Valikko

Vatunki_12.jpg
> Näillä 800-kiloisilla ankkureilla kala-altaat pidetään tukevasti paikoillaan, kertovat Annamari ja Timo Karjalainen.

Kauppoihin kaivataan lisää kotimaista kalaa

Sinisellä biotaloudella pyritään muun muassa edistämään vesi- ja kalavaroihin perustuvaa liiketoimintaa. Pakko lähteä Perämerelle katsomaan, mitä tämä tarkoittaa käytännössä.

Iin edustalla Laitakarissa on hiljaista. Ei uskoisi, että tänne on myönnetty Suomen historian suurin yksittäinen kalankasvatuslupa: tuhat tonnia kirjolohta. Vuoden päästä käy arvatenkin melkoinen säpinä tuotannon pyörähtäessä käyntiin.

Sen sijaan Vatungissa kalaa on kasvatettu jo yli 40 vuotta – nykyinen lupa sallii lähes 400 tonnin kalamäärän tuottamisen. Nyt täälläkin on hiljaista, sillä vuosi sitten havaittu IHN-virus pakotti tyhjentämään kalaaltaat ja kalankasvatus käynnistyy uudelleen vasta ensi keväänä.

Yhteensä nämä kaksi laitosta saavat kasvattaa kalaa noin 1,4 miljoonaa kiloa.

– Varsin isosta määrästä tässä puhutaan. Suomalaisen kalankasvatuksen suurin ongelma on ollut liian pieni yksikkökoko ja sitä kautta heikko kannattavuus. Näissä kokoluokissa odotetaan jo kunnon liiketoimintaa, ynnäilee Laitakarin Kala Oy:n toimitusjohtaja Timo Karjalainen.

– Onhan se paljon, mutta Perämerellä voitaisiin arvioni mukaan kasvattaa 10 miljoonaa kiloa kalaa eikä se näkyisi veden laadussa mitenkään, jatkaa kalanjalostukseen erikoistuneen Hätälä Oy:n toimitusjohtaja Riku Isohätälä.

Samoilla linjoilla on Luonnonvarakeskuksen tutkija Markus Kankainen.

– Oikein sijoitettuna 10 miljoonaa kiloa kalaa voitaisiin kasvattaa ilman silmin havaittavia ympäristövaikutuksia – eikä niitä näkyisi liioin mittaustuloksissakaan.

Ääriolosuhteistakin selvitään

Vatungin satamassa huomaa nopeasti, että olosuhteet alueella voivat olla todella haastavat. Eteen avautuu muutaman pikku saaren rikkoma avoin horisontti.

Nyt puksuttelemme lähes tyynessä säässä lähimmälle saarelle, Samulinmatalalle.

– Tässä menee syvännekaistale, jossa vesi virtaa jatkuvasti, Karjalainen viittelöi saarten väliin, jossa kala-altaat ovat aina sijainneet.

Kalaa kasvatetaan Perämerellä kovissa olosuhteissa. Myrskyn noustessa pysytään maissa, ja talven kanssa osataan elää. Hylkeidenkin kanssa pärjätään – joten kuten.

– Altaat pysyvät paikoillaan 800 kilon painoisilla ankkureilla. Täällä kehitetty malli on hyväksi havaittu, Karjalainen kertoo.

Kotimaista kalaa ympäri vuoden

Tutkimukset osoittavat, että kotimaiset kuluttajat kaipaavat tarjolle lisää kotimaista kalaa. Nyt monen kaupan valikoimissa ainoa tuote on norjalainen lohi ja siitä tehdyt jalosteet.

Kotimaisia kalajalosteita valmistaa muun muassa oululainen Hätälä, jonka 400 kalastajan verkosto tuottaa aitoa luonnonkalaa: siikaa, kuhaa, haukea, muikkua ja ahventa sekä särkeä ja lahnaa.

Vatunki-15.jpg> Kotimainen kala on haluttua herkkua, myhäilee Matti Isohätälä.

– Meillä on kalapihvituotteita, joissa käytetään jatkuvasti lahnaa ja särkeä. Hauki on noussut hyvinkin suosituksi – kaikki menee kaupaksi, mitä myyntiin saadaan, luettelee Hätälän varatoimitusjohtaja Matti Isohätälä.

Luonnonkalan saatavuutta säätelevät vuodenajat, ja kasvatettua kalaa tarvitaan kausivaihteluiden tasoittamiseksi. Laitakarin laitos aikookin panostaa ympärivuotiseen kalan tarjontaan.

– Jopa kasvatetun kalan osalta tilanne on pulmallinen. Syksyllä lohen teurastusaikaan kalaa on tarjolla vaikka kuinka paljon, mutta jo joulun alla tilanne muuttuu surkeaksi. Helmikuusta puhumattakaan, Karjalainen tietää.

