Valikko

talviretki_otsake.jpg
> – Alkutalvi on ihan parasta aikaa metsässä: helppo kulkea ja maisemat aivan mahtavat, tietävät Leena Hiltunen (vas.) ja Johanna Väkeväinen.

Talviretki vaatii enemmän aikaa

Koverolammen tulipaikka Seitsemisen kansallispuistossa on kuin postikortista. Lunta puiden oksilla, savu tupruaa nuotiosta ja käpylinnut kilkuttelevat kuusten latvoissa. Juuri tällaisia tunnelmia moni retkeilijä lähtee talvisesta luonnosta etsimään.

Tämä on ihanteellista aikaa kansallispuistoretkeilylle eteläisessä Suomessa. Tarjolla on komeita maisemia ja luonnonrauhaa eikä lumikaan vielä haittaa menoa, Seitsemisen asiakasneuvojat Leena Hiltunen ja Johanna Väkeväinen hehkuttavat.

Varustelukierteeseen ei tarvitse talven kynnykselläkään sortua, vaikka moni pikku kapistus tuokin helpotusta ja mukavuutta retkeilyyn. Ihan peruskamppeillakin pärjää. Mutta mikä olisikaan se varuste, johon talviretkeilijän kannattaisi erityisesti panostaa?

– Hyvät jalkineet, tulee kuin yhdestä suusta.

– Kengissä täytyy olla pitävä pohjakuvio, jonkinmittainen varsi ja lämmin vuori. Niiden pitää myös kestää kosteutta.

talviretki_sytytys.jpg
> Vedenpitävään rasiaan pakatut tulitikut – varmasti syttyy.

Talviretkellä muu vaatetus vaatii monesti jonkinlaista tasapainoilua. Usein tarvitaan lämmintä, mutta jos keli tai maasto käyvät raskaaksi, selkä kastuu. Silloin vaanii vilu.

– Kerrospukeutumisesta puhutaan paljon, ja se onkin kerrassaan toimiva juttu. Ei tarvitse olla erikoisliikkeen kalleimpia kerroksia. Pääasia, että alla on ilmavia ja lämmittäviä vaatekertoja ja niiden päällä tuulenpitävää. Leudolla kelillä jätetään yksi kerros pois ja pakkasella lisätään.

– Ja sitten vielä reppuun lämmin taukotakki, koska pysähtyessähän se kylmä iskee. Pipot ja hanskat ovat makuasioita, kunhan ne ovat lämpimiä. Ja takissa pitää olla huppu, joka suojaa viimalta ja lämmittää hämmästyttävän paljon, Leena tietää.

– Niin ja vielä yksi juttu. Puuvilla pitää kerta kaikkiaan unohtaa. Ei sukkia, ei paitoja, ei mitään puuvillaista päälle. Kesällä se voi toimia mutta ei suomalaisessa talviluonnossa.

Talvireitti vie enemmän aikaa

Reittisuunnitelmat ja oman kunnon realistinen arviointi nousevat talvella aivan uuteen arvoon. Jo suunnitteluvaiheessa kotisohvalla pitäisi pystyä arvioimaan, minne saakka jaksaa – ja vielä takaisinkin.

Talviretkelle pitää varata aina enemmän aikaa kuin kesällä. Talvella tutuillekin kesäreiteille lähdettäessä pitää varautua yllätyksiin.

– Jos on pyryttänyt, ladut saattavat olla ummessa. Jos sataa vettä ja pakastaa, pitkokset ja juurakot ovat liukkaita. Tällöin matka hidastuu huomattavasti, Johanna huomauttaa.

Talviretkellä juuri hitaus teettää sitä, että ajantaju suhteessa kuljettuun matkaan heittää helposti volttia. Saattaa iskeä uskonpuute, että ollaanko enää edes oikealla reitillä. Silloin kartta on paikallaan: ei ole tullut vielä yhtään risteystä, en siis olekaan vielä siellä, missä kuvittelin olevani.

talviretki_nuotio.jpg
> Hyvät eväät tulentekopaikalla ovat usein retken kohokohta.

Moni haluaa metsäretkellä irtautua arjesta. Hyvä niin, mutta Johanna suosittelee kuitenkin ottamaan älypuhelimen mukaan: karttapalvelut antavat avun epätoivon hetkellä.

Päivän pelastus – hyvät eväät

Ja sitten tietysti se retken kaikkein tärkein asia: eväät. Vaikka kaikki muu menisi retkellä pieleen, hyvillä eväillä pelastetaan päivä kuin päivä.

– Retken tunnusmerkkihän on oikeastaan se, että pysähdytään nauttimaan eväitä tulentekopaikalle. Tulella on ihmeitä tekevä vaikutus. Repussa on hyvä olla makkaraa, ruisleipiä herkullisilla täytteillä ja termarissa kuumaa juotavaa maun mukaan, Johanna sanoo.

– Jotain mutusteltavaa vielä pikaenergiaksi, vaikka pähkinöitä ja kuivia hedelmiä, lisää Leena.

Ennen maastoon lähtöä on viisasta tutkia netissä luontoon.fi-sivuja. Sieltä saa tuoreet päivitykset reittien kunnosta ja mahdollisista yllätyksistä.

– Sivuilla kerrotaan, jos jollekin tulipaikalle ei ole voitu ajaa polttopuuta. Niiltä löytyy myös viimeisin tieto latujen ja muiden reittien kunnosta.

Käpylintuparvi lähti jo teilleen. Kipinät sinkoilevat siniseen hämärään.

Teksti ja kuvat: Jari Salonen

TALVIRETKEILIJÄN PAKOLLISET

Päälle:
• lämpimät jalkineet
• useita lämpimiä aluskerroksia
• tuulenpitävää päällimmäiseksi, hupullinen takki
• pipo ja tumput

Reppuun:
• varatumput ja -villasukat
• lämmin taukotakki
• kartta
• puukko
• tulitikut ja sytytyspalat
• otsalamppu
• pieni ensiapuvarustus
• riittävästi evästä
• lämmintä juotavaa
• täyteen ladattu puhelin