nousee Opukasvaaran pyöreä silhuetti. Ensimmäinen etappi on takana, kurvaamme Silisjoen kämpän pihaan.

 

– Tämä on kalastajille loistava tukikohta. Hienoja harjus- ja rautuvesiä löytyy ympäriltä runsaasti. Täällä ollaan extreme-oloissa ja asiakkaalle on tehty helpoksi ostaa tänne koko paketti: ruokailut, kuljetukset ja oppaat, maalailee Villin Pohjolan myyntipäällikkö Marko Ihatsu.

 

Totta, ainakin järviä riittää, kartta sinistä läiskää täynnä. Hiommekin seuraavan päivän taktiikkaa, suunta otetaan kämpältä kymmenkunta kilometriä pohjoiseen, aivan kelkkareitin varteen pienille lammille.

 

– Ison harjuksen järviä, sellainen tieto on saatu, herkistyvät reissun kalakonkarit, Markku Lappalainen ja Mika Soramäki.

 

Aina ei tarvitse ottaa niin vakavasti.

Iso kala iskee

Aamutuimiin kelkkojen nokat suunnataan kohti pohjoista ja Silisjokivartta. Meillä on erikoislupa poiketa täällä myös kelkkauralta ja hurautamme sivuun kohti harvaa koivikkoa. Minuutin päästä molemmat kelkat ovat jumissa löysässä puuterilumessa.

 

– Tätähän tunturikalastus usein on, taistelua luonnonvoimia vastaan, miehet sanailevat ja höyry nousee haalarin kauluksista. Joku ruma sanakin sanotaan ääneen.

 

Järvi näkyy jo ja tunnin kuluttua ensimmäiset avannot on tehty. Toiveet ovat korkealla, järvi näyttää kalaisalta, vaikka vettä on niukasti, vain pari metriä.

 

Ympärille levittäytyy avara tunturimaisema, äänetön ja mieltä rauhoittava.

 

– Nämä ovat reissuja joita suunnitellaan pitkään, tästä unelmoidaan ja reissun jälkeen muistot eletään monta kertaa läpi. Ja seuraavaa reissua suunnitellaan jo näiden päivien aikana, Marko kertoo.

 

Viereisellä avannolla Mikan vapa tärähtää lujaa ja jäälle nousee komea harjus. Ei mikään jättiläinen mutta komea kala kuitenkin. Järvi antaa lopulta muutaman harjuksen ja pieniä ahvenia.

 

– Kalamiehiä on kahdenlaisia, pyytömiehiä ja saamamiehiä, Markku veistelee.

 

Päivä alkaa painua ja otamme suunnan kohti kämppää. Kilometrin ajon jälkeen kelkat ovat taas jumissa, aurinko laskee ja hiki nousee pintaan.

 

– Nousee nousee, kaverit huutavat, ja niin kelkka ja reki irtoavat sohjosta ja lumesta. Saunajumppa on taas tehty.

 

Aina ei tarvitse ottaa niin vakavasti.

Hyvää ruokaa, voimaa arkeen

Viiden päivän aikana ehditään kalastaa puolentusinaa järveä ja alussa saatu lupaus kalansaaliiden niukkuudesta osoittautuu todeksi. Ruokakalat saadaan mutta kehukalat jäävät saamatta. Miehet eivät kuitenkaan vaikuta pettyneiltä.

 

– Kelit olivat upeat ja porukka loistava. Hyvää ruokaa syötiin joka päivä, mikä on aina oleellinen osa näitä reissuja. Akut on ladattu taas tuleviin arjen turnajaisiin, Marko ynnää.

 

– Ensikertalaiselle Kaldoaivin kävijälle tämä oli hieno kokemus. Länsi-Lappiin verrattuna tämä on aivan toisenlainen, mielenkiintoinen oikea erämaa-alue. Tämä on vaeltavan kalastajan paratiisi. Tänne palataan aivan varmasti, Markku hehkuttelee.

 

– Usein luullaan, että pilkkiminen on passiivista, mutta Kaldoaivissa se oli tällä kertaa myös melkoista kuntoilua, toteaa Mika.

 

Niin, kalansaalis ei olekaan näiden reissujen tärkein asia. Arkeen on saatu taas uutta puhtia.

 

Arvoitus on ratkennut.

 

Teksti ja kuvat: Jari Salonen