Valikko


> Pikkureppu selässä päivän retki taittuu kepeästi.

Rinkka vaihtuu päiväreppuun

Rankat pitkien matkojen vaellukset eivät ole enää suurten joukkojen suosiossa. Nyt halutaan nähdä ja kokea asioita nopeammin kevyt päiväreppu selässä. Lisäksi retkeilijät haluavat palveluita ja ovat niistä valmiita myös maksamaan. Tämä vaikuttaa Metsähallituksenkin toimintaan, sillä reitit ja palveluvarustus pitää rakentaa ja mitoittaa paikoin uudelleen täysin uudenlaisille käyttäjille.


> Helsinkiläisseurue lähti rinkkojensa kanssa kohti Nammalankurua. Luvassa on ruskan lumoa.

Pulmuset, Pallas-Yllästunturin kansallispuiston tunnuslinnut, lurittelevat punaisessa varvukossa. Kipakan pakkasyön jälkeen tuuli puhaltaa raikkaasti, ja luontokeskuksen pihamaalla käy iloinen vilske: reppuja pakataan, reittisuunnitelmia päivitetään ja ruskamaisemaa ihastellaan.

Retkeilyn muutos tai jonkinlainen murros näkyy täällä selvästi. Pitkänmatkan vaeltajia ei näy yhtään, kaikki parisataa patikoijaa tekevät lähtöä lyhyelle päiväretkelle lähituntureille. Huonokuntoisimpien tähtäin on kilometrin päässä oleva tulipaikka.

Muutos on ollut havaittavissa jo pitkään, mutta vasta viimeisen viiden vuoden aikana se on kirkastunut kunnolla.

– Pallas-Ylläksen alueella on nyt vuositasolla 200 000 kävijää enemmän kuin vuonna 2008. Erityisen voimakkaasti on kasvanut Ylläksen alueen kesämatkailu. Nyt käyntejä on koko alueella 525 000. Ylivoimaisesti suurin kävijämäärien kasvua selittävä tekijä on päiväretkeläiset, jotka hankkivat luontokokemuksen ja -elämyksen muutamassa tunnissa, Pallas-Yllästunturin kansallispuiston puistonjohtaja Pekka Sulkava kertoo.

Retkeilijöiden vaatimustasokin on noussut viime vuosina selkeästi. Nyt vaeltaja haluaa majoittua hotellitasoisesti. Hän haluaa myös saunoa ja syödä hyvin sekä ennen retkeä että varsinkin sen jälkeen.


> Pohjoisen väriloisto saa yhä retkeilijät liikkeelle.

Maastopuvussa, iso rinkka selässä ja iloisesti kilkattava trangia rinkan päällä kulkevien vaeltajien joukko on harvinaistunut voimakkaasti – tai ainakin he ovat pieni vähemmistö päiväretkeläisten seassa.

– Kohta on todennäköisempää nähdä läskipyörällä ajava retkeilijä kuin rinkka selässä kulkeva vaeltaja. Maastopyöräily on nopeimmin kasvavia retkeilyn lajeja, Sulkava puntaroi.

Muutos näkyy monella tapaa sekä kansallispuistoissa että lähialueilla. Vain noin 20 000 kävijää yöpyy Pallas-Yllästunturin kansallispuiston alueella yhden tai useamman yön. Se tarkoittaa, että 505 000 yöpyy jossakin muualla eli lähialueiden hotelleissa ja mökeissä.

– Juuri tästä kansallispuistojen valtavat aluetaloudelliset vaikutukset syntyvät. Näyttää siltä, että suomalaisetkin ovat vihdoin valmiita maksamaan palveluista ja satsaamaan retkeen myös rahaa.


> Metsähallituksellekin retkeilyn murros tuo paljon uutta haastetta, puistonjohtaja Pekka Sulkava kertoo.

Haastetta kehitystyölle ja kestävyydelle

Metsähallitukselle muutoksen tuomat haasteet ovat moninaiset. Autiotupaverkosto rakennettiin yöpymisten ja pitkien vaellusretkien näkökulmasta. Nyt näiden kaukaisimpien kämppien, tulipaikkojen ja vessojen huoltotarve vähenee. Lähikohteilla huoltopainetta onkin sitten huimasti enemmän.

