Valikko

Lapin luonnonvarasuunnitelma valmistui

Lapissa Metsähallituksen tehtävänä on sovittaa yhteen matkailun, poronhoidon, teollisuuden, metsätalouden, metsien virkistyskäytön ja luonnonsuojelun tarpeet. Tehtävässä onnistuminen vaatii avointa vuoropuhelua ja yhteistyötä sidosryhmien kanssa.

Metsähallitus lukeutuu osallistavan suunnittelun edelläkävijöihin, eli yhteistyö paikallisten ja sidosryhmien kanssa ei ole mikään uusi juttu.

– Osallistavaan luonnonvarasuunnitteluun siirryttiin Metsähallituksessa noin parikymmentä vuotta sitten. Hyväksi havaittua toimintamallia on kehitetty edelleen, ja nyt puhumme osallistamisen sijaan yhdessä tekemisestä, Lapin luonnonvarasuunnittelun projektipäällikkö Maria Sundman kertoo.

Lapin keväällä valmistunut luonnonvarasuunnitelma vuosille 2019–2024 laadittiin tiiviissä yhteistyössä Metsähallituksen sidosryhmistä kootun yhteistyöryhmän kanssa. Ryhmässä oli kaikkiaan 29 toimijaa, ja se kokoontui kolme kertaa.

– Lisäksi asioita käytiin tarkemmin läpi kuuden eri teemaryhmän työpajoissa. Teemaryhmät olivat porotalous, metsätalous, virkistys, kunnat ja kuntaryhmät, luonnonsuojelu sekä matkailu, Sundman luettelee.

– Paikallisilla asukkailla oli mahdollisuus osallistua luonnonvarojen käytön suunnitteluun avoimen verkkokyselyn kautta – vastauksia saimme yli 900. Lisäksi Rovaniemen kahdeksasluokkalaiset osallistuivat suunnitteluun Kasi metsässä -tapahtumassa. Aihe näytti kiinnostavan nuoria laajemminkin, mikä on erityisen ilahduttavaa. Sundmanin mukaan uusi toimintamalli sai kaiken kaikkiaan hyvää palautetta, ja yhteistyö oli rakentavaa.

– Keskustelu oli aktiivista ja suunnittelua leimasi positiivinen yhdessä tekemisen meininki. Pattitilanteita ei syntynyt, vaikka joistakin asioista oltiin kovastikin eri mieltä.

Toteutumista seurataan

Erityisen paljon kiitosta on saanut se, että sidosryhmillä on nyt mahdollisuus seurata luonnonvarasuunnitelmaan kirjattujen tavoitteiden toteutumista.

– Kirjasimme Excel-taulukkoon kaikkiaan 138 valtion alueisiin kohdistuvaa toimenpide-ehdotusta, joiden etenemisestä raportoidaan sidosryhmille vuosittain. Tilannetta seurataan myös netissä, jotta kaikki tietävät, missä kulloinkin mennään, Sundman kertoo.

– Käytössämme on kolme värikoodia: vihreä, keltainen ja punainen. Vihreä kertoo, että toimenpide on toteutettu, ja keltainen, että asia on vielä vaiheessa. Punaisella merkattua toimenpidettä ei ole tehty. Tällaisiin kohtiin lisätään myös tieto siitä, miksi kyseistä toimenpidettä ei ole toteutettu.

Suurelle yleisölle luonnonvarasuunnitelmaa ja sen etenemistä esitellään myös Tiedekeskus Pilkkeessä.

Suunnitelmalla suuri painoarvo

Lapin luonnonvarasuunnitelma kattaa valtion maa- ja vesialueet ensimmäistä kertaa koko Lapin maakunnassa lukuun ottamatta saamelaisten kotiseutualuetta. Aiemmin Itä- ja Länsi-Lapille on laadittu erilliset suunnitelmat.

– Uutta on myös se, että luonnonvarasuunnitelmaa lähdettiin laatimaan suoraan Metsähallituksen strategian pohjalta, jotta suunnitelma vastaisi strategiassa määriteltyjä yhteisiä linjauksia, Sundman kertoo.

