Inarin erämaihin pehmeää luontomatkailua

Inarijärven vedet virtaavat Paatsjokea pitkin Barentsinmerelle. Matkalle mahtuvat upeat erämaat, Suomen puolella Vätsäri, Norjassa Ylä-Paatsjoen kansallispuisto ja Venäjällä Pasvik Zapovednikin luonnonpuisto.  

Keväällä päättynyt kolmen maan yhteinen Inari–Pasvik-hanke kartoitti muun muassa alueiden luontomatkailumahdollisuuksia.

 

Lentokoneesta paljastuu, että koko Vätsärin seutu on pienten ja suurempien järvien maata.

 

– Inari–Pasvik alueella hienoa erämaata riittää. Toivottavasti alueelle saadaan Europarc–sertifikaatti, Tanja Kyykkä odottelee.

Vesitaso nousee ilmaan Sevettijärveltä ja kaartaa kohti etelää. Heti nousun jälkeen alle levittäytyy puroja, lampi toisensa viereen, isompia järviä ja silmänkantamattomiin erämaametsää.

 

Vätsärin erämaa lienee Suomen rauhallisimpia kolkkia. Syykin selviää, kun lentokone laskee korkeutta: kivikkoa, kivikkoa ja aina vaan kivikkoa.

 

Sanottavaa muutosta maisemiin ei tule Norjan tai Venäjän rajan takanakaan. 

 

– Maasto on hyvin vaikeakulkuista, minkä vuoksi alue on säilynyt hyvin eristyneenä, kertoo Inari–Pasvik-hankkeen tiedottajana toiminut Tanja Kyykkä.

 

Alkuperäiskulttuuri, poronhoito ja luontaiselinkeinot ovat erottamaton osa aluetta. Paatsjoki on nivonut nämä kaikki yhteen, sujuvasti yli valtakunnanrajojen. Kolmen valtakunnan yhteishanke lähti liikkeelle pitkälti luonnonsuojeluyhteistyön lähtökohdista. Yhteistyötä on harjoitettu alueella kautta aikain, mutta nyt sille asetettiin selkeitä tavoitteita.

 

– Alueethan ovat lopulta varsin erilaisia. Venäjän kanssa yhteistyö painottui lajiseurantaan ja siihen liittyvään menetelmävaihtoon. Norjalaisten kanssa pohdittiin paljon enemmän myös luontomatkailun mahdollisuuksia, Kyykkä pohtii.

 

– Venäläisilläkin on kiinnostusta matkailun kehittämiseen, mutta heidän alueensa on tarkoitettu ensisijaisesti suojeluun ja tutkimukseen. Mutta muutakin siellä on viriämässä, arvioi hankkeen vastuullinen johtaja Pekka Sulkava.

Matkailijavirrat tuovat haastetta

Upeat kalavedet ovat Vätsärin valtti.

Kansallispuistoyhteistyötä yli rajojen   Kansallispuistopäivää vietettiin 24. toukokuuta, tänä vuonna jo kymmenettä kertaa. Tämän vuoden teemana oli luonnonsuojeluyhteistyö naapurimaiden kanssa. Kuhmon Petolassa perehdyttiin retkeilyyn venäläisissä kansallispuistoissa.   Arvokkaiden luontotyyppien tai uhanalaisten lajien turvaamiseksi luontoa suojellaan yhä enemmän yli rajojen ulottuvilla suojelualueilla.   Euroopan kansallispuistopäivä on Euroopan suojelualueliiton Europarcin aloittama perinne. Kansallispuistopäivää vietetään toukokuun 24. päivänä siksi, että samana päivämääränä vuonna 1909 perustettiin Euroopan ensimmäiset yhdeksän kansallispuistoa Ruotsiin.   Tänä vuonna tulee kuluneeksi 70 vuotta Pallas- sekä Pyhätunturin kansallispuistojen perustamisesta.

Kestävien luontomatkailumahdollisuuksien kehittäminen alueelle olikin yksi hankkeen tavoitteista. Paikallinen luonto ja kulttuuri asettavat sille kuitenkin omat reunaehtonsa. Alueiden erämaisuus halutaan ehdottomasti säilyttää ja luontaiselinkeinot pitää turvata, joten alueesta ei voi koskaan tulla suurten kävijämäärien kohdetta. Eikä siitä sellaista halutakaan. Voimakkaasti kasvavien matkailijavirtojen keskellä tämä on haaste.

 

 

– Merkittäviä rakenteita alueelle ei aiota tehdä. Alueen sivuitse kulkeva Piilolan erämaapolku merkitään Suomen puolelle, joitakin pitkoksia ja silta rakennetaan, mutta muuten erämaa saa olla rauhassa, omatoimisten patikoitsijoiden käytössä, Kyykkä arvioi.

 

– Matkailu painottuu Suomen puolella Siidan ympäristöön, Inarijärven ja osin myös Näätämön alueille. Myös Norjassa ja Venäjällä on luontoon tukeutuvan matkailun rakenteita, Sulkava tietää.

Ympäristökasvatusta Venäjän-malliin

Pasvik Zapovednikin luonnonpuistossa on tehty suojelun ja tutkimuksen ohella satsauksia myös ympäristökasvatukseen. Alueella toimii Barentsin ympäristökoulu, ja luonnonpuistoon tulee oppilaita laajalta alueelta ympäristöoppia saamaan.

 

– Venäjällä on tuotettu jonkin verran myös ympäristökasvatusmateriaalia, josta Suomessakin voitaisiin ottaa oppia. Venäjällä se on enemmän yli rajojen ulottuvaa, Kyykkä arvioi.

 

Projektin loppusuoralla alueelle lähdettiin hakemaan Europarc-sertifikaattia. Suomessa tämä tunnustus on myönnetty Oulanka–Paanajärvi-alueille.

 

– Myös meillä on hyvät mahdollisuudet saada tämä

arvostettu titteli. Juhannuksen jälkeisellä viikolla suoritetaan

ulkoinen evaluointi, ja silloin ratkeaa sertifikaatin kohtalo, Sulkava sanoo.

 

Jari Salonen

Kuvat: Jari Salonen