Kirkasta vaappua kirjolohelle

Kala loiskahtaa lupaavasti Koirajärven rannan tuntumassa Salamajärven kansallispuistossa. Kalamiesten suosima kohde on herännyt kesäkauteen, ja on aika lähteä pyyntireissulle. – En ole tehnyt tänne yhtään hukkareissua. Joskus kala on kovan takana, mutta kun pakissa on sopivia vieheitä, niin saalista tulee, oppaaksi lähtevä eräyrittäjä Heikki Karjalainen lupailee.

 

Kirjolohihan siellä potkii siiman päässä.

Pienet koskivaaput näyttivät kyntensä myös järvipyynnissä.

Kylmä tuuli lienee säikyttänyt alkukesän kalastajat tiehensä, sillä olemme rannalla kahdestaan.

 

– Jos olisimme tulleet tänne vuosi sitten perjantai-iltana, niin tässä olisi vapoja vieri vieressä, ukkoja kylki kyljessä ja aika villi meno päällä, Heikki tietää.

 

Puolensataa venettä odottaa kalalle lähtijöitä, ja valikoimme joukosta hyvän tuntuisen. Kaivamme pakista pieniä, iloisenvärisiä vaappuja, jotka Heikki tietää tähän aikaa vuodesta mainioiksi ottipeleiksi. Kokeeksi pakista kaivetaan myös pieniä kirkkaan värisiä Lord-koskivaappuja, jotka voisivat toimia järvelläkin.

 

– Nythän vesi on kylmää, ja värit saavat olla räikeitä. Kirjolohelle sopiva vaapun koko on muutamasta sentistä tuonne kuuteen–seitsemään senttiin. Vaappu saa tehdä voimakastakin potkua, silloin kalastustuntuma on helppo säilyttää, kalamies paljastaa.

 

Pakista löytyy myös vähän isompia ja syvemmälle sukeltavia vaappuja sekä lusikkauistimia.

 

– Kelpo pyydyksiä, jos soudamme tuonne järven toiseen päähän syvemmille vesille. Tässä riittää, jos vaappu sukeltaa metrin–kahden syvyyteen. Kirjolohtahan kannattaa ylipäätään hakea aika matalasta, lumpeikkojen laidoilta ja rantojen tuntumasta, konkari opastaa.

– Kirjolohi on kelpo kala, eikä useinkaan helppo narrattava, Heikki Karjalainen tietää.

Kuutamon valossa, omassa rauhassa

Laskemme veneen perään kaksi vaappua, yhden Lordin ja vanhan luottopelin, kokkolalaisen Martti Jyrkän tekemän minivaapun. Oranssia on molemmissa, kumpainenkin alle viiden sentin kokoluokkaa. Laineet liplattavat kivasti, mutta hanskat pitää kaivaa käsien lämmikkeeksi.

 

– Hienoimpia hetkiä täällä ovat lämpimät elokuun illat. Kun aurinko on laskenut ja täysi kuu nousee taivaalle, porukat ovat kaikonneet rannoilta ja ympärille tipahtaa täysi hiljaisuus. Silloin kun täällä hissukseen soutelee, niin selkäpiitä melkein karmii, on se niin hienoa, Heikki haaveksii, mutta havahtuu sekunnissa kalan rajuun tärppiin.

 

Kymmenen metriä veneen takana reilun kilon kirjolohi hyppää parin metrin loikan ja porhaltaa sen jälkeen karkuun virvelin räikkä parkuen. Heikki hihkuu innoissaan, että nyt taisi löytyä pakkiin uusi luottopeli, kala kun nappasi Lordin.

 

– Onhan terhakka kala, Heikki tunnustelee, mutta samalla siiman päässä löystyy. Kirjolohi pääsi karkuun.

 

– Unohdin löysätä jarrua.

Hukkareissu lienee edessä

Vaan eipä hätää, pari minuuttia myöhemmin vapa taipuu taas, ja kirjolohi lennättää siimaa. Vesi pärskyy ja Heikki on jälleen elementissään; pikkupoikamainen into paistaa kilometrin päähän.

 

– Nyt otetaan varovasti, Heikki kuiskii ja kelaa kalaa lähemmäs, nappaa haavin esille ja koukkaa kalan veneeseen.

 

– Toistakiloinen kirjolohi. Hieno, ehjäeväinen kala. Kyllä näitä kelpaa narrata, Heikki hehkuttelee.

 

Vaan kuinka käy kalaonnen vuoden päästä kun kirjolohi vaihtuu taimeneen?

 

– Se on hyvä kysymys, oppikouluhan tässä alkaa. Aika moni vaappu maistuu varmaan sillekin, mutta jonkin verran taktiikkaa pitää vaihtaa vuodenaikojen mukaan. Ja aluksi voi joku hukkareissukin olla luvassa, Heikki nauraa.

 

Ensituntuma Salamajärvellä on, että nyt tehdään liikahduksia oikeaan suuntaan. Taimenen myötä kalapaikkojen arvostuskin nousee.

 

Jari Salonen

Kuvat: Jari Salonen

 

Alkuperäislajit syrjäyttävät kirjolohen   Salamajärven kansallispuiston tuore hoito- ja käyttösuunnitelma linjaa Koirajärven kalastusalueelle uusia tuulia. Pitkään jatkunut kirjolohen kalastus päättyy ensi vuoden jälkeen, ja istutukset nojaavat siitä eteenpäin taimeneen ja siikaan.   Kirjolohta on istutettu alueelle 5 000–6 000 kiloa vuodessa. Vieraslajina kirjolohi sopii huonosti erämaiseen ympäristöön ja suojelualueelle. Sen sijaan siika ja taimen ovat molemmat alueen alkuperäislajeja.   – Nämä ovat ratkaisuja, jotka jakavat mielipiteitä. Muutoksella pyritäänkin avaamaan ovia uudenlaiselle yritystoiminnalle, enemmän kansallispuiston imagoa hyödyntäville ohjelmapalveluille. Aiemmin kalastus on ollut ootto-ongintaa, nyt sen toivotaan muuttuvan paljon aktiivisemmaksi. Myös rapujen istutusta harkitaan, puistomestari Jyri Lehtonen kertoo.   Suosituimmalla alueella, Koirasalmen kannaksella, rannalta kalastusta on rajoitettu maaston elvyttämiseksi. Muutoksen myötä kalastus painottuu kesäaikaan venepyyntiin. Koirasalmen kämpältä on yhä mahdollisuus vuokrata veneitä.