Valikko

Jarmo_helander_PP.jpg> Ketunmetsästys Suomen tunturialueella on tärkeää riistanhoitotyötä, jolla turvataan niin naalin kuin riekonkin elinympäristöjä,
metsästäjä Jarmo Helander sanoo.

Kettujahti tuntureilla edistää naalin suojelua

Utsjokelainen metsästäjä pyytää ammattimaisesti punakettuja Ylä-Lapin tunturialueella Suomen riistakeskuksen ja Metsähallituksen erikoisluvalla. Kettukantaa pienentämällä vaikutetaan naalin liikkeisiin ja mahdollisiin pesintöihin Suomen tuntureilla.

Helmikuun ensimmäinen päivä. Paikallisen ketunmetsästäjän moottorikelkka kiipeää Tenojoelta Paistunturin erämaahan Utsjoella. Aurinko kajastaa heikosti tunturien takaa. Pieni pakkanen, yöllä on satanut lunta. Puurajan alapuolella on kahden ketun tuoreet jäljet. Se on hyvä merkki ketunmetsästäjälle. Korpit ilakoivat haaskalla, jolla ruokailee myös kettu.

Metsästäjä kiirehtii haaskalle, sillä pakeneva kettu juoksee tunturilla parhaimmillaan 40 kilometriä tunnissa. Tilanne on tällä kertaa ohi nopeasti, ja nuori kettu makaa lumella. Metsästäjä kirjaa tarvittavat tiedot Oma Riista -palveluun ja merkitsee ketun Eviralle lähetettäväksi. Matka jatkuu uusille jäljille.

Ketunmetsästäjä Jarmo Helander

Jarmo Helander eli Jame on kotoisin Utsjoelta Tenojoen rannalta. Mies on metsästänyt alueellaan lapsesta saakka, joten hän tuntee Paistunturin ja Kaldoaivin erämaa-alueiden omat kulmat yhtä hyvin kuin taskunsa. Jame on ammattimainen ketunmetsästäjä jo toisessa polvessa. Hänen isänsä Josef Antti Helander oli luontaiselinkeinon harjoittaja, joka metsästi riekkoja ja kettuja ammatikseen niin kauan kuin ketunpyynti oli sallittua raudoilla. Isä otti innokkaan pojan pienestä pitäen mukaansa kokemisreissuilleen, ja isän kanssa riistan perässä kulkiessa Jamelle tulivat tutuiksi niin seudut kuin saamelaisalueelle ominaiset metsästystavatkin.

Jame_lahikuva_RH.jpg
> Olen pari kertaa kohdannut naalin ja näky on ollut niin sympaattinen, että haluan omalla ketunpyynnilläni vaikuttaa siihen, että naali saadaan takaisin Suomeen, Jarmo Helander sanoo.

Harrastus muuttui työksi 90-luvun lopulla, kun Jame perusti metsästysmatkailuyrityksen. Elämä pyörii kanakoirien ja metsästyksen parissa siis ympäri vuoden. Metsästys on Jamelle sekä elämäntapa että elinkeino. Aktiivinen metsämies toimii myös kolmatta vuotta Utsjoen eränkävijöiden puheenjohtajana.

Kettujahtiin on Jamella kolme tärkeää syytä: ensimmäisenä hän mainitsee riistanhoidon, toiseksi naalin suojelun ja kolmanneksi oman metsästysviettinsä. Jahtiin lähde tään aina, kun tunturialueen sääolosuhteet antavat myöten. Kettujahti erikoisluvalla painottuu tammi- ja helmikuuhun ja hiljenee huhtikuun loppua kohden. Käytännössä keliolosuhteet eivät ole keväällä enää suotuisat, varsinkin kun uutta lunta ei enää sada.

Utsjoella on vahva kettukanta

Kettu pesii tuntureiden hiekka-alueilla suurissa luolastoissa. Samoilla alueilla pesisi myös naali, jos tilaa vain olisi.

kettu_PP.jpg> Ketut ovat vallanneet tuntureiden hiekkaalueiden luolastot, joita myös naalit tarvitsisivat pesimäpaikoikseen.

Ketunmetsästys Suomen tunturialueella on tärkeää riistanhoitotyötä niin naalin kuin riekonkin näkökulmasta katsottuna. Jame on saanut saaliiksi erikoisluvalla kaikkiaan noin 250 kettua viidessä vuodessa. Tällä kaudella kettuja on haastatteluhetkellä pyydetty 31.

Jame pyydystää kettuja Paistunturin erämailla ja Kaldoaivin erämaa-alueella Utsjoen Ailigastunturilla. Kettukanta näillä alueilla on vahva. Sitä mukaa kun erikoisluvan saaneet metsästäjät harventavat kettukantaa Suomen tuntureilta, tulee Norjan puolelta lisää kettuja.

Skandinaviassa on parhaillaan käynnissä kolmivuotinen naalin suojeluhanke ”Arctic Fox Together”, jossa Suomi, Ruotsi ja Norja tekevät tiivistä yhteistyötä naalin suojelemiseksi myös ketunmetsästyksessä.

