Valikko

Kestävä metsätalous edellyttää jatkuvaa kehittämistä

Maa- ja metsätaloustieteiden tohtori Pauli Wallenius on pitkän työuransa aikana nähnyt monta metsätalouden kehitysharppausta. Hän korostaa jatkuvan kehittämisen ja vuoropuhelun tärkeyttä.

Marraskuussa eläkkeelle jäävä Pauli Wallenius on työskennellyt yli 40 vuotta kestäneen työuransa aikana sekä metsänhoidon, puunhankinnan että metsien monikäytön johtotehtävissä. Hän on ollut vaikuttamassa moniin Metsähallituksen metsätaloudessa tapahtuneisiin muutoksiin.

Pauli_Wallenus_003ok.jpg
> Lähes 70 prosenttia Metsähallituksen hallinnoimista maista on suojelualueita tai muita metsätaloustoimien ulkopuolelle rajattuja kohteita, Pauli Wallenius muistuttaa.

– Aloitin työurani vuonna 1976 Metsähallituksen ollessa vielä aika hierarkkinen valtion virasto. Sen jälkeen olen työskennellyt eri organisaatiotasoilla eri puolilla maata vaihtelevissa ja mielenkiintoisissa tehtävissä, Wallenius kertoo.

1990-luvulla Metsähallitus muuttui valtion liikelaitokseksi. Samaan aikaan tehtiin paljon ennakkoluulotonta kehittämistyötä niin toimintatavoissa kuin ympäristöasioissakin.

– Merkittävä muutos tapahtui vuonna 1990, kun otimme käyttöön uudet edistykselliset metsänhoito-ohjeet. Niissä korostettiin metsien ympäristöarvoja ja toimenpiteiden pienipiirteistä suunnittelua. Monet samat periaatteet ovat voimassa vielä nykyäänkin. Kantavana ajatuksena oli suunnitella kaikki toimenpiteet niin, ettei vahingoiteta ympäristöä tai ympäröiviä vesistöjä eikä aiheuteta haittaa riistalle tai muille eliölajeille.

Walleniuksen mukaan 1990-luvulla otettiin muutenkin isoja kehitysaskeleita erityisesti talousmetsien luonnonhoidossa ja vesiensuojelun kehittämisessä.

– Metsähallitus julkaisi ensimmäisen ympäristöoppaansa vuonna 1993, ja tänä vuonna oppaasta ilmestyi jo viides uudistettu versio. Otimme myös ensimmäisenä käyttöön metsätalouden ympäristö- ja vesiensuojeluseurannat. Myöhemmin samantyyppisiä seurantamenetelmiä on käytetty yksityismetsien luonnonhoidon seurannassa, Wallenius kertoo.

Osallistamisen edelläkävijä

Uudet ajatukset ovat aina kiinnostaneet Walleniusta. Hän oli yksi keskeinen henkilö osallistavan suunnittelun kehittämisessä ja on tehnyt aiheesta myös väitöskirjan.

– Osallistava suunnittelu toi Metsähallitukseen kokonaan uudenlaisen toimintamallin, jossa keskeistä oli sidosryhmien ja kansalaisten kuuleminen ja ottaminen mukaan suunnitteluprosessiin. Se oli melkoinen ajattelutavan muutos, joka vaati paljon koulutusta, muistelee Wallenius.

"Osallistaminen herätti
mielenkiintoa aina
ulkomaita myöten."

Kansalaisten ja sidosryhmien kuulemista hyödynnettiin ensimmäisen kerran laajasti Kainuun luonnonvarasuunnitelman laadinnassa vuonna 1995.

– Osallistaminen herätti mielenkiintoa aina ulkomaita myöten. Pian siitä tuli olennainen osa Metsähallituksen kaikkia suunnitteluprosesseja.

Iso ponnistus oli myös alue-ekologisten suunnitelmien laatiminen kaikille yhtenäisille valtion maille. Suunnitelmissa on määritelty kokonaan toiminnan ulkopuolelle rajattavat luontokohteet sekä muut maiseman, riistan ja monimuotoisuuden kannalta tärkeät kohteet.

