Pinnan alla

Mats Westerbom ja Anu Riihimäki esittelevät vedenalaista kameraa.

Kapea tie kiemurtelee kohti Hankoniemellä sijaitsevaa Tvärminnen luonnontieteellistä asemaa, joka toimii yhtenä Metsähallituksen meribiologien tukikohtana toukokuusta lokakuuhun. Kesällä ja syksyllä Itämeren pinnan alta kerätään tärkeää tietoa, jota käytetään merialueiden suojelun, hoidon ja käytön suunnittelun tukena.

Lokit kirkuvat ja aurinko näyttäytyy pilvien takaa, mutta ilma on vielä keväisen viileä, kun Metsähallituksen meribiologit Mats Westerbom ja Anu Riihimäki kantavat varusteitaan veneeseen.

―Työskentelemme kahden tai kolmen hengen tiimeissä, yksin ei tässä hommassa pärjää. Yksi ohjaa venettä, toinen käyttää vedenalaista kameraa ja kolmas tarkkailee näytöltä kameran näyttämää kuvaa sekä kirjaa tiedot ylös. Kameran kuvaama materiaali tallentuu suoraan myös tietokoneelle, Westerbom kertoo.

― Keräämme tietoa merialueen pohjanlaadusta ja eliöstöstä muun muassa meriluonnon suojelemiseksi sekä merialueiden hoidon ja käytön suunnittelun tueksi, Riihimäki sanoo.

Westerbom esittelee köyden päässä oleva laitetta, jossa on kamera teräsputken sisällä ja sen molemmilla puolilla lamput.

― Rakensimme tämän Anun kanssa. Ei olisi aikoinaan uskonut, että luonnontieteilijän työssä joutuu insinöörinkin hommiin, Westerbom naurahtaa.

Laituri jää kauas taakse, kun moottorivene suuntaa ulapalle. Veneen plotteriin on syötetty tarkat koordinaatit paikasta, johon kamera lasketaan. Westerbom pitää venettä paikoillaan, kun Riihimäki alkaa laskea köyden varassa olevaa kameraa pohjaan.

― Pystymme kuvaamaan jopa 70 metrin syvyydestä. Paras sää on pilvinen ja tyyni ilma. Jos tuulee paljon, venettä on vaikea pitää paikoillaan ja kovassa aallokossa myös vedenalainen kamera heiluu liikaa, Westerbom kertoo.

― Tyyninä päivinä töitä tehdään aamusta iltaan. Pääasiallisesti operoimme kameran kanssa, mutta jonkun verran myös sukellamme. Tuulisina päivinä usein sukellamme, pidämme kertyneitä vapaita tai tulkitsemme kuvia, Riihimäki sanoo.

Sata pistettä hyvän päivän saldo

Etelä-Suomessa elo-syyskuu on parasta aikaa vedenalaiselle kuvaukselle, silloin vesi on kirkasta eikä pohjan kuvaamista haittaavaa rihmalevää enää esiinny. Westerbom kertoo, että merenpohjaa kuvataan yhdessä paikassa minuutin ajan, sen jälkeen vaihdetaan paikkaa.

― Ennen kauden alkua laskemme pisteet, joihin kamera lasketaan. 1000 pistettä on laskettu sadan metrin välein rannasta kauas ulapalle, toiset 1000 pistettä on sijoitettu satunnaisesti Hangosta Porkkalanniemelle. Osa näistä pisteistä sijaitsee jopa 25 kilometrin päässä avomerellä, keskellä Suomenlahtea.

Kesän aikana tavoitteena on saada valmiiksi kaikki 2000 pistettä, vähintään 20 sukelluslinjaa ja 150 julkaisukelpoista vedenalaista valokuvaa.

― Oikein hyvänä päivänä saamme kerättyä noin sata pistettä. Suurin haaste on saada kuvattua kaukaiset pisteet avomereltä. Meitä on täällä kesän aikana kolme venetiimiä. Alkukesästä teemme työtä Anun kanssa kahdestaan, heinäkuussa tulee kaksi luontokartoittajaa lisää ja elokuussa loput. Parhaimmillaan meitä on täällä seitsemän yhtä aikaa, Westerbom sanoo, kun vene kaartaa takaisin laituriin.

VELMU tuo tietoa vedenalaisesta luonnosta

Metsähallitus hallinnoi 3,4 miljoonan hehtaarin vesialueita, joista yli kolme miljoonaa hehtaaria on merivesiä. Laajat vesialueet sisältävät viisi mereistä kansallispuistoa, suojeluohjelmiin hankittuja alueita, valtion yleisiä vesialueita, merenkulkulaitoksen kiinteistöjä sekä puolustusvoimien ja museoviraston alueita.

― Metsähallituksen luontopalvelut vastaa Suomen meriluonnonsuojelusta, ja tavoitteena on saavuttaa yhdessä muiden valtion merisuojelutoimijoiden kanssa Suomen merille hyvä ympäristön tila vuoteen 2020 mennessä. Osallistumme myös yhdessä maan muiden meritoimijoiden kanssa kansallisten ja kansainvälisten velvoitteiden hoitamiseen, erikoissuunnittelija ja meribiologi Jan Ekebom kertoo.

― Toimintamme on osa EU:n meristrategiadirektiivin toteutusta. Tavoitteena on myös saavuttaa EU:n luonto- ja lintudirektiivissä mainittujen meri- ja rannikkoluontotyyppien ja lajien osalta suotuisa suojelutaso, Ekebom lisää.

Ekebomin mukaan luontopalvelujen tehtävänä on hankkia analysoitua tietoa Suomen vesialueilta niin pinnan alta kuin sen päältä merialueiden suojelun, hoidon ja käytön suunnittelun tueksi.

― Jalostetun tiedon avulla voimme suunnitella ja kehittää vesiensuojelualueverkostoa. Tarvitsemme tutkittua tietoa myös direktiiviraportointeja ja asiantuntijatyötä varten sekä kansainvälisen HELCOM-yhteistyön tueksi.

Ekebom huomauttaa, että vaikka Itämeri itsessään on lajistoköyhä, Suomen meriluonto on hyvin monimuotoinen. Suomen pitkältä rantaviivalta löytyy niin hiekka-, kallio-, sora- kuin kivipohjaa.

― Meitä työllistää jo muutaman vuoden käynnissä ollut VELMU-hanke eli Suomen vedenalaisen luonnon monimuotoisuuden inventointiohjelma. Tässä asiassa olemme edelläkävijöitä, sillä olemme keränneet VELMUn puitteissa valtavan määrän tietoa jo ennen EU:n meristrategiapuitedirektiivin voimaantuloa.

Teksti: Mirka Sillanpää Kuvat: Esko Keski-Oja, Mats Westerbom