Valikko

Halvala_12.jpg
> Sotilaiden MM-kisoihin valmistautuva Mika Myllylä on Hälvälässä tuttu näky.

Lyijy hallinnassa

Ampumaharrastuksella on Lahdessa pitkät perinteet. Hälvälän ampumakeskuksessa voi ampua monenlaisilla aseilla, mutta erityisen tunnettu paikka on haulikkoradastaan. Viime aikoina ampumaratojen ympäristövaikutuksiin on kiinnitetty erityistä huomiota.

Hälvälän ampumaradalla Hollolassa on juuri saatu alta haulikkolajien maailmancupin kilpailu. Yhdeksän päivää, melkein 500 kilpailijaa ja satapäinen toimitsijajoukko. Lahden ampumaseuralta siis melkoinen ponnistus.

Kisat televisioitiin ympäri maailmaa, ja Hollolan maisemat saivat paljon näkyvyyttä.

– Taisi olla 65 miljoonaa katsojaa, ynnää järjestelyissä häärinyt Antti Virolainen. Hetken hengähdys on kuitenkin vain valmistautumista seuraavaan isoon ponnistukseen – kauden kotimaiseen huipennukseen eli Super Finaaliin.

Ampumaradan käyttäjiä on paljon: metsästäjät, muut lajin harrastajat, lentokenttien linnunkarkottajat, Puolustusvoimat, urheilukoulu ja poliisi. Hälvälässä ampumaradan ahkerin käyttäjä on Puolustusvoimat.

Maailmancupin kisassa Hälvälässä ammuttiin ainakin 62 500 laukausta, kiekkoja rikkoutui vähän vähemmän. Mikä määrä lyijyä, millainen keko kiekkomurskaa, joku voisi jo kysyä.

– Ampumaradan reunaa kiertää suojaaita ja korkea penkka, joka on päällystetty kuitukankaalla. Sen ylä- sekä alareunaan on rakennettu kourut, joihin haulit vierivät. Niistä ne kerätään kierrätettäväksi. Lisäksi käytämme ekokiekkoja, joista ei tule mitään päästöjä, seuran jäsen Heikki Keskitalo rauhoittelee.

Paikallaan oleva lyijy on harmiton

Ampumaradat ovat olleet tiukan tarkkailun alla koko 2000-luvun. On säikytty melua ja kammoksuttu lyijyä.

Halvala_8pie.jpg
> – Täällä lyijy ja melu ovat hallinnassa, ynnäilevät Lotta Jaakkola, Tero Fingerroos, Antti Virolainen sekä Heikki Keskitalo.

Ympäristöajattelu onkin aivan lajin ytimessä, ja seurat ovat ottaneet asian vakavasti. Hälvälässäkin haulikkoradan ampumapenkkaa korotetaan parhaillaan. Se vähentää meluvaikutusta entisestään ja tehostaa haulien takaisinkeräystä.

Lyijyä pidetään vakavana ympäristöriskinä, mutta ampumaradoilla asia on hallinnassa.

– Ratarakenteissa voi olla vaikka kuinka paljon lyijyä, mutta jos se ei liiku eikä sitä liikuteta mihinkään, se ei aiheuta ongelmiakaan. Ja toisinpäin, jos sitä lähdetään keräämään maaperästä pois, voidaan aiheuttaa suuriakin piikkejä kulkeutuvan lyijyn määrässä, Vahanen Environment Oy:n projektipäällikkö Tero Fingerroos sanoo.

– Ampumaradoilla melu ja lyijy ovat hyvin hallinnassa, ja niiden mahdollisia vaikutuksia voidaan seurata. Vaihtoehtohan olisi, että harrastusta ripotellaan villisti hyvin erilaisille paikoille. Tällöin emme välttämättä edes tietäisi, missä ammutaan ja kuinka paljon. Tällainen keskitetty paikka on oikeastaan ekoteko, Suomen Ampumaurheiluliiton ympäristö- ja olosuhdepäällikkö Lotta Jaakkola arvioi.