– Tällä hetkellä lähes 70 prosenttia Metsähallituksen hallinnassa olevista maista on suojelualueita tai muita metsätaloustoimien ulkopuolelle rajattuja kohteita, muistuttaa Wallenius.

Aktiivista toiminnan kehittämistä

Wallenius oli taustavaikuttajana myös valtion metsien kulttuuriperintökohteiden inventoinnin käynnistämisessä. Vuosina 2010–2015 toteutettu inventointi kattoi lähes neljä miljoonaa hehtaaria valtion monikäyttömetsiä, ja siinä dokumentoitiin yli 10 000 kulttuuriperintökohdetta. Kohteet on tallennettu Metsähallituksen paikkatietojärjestelmään, ja ne otetaan huomioon toimenpiteiden suunnittelussa.

Wallenius näkee Metsähallituksen ja metsäalan tulevaisuuden valoisana. Hän korostaa kuitenkin toiminnan aktiivista kehittämistä ja yhteistyön merkitystä.

– Suomen ja Metsähallituksen metsätalous on kestävää kaikilla eri osa-alueilla, ja metsät kasvavat enemmän kuin koskaan. Tämä antaa hyvät mahdollisuudet löytää ratkaisuja esimerkiksi kiertotalouteen ja ilmastonmuutoksen hillintään. Metsähallituksen tulee kuitenkin kehittää toimintaansa aktiivisesti ja ennakkoluulottomasti yhteistyössä sidosryhmien kanssa sekä tiivistää yhteistyötä myös eri vastuualueiden kesken, Wallenius painottaa.

TEKSTI SARI HILTUNEN • KUVA KEIJO KALLUNKI

Suomen metsissä on puuta enemmän kuin koskaan

LUONNONVARAKESKUS (Luke) julkaisi lokakuun alussa uusimmat tiedot Suomen metsävaroista. Niiden mukaan puuston määrä on 2,5 miljardia kuutiometriä ja vuotuinen kasvu 107,0 miljoonaa kuutiometriä. Tiedot perustuvat valtakunnan metsien 12. inventoinnin (VMI12) vuosien 2014–2017 mittaustietoihin.

VMI12:n mukaan puuston vuotuinen kasvu on 1,5 miljoonaa kuutiometriä enemmän kuin edellisen VMI11:n mukainen kasvu. Luken mukaan puuntuotannollisesti suurin kestävä hakkuumahdollisuus kymmenvuotiskaudelle 2015– 2024 on 84,3 miljoonaa kuutiometriä runkopuuta vuodessa. Sitä seuraavalla jaksolla vuotuinen hakkuumahdollisuus nousee edelleen 93 miljoonaan kuutiometriin. 2010-luvulla hakkuut ovat olleet keskimäärin 80 prosenttia kestävästä hakkuumahdollisuudesta. Kolmena viime vuotena hakkuiden määrä on ollut keskimääräistä suurempi, mutta silti vain 83 prosenttia suurimmasta kestävästä hakkuumahdollisuudesta.

– Jos hakkuut lisääntyisivät puuntuotannollisesti kestävälle tasolle, myös luonnonhoitoon ja suojeluun olisi panostettava metsien monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Luke ja Suomen ympäristökeskus tekevät parhaillaan yhteistutkimusta, jossa selvitetään lisääntyvien hakkuiden vaikutuksia monimuotoisuuteen sekä sitä, miten vaikutuksia voitaisiin lieventää. Tuloksia on luvassa ensi vuonna, kertoo johtava tutkija Kari T. Korhonen Luken tiedotteessa.

Metsien hakkuumahdollisuusarvioissa taustaoletuksena on, että metsien uudistamisesta huolehditaan. Sen sijaan arviossa ei ole otettu huomioon Suomen metsille vuosille 2021–2030 asetettavaa metsien hiilinieluvelvoitetta. Luke analysoi myös ilmastotavoitteiden toteutumista eri hakkuuskenaarioissa. Laskelmat ovat pohjana Suomen ja EU:n välisille neuvotteluille ilmastopoliittisesti kestävästä hakkuiden tasosta.