– Vilkkaimmilla kohteilla pitää käydä sesonkiaikoina parin– kolmen päivän välein. Meillä on paikkoja, joilla polttopuiden kulutus on muutamassa vuodessa satakertaistunut. Sitten on kestosuosikkipaikkoja, joilla palaa likimain ikuinen tuli.

Metsähallituksen Luontopalvelujen perustehtäviin kuuluu erilaisten luontokokemusten tarjoaminen. Monille retkikokemus on ensimmäinen, ja elämyksille pitää tarjota turvalliset ja muutenkin hyvät edellytykset.

– Tarvitsemme myös kokonaan uusia, mielenkiintoisia lyhytreittejä näköalapaikoille, jotka voidaan saavuttaa erilaisilla välineillä. Myös viitoituksen ja opasteiden merkitys kasvaa, koska kartanlukutaito ei ole kaikkien päiväretkeläisten vahvin laji, Sulkava sanoo.

– Lisäksi meillä on satojatuhansia veteraanivaeltajia, jotka ovat aikoinaan retkeilleet täällä. Kun he eläkepäivillään lähtevät vielä katsomaan vanhoja paikkoja, reittien pitää vastata myös heidän tarpeisiinsa.

Kävijämäärien kasvaessa luonnon kestävyyttä pitää pohtia aivan uudella tavalla. Retkeilyn rakenteiden pitää olla kunnossa, jotta vauriot voidaan minimoida. Tämä tarkoittaa esimerkiksi perinteisen polkukäsityksen muuttumista.

"Retkeilijät haluavat nyt palveluita ja ovat niistä valmiita myös maksamaan."

Sulkavan mukaan jo nyt on syytä alkaa varautua siihen, että ehkä jo 20 vuoden kuluttua pelkästään Pallaksen–Ylläksen alueella menee miljoonan kävijän raja rikki. Se asettaa reittien kestävyydelle ihan uutta haastetta.

– On aivan eri asia, käveleekö polkua 10 000 vai 100 000 kulkijaa vuodessa. Luonnonpolku kestää vain sen 10 000, eli monille paikoille tarvitaan sorastetut reitit. Resurssipuolellekin muutos tietää uutta pohdittavaa. Nyt selviydytään perushuollosta, mutta tuleva suunnittelu- ja kehitystyö kaipaa lisää uusia päitä ja käsiä.

Tapahtumat ovat uutta luontosuhdetta

Selkeitä muutoksen tuulia näkyy myös ihmisten luontosuhteissa. Siinä missä ennen tultiin talvisin hiihtämään ja kesällä vaeltamaan, lajikirjo on nyt paljon mittavampi.

Yhtenä kehityssuuntana ovat kansallispuistoissa järjestettävät tapahtumat. Puistonjohtaja yllättyi, kun viimeisen vuoden aikana lupa on tullut myönnettyä lähes 20 erilaiselle luonto- tai liikuntatapahtumalle.

– Tapahtumien määrä vain nousee. Kansallispuistoissa ovat nyt liikkeellä pyöräilijät, suunnistajat, valokuvaajat, ultrajuoksijat ynnä muut.

Eivätkä muutokset lopu tähän. Puistonjohtaja heittää muutamia tosiasioita maailmalta, joita sopii pohdiskella myös meikäläisistä näkökulmista.

– Englannissa keskimääräinen luontopolun mitta on 800 metriä. Yhdysvalloissa Yellowstonen kansallispuistossa käy neljä miljoonaa kävijää, ja suosituimmille paikoille kuljetaan asfalttitietä "possujunalla".

Luontokeskuksen pihamaalta tunturiin etääntyvät retkeilijät reippailevat vielä vanhan ajan polkua, kauimmaiset jo kilometrien päässä. Iltanuotioilla kuullaan taas elämyksellisiä tarinoita.

Teksti ja kuvat: Jari Salonen