Metsähallituksen vuokraamilla mailla on noin 30 ampumarataa. Useimmat niistä ovat pieniä, ja laukausmäärätkin hillittyjä.

– Kehitys kulkee kuitenkin kohti suurempia ratoja ihan vain siksi, että ympäristökysymykset voidaan pitää hallinnassa. Meidän kannaltamme Hälvälän uudistukset ovat erittäin tervetulleita, sanoo Metsähallituksen Kiinteistökehityksen myyntineuvottelija Veijo Tikkanen.

Pohjavesi tarkkailussa

Hälvälän kymmenen hehtaarin alue siirtyi Metsähallituksen hallintaan puolustusministeriöltä vuonna 2002, ja nyt se on ampumaseuralla vuokralla. Alkuaikoina ympäristöluvat olivat määräaikaisia, kuten vuokrasopimuskin. Tästä syntyi lähes loputon kissa–hiiri-leikki.

– Emme voineet saada ympäristölupaa, kun ei ollut vuokrasopimusta, ja emme saaneet vuokrasopimusta, kun ei ollut ympäristölupaa. Nyt meillä on vuokrasopimus vuoteen 2035 asti, ja ympäristölupa on voimassa toistaiseksi, Virolainen iloitsee.

Halvala_6pie.jpg
> Lyijyä on pidetty ampumaratojen salakavalana ympäristöriskinä. Nyt nähdään, että ei se niin suuri mörkö olekaan.

Ympäristölupa edellyttää erilaisia seurantoja, tietynasteista melutasoa ja pohjaveden tilaa. Tutkimukset ja selvitykset ovat varsin kalliita. Harrastusseurat joutuvat laittamaan vähät varansa selvityksiin, jotka ovat usein turhia.

– Täälläkin seurataan pohjaveden tilaa kaksi kertaa vuodessa, vaikka oikeastaan tiedetään, että ampumatoiminta muodostaa lähinnä teoreettisen riskin pohjaveden pilaantumiselle. Käytännössä tiedossani ei Suomessa ole yhtäkään ampumarataa, jolla olisi havaittu merkittävää vaikutusta pohjaveteen, Fingerroos kertoo.

– Sama homma on melun kanssa. Joudumme mittaamaan sitä vuosittain, vaikka ei siinä mitään muutoksia tapahdu. Melumittauksissa tulokset ovat lisäksi täysin säästä riippuvaisia, mutta säännöllisesti pitää mitata, Keskitalo jatkaa.

Lahdessa nähdään kuitenkin yhteistyön laaja merkitys. Näin myös Metsähallituksen kanssa.

– Mehän kasvatetaan metsästäjiä Metsähallituksen maille.

Ekosysteemihotelli radan reunaan

Hälvälän alue sijoittuu Lahden hiihtostadionilta länteen lähtevälle suurelle viherkaistalle. Radan ansiosta viherkaista tulee myös säilymään paikalla. Ja sekin tiedetään kokemuksesta, että metsän eläimet eivät pauketta säiky. Ampumarata onkin yllättäen eläinten turvapaikka.

Jaakkolan unelmissa siintää päivä, jolloin ratojen erikoisolot osattaisiin hyödyntää aivan uudella tavalla.

– Täällä on esimerkiksi hienoa paahdeympäristöä, joka voisi toimia vaikka ekosysteemihotellina. Olisi taas yhteistyön paikka Metsähallituksen kanssa.

TEKSTI ja KUVAT JARI SALONEN

Lahden Ampumaseura ry

• Perustettu 1919
• Jäseniä noin 800
• Seuratoiminnan pääpaikka Hälvälän ampumaurheilukeskus
• Ensimmäinen haulikkorata Hälvälään 1961
• Ruutiaseiden MM-kilpailut 2002
• Haulikkolajien maailmancup elokuussa 2019
• Suomen ainoa kansainväliset vaatimukset täyttävä haulikkostadion