Valikko

Vepsanjoki4.jpg
> Vesa Rantanen (oik.) ja Pasi Korhonen tulevan kutualueen äärellä.

Taimenelle uusia kutupaikkoja

Metsähallitus rakensi syyskuussa yhteensä seitsemän uutta kutusoraikkoa Kuhmon Vepsänjoen valuma-alueelle. Kutupaikat rakennettiin Vepsänjokeen ja Alajokeen, jotka laskevat vetensä Nurmesjärven kautta Ontojärveen.

Sorastuksilla kunnostettujen jokien toivotaan lisäävän luonnossa syntyvien poikasten määrää ja vahvistavan näin Ontojärven taantunutta taimenkantaa. Tulosten odotetaan näkyvän muutavan vuoden kuluessa.

– Toimenpiteiden perimmäisenä ajatuksena on se, että haluamme tukea taimenen luontaista lisääntymistä. Kalavesien hoidossa ollaan laajemminkin siirtämässä painopistettä kalanistutuksista elinympäristöjen kunnostuksiin, Metsähallituksen eräpalveluiden eräsuunnittelija Pasi Korhonen taustoittaa.

Kunnostus tehtiin koneellisesti

Tehtävään palkattu metsäkoneurakoitsija levitti yhteensä noin 81 tonnia 20–55 millimetriä karkeaa luonnonsoraa ennalta valittuihin kohteisiin Vepsänjoen Haarajärvenkoskessa sekä Alajoen Jussi-Pentinkoskessa ja Myllykoskessa.

Kutusoraikkojen suunnittelusta vastasi Vesa Rantanen, joka toimii Kuhmon kaupungin hallinnoiman Kuhmon koskien kartoitus ja kunnostus -hankkeen projektipäällikkönä.

– Nyt sorastetut alueet valittiin tarkkojen kriteerien mukaan. Kullakin kunnostettavalla alueella veden virtaaman piti olla 0,5–1 metriä sekunnissa. Lisäksi veden korkeus sai olla korkeimmillaan vuodenkierron eri vaiheissa metrin verran ja matalimmillaan 20 senttimetriä, Rantanen luettelee.

m3ok.jpg
> Matalan veden aikana kiviaines jää näkyviin, mutta kevään tulvavedet levittävät soran tasaisemmin joen pohjaan.

Rantasen mukaan kunnostusalueiden valinnassa painoi myös poikasalueiden sijainti. Keskeisenä valintakriteerinä oli siis myös se, että kutusoraikkojen alapuolella sijaitsi poikasalueita, joille keväällä kuoriutuvat poikaset pääsevät turvaan saalistavilta kaloilta.

Paljon hyötyä vähällä työmäärällä

Sekä Vepsänjoessa että Alajoessa on Korhosen mukaan kohtuullisen hyvin poikasalueita, joten alueen kunnostuksen yhteydessä ei ollut välitöntä tarvetta rakentaa lisää suoja-alueita kalanpoikasille.

– Näissä joissa pystytään soran lisäämisellä tukemaan taimenen luontaista elinkiertoa ja saamaan aikaan enemmän hyötyä suhteellisen pienellä työllä, Korhonen kertoo. Ensi keväänä Metsähallitus istuttaa nyt sorastettuihin jokiin Oulujoen vesistöalueen taimenen mätiä mätirasioissa tai vastakuoriutuneita poikasia. Istutusten sekä luonnonlisääntymisen onnistumista seurataan syksystä 2020 alkaen sähkökoekalastuksilla.

– Haluamme tuoda tuolle alueelle mahdollisimman paikallista kantaa, ja Oulujoen vesistön kantaa pidetään viljelyssä olevista kannoista luontaisimpana. Sitä laitamme, jos Luonnonvarakeskus pystyy sitä meille tuottamaan, Korhonen kertoo.

Tuttu tarina

Vepsänjoen vesistön historia on suomalaisittain tuttu tarina: jokien kaikki kosket perattiin uittoa varten 1950-luvun puolivälissä. Joissa olleet kivet siirrettiin rantapenkoille ja samalla tuhottiin niissä ennen perkauksia elänyt harjus- ja taimenkanta.

Osa vesistön peratuista koskista kunnostettiin vuonna 1983 palauttamalla yksittäisiä kiviä jokiuomiin, mutta kunnostusten vaikutukset jäivät vaatimattomiksi. Kainuun ELYkeskus toteutti vesireitillä vuosina 2009– 2012 miestyönä pienimuotoisia kalataloudellisia virtavesikunnostuksia.

TEKSTI ja KUVAT MIIKA MANNINEN

KEH-hankkeessa toteutettuja kunnostuksia:

• Vepsänjoen ja Alajoen kutusoraikot
• Espoon Nuuksion Myllypuron kutusoraikot
• Viitasaaren Kivipuron kutusoraikot ja poikasympäristöt sekä vaellusesteiden poisto
• Puolangalla kutusoraikkoja ja vaellusesteiden poistoja noin 20 kohteella

Muut hankkeet, joissa tehdään virtavesikunnostuksia:
• Hydrologia-LIFE
• Freshabit LIFE IP
• Esteet Pois 2
• Lapin Emra- ja Salmus-hankkeet

Suomessa on noin 100 000 kilometriä puroja, ja niistä kunnostusta kaipaa 16 000–33 000 kilometriä. Napapiirin eteläpuolella sijaitsevista puroista vain noin yksi prosentti on kokonaan luonnontilassa.

Lähde: Reijo Hokkanen / Metsähallitus


Metsähallitus kehittää yhtenäistä toimintamallia

VEPSÄNJOEN vesistöön tehdyt kunnostukset ovat osa Metsähallituksen Kalaelinympäristöjen hoito (KEH) -hanketta, jonka tavoitteena on varsinaisten kunnostusten lisäksi kehittää Metsähallitukselle toimintamalli kalaelinympäristöjen kunnostuksia varten.

– Suunnittelutyö on tärkeää, ja siihen tarvitsemme lisää resursseja. Kysymys on siitä, miten saisimme muodostettua kaikkein parhaimman ja kustannustehokkaimman mallin, jolla virtavesiä voitaisiin kunnostaa osana normaalia toimintaamme, eräsuunnittelija Pasi Korhonen kertoo.

KEH-hankkeen projektipäällikkö Reijo Hokkanen kertoo, että Metsähallituksella on tällä hetkellä käynnissä eri puolilla Suomea useita hankkeita, jotka liittyvät joko kokonaan tai osin vesiympäristöjen kunnostamiseen.

– Nyt tärkeintä on kuitenkin kartoitustyö. Virtavesien kunnostustarpeita ei ole kartoitettu kovinkaan laajamittaisesti. Kartoitusten puutteen takia emme tiedä, mitä missäkin pitäisi tehdä emmekä voi priorisoida kohteita. Virtavesien ja purojen kartoitus on kuitenkin maastotyötä, se ei onnistu kaukokartoituksella, Hokkanen muistuttaa.

Hokkanen kertoo, että Metsähallitus on tämän vuoden aikana kartoittanut noin 50 puroa.

– Lähdemme talven aikana hakemaan rahoitusta niiden kunnostuksiin ja samalla jatkamme uusien kohteiden kartoitusta, Hokkanen lisää.