Luonnonvarasuunnittelu on erityisen tärkeää Lapissa, jonka hyvinvointi ja tulevaisuus pohjaavat pitkälti luonnonvarojen kestävään käyttöön ja eri sidosryhmien tarpeiden yhteensovittamiseen.

Luonnonvarasuunnittelua ohjaavia päälinjoja olivat muun muassa Lapin elinvoimaisuus, kestävä biotalous, luonnon monimuotoisuus ja kulttuuriperinnön vaaliminen, vastuullisuus, ilmastonmuutos ja kestävä matkailu.

– Tavoitteemme on lisätä Lapin elinvoimaisuutta edistämällä muun muassa innovatiivista biotaloutta sekä luomalla edellytyksiä luonnon virkistyskäytön kestävälle kasvulle. Turvaamme Lapin luonnon monimuotoisuutta ja pyrimme toimimaan kaikessa mahdollisimman ilmastoviisaasti.

TEKSTI LEENA HULSI

GALLUP

Tiedustelimme kolmelta yhteistyöryhmän jäseneltä, mitä mieltä he ovat uudistuneesta luonnonvarasuunnittelusta. Kysyimme heiltä seuraavaa:

1. Mitä mieltä olet toimintamallin muutoksesta?

2. Onko jotakin, jota haluaisit edelleen kehittää?

3. Lisäsikö suunnitteluprosessi yhteisymmärrystä?


JYRKI NIVA, LAPLAND SAFARIS

1. – Olen toimintamallin muutokseen tyytyväinen. Laaja-alainen osallistaminen ja prosessin läpinäkyvyys ovat ehdottomia edellytyksiä valtion maiden kestävälle hyödyntämiselle.

2. – Metsätalouden taloudelliset mittarit ja pohja-aineisto ovat kunnossa, mutta muiden intressiryhmien "luvuista" on huonosti tietoa. Niille tarvitaan lisää selkeitä mittareita. Näin tavoitteiden seuraaminen olisi helpompaa ja "tunnepitoisille" tulkinnoille jäisi vähemmän tilaa.

3. – Erilaisten intressiryhmien kanssa käytävä keskustelu lisää ymmärrystä ja luo pohjan sovitella yhteen erilaisia toiveita rakentavalla tavalla. Keskustelua ohjattiin hyvin, ja ryhmätyöt syvensivät kokonaisuuden ymmärtämistä. Tulimme hyvin kuulluksi.

ANNE OLLILA, PALISKUNTAIN YHDISTYS

1. – Muutoksessa on periaatteessa varsin hyvä ajatus. Parasta on asioiden käsittelytapa yhdessä keskustellen, joskin ongelmana oli sidosryhmien kokoonpano, joka rajasi kriittiset äänet marginaaliin. Suunnitelman toteutumisen seuranta on hyvä uudistus.

2. – Julkisuudessa parhaillaan käytävä metsäkeskustelu ei näkynyt työssä, eikä hakkuutavoitteista käyty keskustelua käytännössä ollenkaan. Hakkuutavoitteet pitäisi tuoda mukaan keskusteluihin ja työhön heti ensimmäisestä kokouksesta alkaen.

3. – Kiteyttäen voisi sanoa, että meitä on kuultu muttei kuunneltu. Toiveet oli helppo yhteensovittaa enemmistön ehdoilla, ja suunnitelma palvelee hyvin metsäteollisuuden intressejä. Altavastaajien kuuntelu on vaarassa jäädä kosmeettiseksi.

ARTO SORRI, METSÄKESKUS

1. – Toimintamalli oli hyvä. Se antoi mahdollisuuden tuoda esiin omia näkemyksiä siitä, miten Metsähallituksen toimintaa voitaisiin kehittää yhdessä eteenpäin. Hyvää on sekin, että suunnitelman toteutumista seurataan.

2. – Tapaamisissa voisi olla myös valmisteltuja puheenvuoroja, ja joistakin itselle vieraista kohteista olisi hyvä saada etukäteen enemmän tietoa. Kehitysajatuksia saattaa syntyä vielä seurantaprosessin aikana.

3. – Oli erittäin antoisaa kuulla muiden ajatuksia. Osallistujia oli niin monelta taholta, että varmasti jokainen oppi jotakin uutta – eli todennäköisesti lisäsi.