Valikko

MG_8106.jpg
> Mitä kaikkea tapahtuukaan kartanokimalaisen pesässä vuoden aikana? Säveltäjä Max Lilja ja tuottaja Anttoni Palm
(oik.) ovat luoneet musiikillisen tarinan kimalaisyhdyskunnan elämästä.

Luonnon konserttisalissa taide tukee tiedettä

Ihmisiä herätellään luonnonsuojelun tärkeyteen taiteen keinoin. Vahvasti visuaalisen ja elämyksellisen luontotapahtuman päätähtenä pörrää kartanokimalainen.

Missä sävellajissa surisevatkaan kimalaisen siivet? Säveltäjä Max Lilja on elänyt viime kuukaudet Bombus hypnorumin eli kartanokimalaisen maailmassa ja osaa kertoa vastauksen.

– Kimalaisen siipien nuotti on D ja kuningattaren välillä C tai F kuningattaren koon mukaan vaihdellen. Musiikissa ei kuitenkaan ole tarkoitus jäljitellä kimalaisen ääntä vaan ennen kaikkea kertoa yhden kimalaisyhdyskunnan tarina vuoden ajalta, Lilja kertoo.

Lilja on yhdessä kollegansa, säveltäjä Ringa Mannerin, kanssa luonut musiikin monitaiteelliseen Luonnon konserttisali -tapahtumaan. Kolmen tapahtuman kokonaisuudesta vastaa Metsähallitus, ja luonnossa esitettävän tapahtuman tarkoituksena on ihmisten luontosuhteen syventäminen uudella tavalla. Kullakin tapahtumapaikkakunnalla elämyksellinen luontopäivä huipentuu esitykseen, joka yhdistää tanssia, animaatiota, valoja ja musiikkia.

Konsertin käsikirjoittaja ja tuottaja on Anttoni Palm. Palm vetää Artlab-kollektiivia, joka on suunnitellut esityksen taiteellisen toteutuksen. Artlab on ollut aiemminkin mukana projekteissa, joissa muutetaan tieteellistä tietoa taiteeksi. Nyt työn alla on kuitenkin isompi hanke.

– Liikkuvia osia on niin paljon, että vähän kauhistuttaa, Palm naurahtaa.

Luvassa upea luontopäivä

Luonnon konserttisali on alun perin latvialainen konsepti. Latviassa tapahtuma on järjestetty säännöllisesti vuodesta 2006 alkaen. Metsähallituksen Luontopalvelujen projektipäällikkö Heli Rekiranta on vieraillut tapahtumassa Latviassa. Tuolloin konsertissa kerrottiin evoluutiosta sukupuuttoon kuolleen panssarikalan tarinan kautta. Animaatio, elävä musiikki ja valotaide loivat voimakkaan kokemuksen, johon yhdistyi tutkimustietoa lajien katoamisesta.

– Visuaalisesti ja elämyksellisesti upea päivä luonnossa voi koskettaa katsojaa aivan eri tavoin kuin pelkkä teksti tai tiedote. Uskon vahvasti, että jos halutaan herättää ihmiset toimimaan, heissä pitää herättää tunteita, Rekiranta sanoo.

Suomessa tapahtuman päätähdeksi valikoitui Bombus hypnorum eli kartanokimalainen. Kartanokimalainen on hyvä esimerkki lajien monimuotoisuuden tärkeydestä. Kartanokimalaisen elinympäristö on kaventunut, kun asfaltti ja tiukasti parturoidut nurmikot ovat korvanneet sen luontaiset elinympäristöt, kuten luonnonkukkien peittämät niityt. Pölyttäjien rooli ekosysteemissä on kuitenkin valtavan tärkeä. Ilman pölyttäjiä ruoantuotanto vaikeutuu ja kallistuu huomattavasti.

– Nykyisin ajattelemme, että ihminen voi rajattomasti käyttää ja muokata luontoa. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jos kimalaiset häviävät, niiden mukana suurin osa kasvilajeista kuolee, itsekin luonnontieteilijän taustan omaava Palm sanoo.

