Valikko

Ekologinen kompensaatio on arkista suojelutyötä

Yhteiskunta tarvitsee toimiakseen teitä ja rakennuksia. Niiden rakentaminen muuttaa luontoa ja heikentää luonnon monimuotoisuutta paikallisesti. Monimuotoisuudelle aiheutuvia haittoja voidaan kuitenkin paikata kunnostamalla elinympäristöjä toisaalla.

Ekologinen kompensaatio on mekanismi, jolla korvataan luonnon monimuotoisuutta heikentävän toiminnan seurauksia kunnostamalla elinympäristöjä jossakin toisaalla. Näin toimimalla pyritään estämään luonnon monimuotoisuuden väheneminen. Metsähallitus kokeilee ekologista kompensaatiota yhdessä rakennusyhtiö NCC:n kanssa ensimmäisten joukossa Pohjoismaissa.

– Arvokkaita luontokohteita ja uhanalaisia lajeja suojellaan Suomessa lailla. Monimuotoisuuden heikkenemistä tapahtuu kuitenkin kaikkialla, ja tähän saumaan iskee ekologinen kompensaatio, sanoo Helsingin yliopiston ympäristöekonomian professori Markku Ollikainen.

Ekologisen kompensaation tehokkuus monimuotoisuuden suojelussa riippuu siitä, miten hyvin kohteiden vastaavuus ja laskentasäännöt on määritelty. Laskentasäännöt ovat Ollikaisen mukaan kompensaatiossa avainasemassa.

Ekologisella
kompensaatiolla
vaalitaan luonnon
monimuotoisuutta.

– Laskentaa varten pitää olla ymmärrys elinympäristöjen kaikkein tärkeimmistä rakennepiirteistä, jotka on kyettävä myös määrittämään ja mittaamaan, Ollikainen korostaa.

Kompensaation hinta ohjaa maankäyttöä

– Raha toimii ekologisessa kompensaatiossa kannustimena. Ei kenenkään kannata tehdä elinympäristöjen kunnostamista, jos siitä ei saa omia kulujaan pois, Ollikainen sanoo.

Maanomistaja miettii aina, miten saa alueestaan parhaan mahdollisen hyödyn. Jos ekologinen kompensaatio yleistyy, se ohjaa myös elinympäristöjä heikentävää tai tuhoavaa toimintaa.

– Jos pilattavan kohteen korvaaminen on kallista, se saa pilaajat harkitsemaan ja hakeutumaan elinympäristöihin, jotka eivät ole niin arvokkaita ja joiden kompensointi on halvempaa, Ollikainen sanoo.

– Ekologisen kompensaation kysyjillä on kompensaatiolle muitakin vaikuttimia kuin raha. Usein halutaan esimerkiksi hyvittää haittoja paikallisille, minkä vuoksi kompensaatio halutaan sitoa lähelle rakennettavaa kohdetta, Ollikainen kertoo.

Ekologisesti tämä ei kuitenkaan ole välttämättä järkevintä.

– Monimuotoisuuden näkökulmasta katsottuna parasta olisi kunnostaa kohde, joka parhaiten edistää monimuotoisuutta, vaikka se olisi kaukanakin kompensoitavasta kohteesta, Ollikainen laskee.

Kompensaatiotoiminta laajenee

Ekologinen kompensaatio on ollut vahvasti esillä EU:ssa, ja sitä oltiin jo tuomassa osaksi lainsäädäntöäkin.

– Ruotsissa se sisällytetään mahdollisesti lainsäädäntöön YVA-prosessin osana, Ollikainen kertoo.

– Se onkin ekologiselle kompensaatiolle luonteva paikka, koska ympäristövaikutusten arvioinnissa käydään nimenomaan läpi niitä asioita, jotka heikkenevät suunnitellun toiminnan johdosta. Tässä kohtaa on hyvä paikka myös miettiä, miten menetettäviä kohteita voidaan kompensoida.

Ollikainen ennustaa, että ekologinen kompensaatio laajenee asteittain koko EU:ssa.

– Jos ekologinen kompensaatio tulee osaksi EU-lainsäädäntöä, olisi hyvä, että meillä Suomessakin olisi siitä kokemusta, Ollikainen sanoo.

– Metsähallituksella on sekä inventointi- että kunnostusosaamista, joten on luontevaa, että juuri se on aloittanut ekologisen kompensaation täällä Suomessa, Ollikainen arvioi.

TEKSTI HANNA KAURALA