Erikoislupaa ei saa kuka tahansa

Paistunturin erämaa-alueella erikoisluvan saaneita ketunpyytäjiä ei ole kovin montaa. Luvan voi saada ainoastaan kokenut paikkakuntalainen metsästäjä, eli metsästäjät valitaan tarkoin.

– Enemmänkin ketunpyytäjiä mukaan mahtuisi, varsinkin Utsjoen eteläosaan, Ja me tuumaa pohdittuaan hetken metsästäjien määrää.

Kettu_jame_RHjat.jpg> Ketunpyynti moottorikelkalla vaatii aina erikoisluvan, joita myönnetään ainostaan kokeneille paikallisille metsästäjille.Ilman kelkkaa ketunmetsästys tunturialueilla olisi lähes
mahdotonta.

Erikoislupa tarkoittaa sitä, että ketunpyynnissä voi käyttää apuna moottorikelkkaa. Ilman kelkkaa ketunpyynti tunturialueella on tässä mittakaavassa lähes mahdotonta. Kelkalla metsästäessä ampumataidolla ja ampumapaikalla on suuri merkitys. On osattava ennakoida ja hallittava sekä kelkka että haulikko yhtä aikaa. Myös ketun käyttäytyminen ja elinalue on tunnettava hyvin. Kettu merkataan Oma Riista -palveluun kaadon yhteydessä. Koordinaatit tulevat ilmoitukseen automaattisesti. Palveluun merkitään yksilön sukupuoli, ikä ja arvioitu paino.

Erikoisluvilla pyydetyt ketut lähetetään Eviraan tutkittavaksi tietyn aikaa metsästyskaudesta. Jokaisesta tutkitusta ketusta lähetetään raportti tiedoksi Metsähallitukseen sekä pyytäjälle. Ketuista on löytynyt esimerkiksi keuhkomatoja ja kapia.

Yhteistyötä naalin suojelemiseksi

Vuosittain poikkeusluvilla on pyydetty 200– 500 kettua viimeisten kymmenen vuoden ajan. Kettujen poistoa naalien pesiltä ennen pesimäkauden alkua on jatkettu, sillä ketunmetsästyksellä on positiivinen vaikutus naalin liikkeisiin. Ilman ketunpyyntiä punakettu valtaa kaikki naalin pesäalueet eikä naalille jää tilaa.

"Naali on Suomen uhanalaisin nisäkäslaji."

Ketunmetsästäjä Jame kiertää kivikoita ja erämaan kivikkoisia tunturikuruja, joissa ketut ovat päivälevolla. Edessä näkyy iso haljennut kivi, jonka välistä pilkottaa naalien ruokinta-automaatti. Naaleja ruokitaan koiranruualla ruokinta-automaatista, jota Metsähallitus ylläpitää yhdessä WWF:n kanssa. Automaatissa on putki, josta punakettu ei mahdu sisään mutta naali mahtuu. Automaatilla on käynyt joku. Metsästäjä epäilee jätösten olleen kuitenkin punaketun eikä naalin.

– Olen pari kertaa kohdannut naalin ja näky on ollut niin sympaattinen, että haluan omalla ketunpyynnilläni vaikuttaa siihen, että naali saadaan takaisin Suomeen, Jame sanoo.

Suomen Lapissa naalihavainnot ovat vahvistuneet, vaikka pesintöjä ei ole todistettavasti löydetty. Näköhavainnot ovat kuitenkin positiivinen merkki, joten naalin uskotaan pesivän pian myös Suomen tuntureilla. Keski-Ruotsissa ja Norjassa naalilla on ollut hyviä pesimävuosia. Skandinavian pohjoisosan kokonaiskannaksi on arvioitu noin 50 yksilöä. Pääosa Ruotsin ja Norjan muutamasta kymmenestä pesivästä naaliparista asuu maiden keskiosien tuntureilla.

TEKSTI RIIKKA HURSKAINEN • KUVAT PENTTI PIESKI, RIIKKA HURSKAINEN

Naali (Vulpes lagopus)

Naali_Paistunturissa_6.jpg

NAALI on pieni koiraeläin, joka elää pohjoisen tuntureilla joko yksin tai pariskuntina. Se saalistaa hämärissä tunturisopuleita ja myyriä. Naali on Suomen uhanalaisin nisäkäslaji. Se on pesinyt Suomessa viimeksi 1990-luvulla.

Uhanalaisen naalin elämän seuraaminen kuuluu Metsähallituksen Luontopalvelujen tehtäviin. Metsähallituksen tiedossa on noin 200 vanhaa naalinpesää Ylä-Lapin alueella. Tämänhetkisten arvioiden mukaan maassamme elelee nykyisin vain 6–12 naalia. Kilpailu pesimäpaikoista ja ravinnosta ketun kanssa on kovaa. Kannan kehittymistä seurataan keräämällä havaintoja automaattisilla kameroilla.

KUVA PETTERI POLOJÄRVI