Konsertti luonnon keskellä

Palm on paneutunut kartanokimalaisen elämään huolellisesti. Apuna ovat pakastimesta löytyvät parisenkymmentä kimalaista, jotka hän on saanut postissa projektin tieteelliseltä asiantuntijalta, tutkija Olli Loukolalta Oulun yliopistosta. Pakastettujen yksilöiden avulla kimalaisesta luodaan tarkka 3D-mallinnos animaatiota varten. Myös esiintymislava jäljittelee kimalaisen elinympäristöä.

– Tanssija kertoo kimalaiskuningattaren elämästä, ja valo- ja äänisuunnittelu luovat neljän vuodenajan tunnelmat, Palm kuvaa suunnitelmia. Konserttiosuus alkaa päiväohjelman päätyttyä. Esitys on suunniteltu luonnon keskelle, ja katsojia kutsutaan saapumaan paikalle omien vilttien ja eväiden kera.

Uutta kokeilemassa

Bombus hypnorum -päiväohjelmassa on mahdollisuus oppia paitsi kartanokimalaisesta, myös luonnon monimuotoisuudesta erilaisilla tapahtumarasteilla. Tavoitteena on havainnollistaa, kuinka pienillä teoilla voi auttaa kartanokimalaista säilymään Suomen luonnossa.

– Olen valtavan innostunut siitä, että Metsähallitus on mukana edistämässä kokeilukulttuuria. Toivon, että taiteesta tulee meille pysyvä työkalu, jonka avulla voimme viestiä ihmisille luonnosta, Rekiranta sanoo.

TEKSTI ANNA GUSTAFSSON • KUVA TERO VUORINEN

Luonnon konserttisali -tapahtumat

Koko perheen elämykselliset päivätapahtumat ja audiovisuaaliset konsertit järjestetään kesällä 2020 seuraavasti:
• Pe 21.8. Kajaanin rauniolinnan alueella
• La 29.8. Suomen luonnon päivänä Punkaharjun luonnonsuojelualueella
• La 5.9. Raaseporin rauniolinnan alueella.

Lisätietoa maksuttomista tapahtumista www.luontoon.fi


Kartanokimalaisella on hyvä muisti

0317-D869Cf1r-vastavalo-580539.jpg
> Kartanokimalainen (Bombus hypnorum).

KARTANOKIMALAINEN on yksi Suomen 37 kimalaislajista. Suomessa on eri kimalaislajeja enemmän kuin yhdessäkään toisessa Euroopan maassa. Kartanokimalaisen tunnistaa oranssista keskiruumiin selkäpuolesta ja valkoisesta takamuksesta. Kartanokimalainen on pulleampi ja karvaisempi kuin tutummat ampiaiset, kukkakärpäset ja tarhamehiläiset.

Kartanokimalainen rakentaa pesänsä rakennuksiin, linnunpönttöihin tai vanhoihin puunkoloihin. Se ei viihdy metsissä vaan pörrää mieluiten niityillä, kedoilla, puistoissa – myös kaupunkiympäristössä. Kartanokimalaisen pesä on suuri, sillä samassa pesässä voi asua jopa 400 kimalaista. Häirittynä kartanokimalainen puolustaa varsin ärhäkästi pesäänsä, erityisesti kuningatarta.

Kartanokimalaisella on hyvä muisti. Se oppii ja opettaa lajikumppaneitaan esimerkiksi hakemaan ravintoa tavallista hankalammista kukkalajeista. Löydettyään erityisen mieluisen ruoka-apajan se kannustaa pesätovereitaan lähtemään ravinnonhakuun täpinätanssin avulla. Kartanokimalainen näkee kaikki värit punaista lukuun ottamatta ja havainnoi myös ultravioletin. Sen hajuaisti on yhtä hyvä kuin koiralla.

Kartanokimalaiskuningatar lentelee aikaisin keväällä tokkuraisena talviunen jälkeen. Jos kimalaiskuningatar kuolee, uutta pesää tai yhdyskuntaa ei synny lainkaan. Kartanokimalaista voi auttaa esimerkiksi istuttamalla kukkia tai jättämällä ruohon leikkaamatta.