– Myymme kuluttajille paljon mieluummin suomalaista kuin norjalaista kalaa. Laitakarin kirjolohi on yksi askel tuota päämäärää kohti, Riku Isohätälä sanoo.

Laitakariin rakentuvalla laitoksella kala kasvatetaan avomerellä ja siirretään sieltä sopivan kokoisena maa-altaisiin. Altaista kalaa riittää tarjolle kysynnän mukaan ympäri vuoden. Tämä avaa aivan uusia mahdollisuuksia kalanjalostukselle ja ulkomaanviennille.

Toiminnan käynnistyminen tuo alueelle myös uusia työpaikkoja. Laitakariin niitä syntynee vähintään kymmenen ja jatkojalostukseenkin tuntuva määrä.

Tuotantomäärät kestäviksi

Kalankasvatuksella on yhä huono maine vesien rehevöittäjänä, vaikka menetelmät ovat kehittyneet, rehut parantuneet ja tietämyskin lisääntynyt. Nykyisin kasvatuspaikat valitaan alueille, joissa veden virtaamat ovat hyvät eikä pistekuormitusta synny.

– Tuotantomäärät pitää mitoittaa kestävälle tasolle. Ympäristövaikutuksia voidaan nyt seurata uudenlaisin menetelmin, esimerkiksi jatkuvatoimisilla mittareilla ja satelliittiseurantaa hyödyntämällä. Jos paikallisia vaikutuksia ei ole nähtävissä, olisi loogista saada suurempia tuotantolupia, Kankainen arvioi.

Parhaimmillaan kalankasvatuksen fosforitase on jopa negatiivinen.

– Otamme siis merestä enemmän fosforia kuin tuotannossa sinne päästämme. Tätä selittää kasvatuksessa käytettävä rehu, joka on suurelta osin Itämeren silakkaa, kertoo Karjalainen.

Lupakäytäntöä sujuvoitetaan

Koska Laitakarin laitoksen toiminta on poikkeuksellisen suurta, turvauduttiin lupaprosessissakin uuteen ajatusmalliin: hakija ja luvan antaja kävivät prosessia yhdessä läpi pitkin matkaa, jotta vältyttäisiin turhilta hakukierroksilta ja puuttuvien papereiden ongelmilta.

– Lupaprosessit ovat ennen olleet raskaita, mutkikkaita ja todella byrokraattisia. Nyt pyritään ennakkoneuvottelujen ja kevyempien esiselvitysten avulla arvioimaan, onko hanke toteuttamiskelpoinen. Toivottavasti tästä tulee uusissa isommissa hankkeissa normaali käytäntö. Myös lupien jatkamisen pitäisi olla helpompaa – vaikka seurantatuloksiin perustuva käytäntö, Kankainen sanoo.

Laitakarin kasvatusalueella toimii jo veden laatua mittaava poiju, ja tietoa ympäristöstä saadaan koko ajan.

– Toiminta on siis äärimmäisen läpinäkyvää. Tähän pitäisi päästä ympäristön tilan seurannassa laajemminkin, Karjalainen painottaa.

TEKSTI JA KUVAT JARI SALONEN

Uudet kasvattamot avomerelle

SUURI OSA merialueille suunnitteilla olevista kalankasvattamoista sijaitsee valtion vesialueilla kaukana rannikoista. Metsähallitus onkin kartoittanut yhdessä Luonnonvarakeskuksen (Luke) kanssa mahdollisia uusia kalankasvatusalueita Vesiviljelyn innovaatioohjelmassa. Yhteistyö jatkuu edelleen.

Ensivaiheessa on selvitetty potentiaalisia kalankasvatusalueita valtion vesialueilla. Pohjanlahdella, Selkämerellä ja Perämerellä on eniten alueita, jotka on tunnistettu sijainninohjaussuunnitelmassa ja joissa on kalankasvatukseen sopivia valtion vesialueita. Paikkoja ja ominaisuuksia on täsmennetty yhdessä Luken ja esimerkiksi Suomen ympäristökeskuksen (Syke) väen kanssa.

– Lähtökohtana pidetään, että kartoitettavalla alueella on potentiaalisia yrittäjiä, jotka hakevat uusia alueita toiminnalleen, Metsähallituksen Kiinteistökehityksen asiantuntija Esko Maukonen kertoo.

Tuoreimmat myönnetyt luvat ovat Perämerellä Haukiputaalla ja Selkämerellä Luvian edustalla. Molemmilla paikoilla aloite uusien alueiden kartoittamiseen tuli paikallisilta yrittäjiltä.

– Mikäs sen parempi alku yhteistyölle, Maukonen sanoo.