Valikko

Maakuntien rooli alueidenkäytön suunnittelussa kasvaa

Valtioneuvosto hyväksyi viime joulukuussa uudet valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet, jotka tulevat voimaan huhtikuun alussa. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ovat osa maankäyttö- ja rakennuslain mukaista alueiden- käytön suunnittelujärjestelmää.

Uusien alueidenkäyttötavoitteiden tarkoituksena on varmistaa, että valtakunnallisesti merkittävät asiat otetaan huomioon maakuntien ja kuntien kaavoituksessa sekä valtion viranomaisten toiminnassa.

Maakuntauudistuksen myötä maakuntakaavoitus siirtyy maakuntien liitoista uusien maakuntien tehtäväksi. Myös kuntien alueidenkäytön suunnittelun ja rakennustoimen järjestämisen edistäminen siirtyy ELY-keskuksista maakunnille. Nykymuotoinen ELY-keskusten tehtäviin kuuluva kaavoituksen valvonta lopetetaan uudistuksen yhteydessä.

– Alueidenkäyttö ja kaavoittaminen ovat ennen kaikkea erilaisten tarpeiden yhteensovittamista, kertoo ympäristöneuvos Timo Turunen ympäristöministeriöstä.

– Nyt tavoitteena on ennakoiva ja vuorovaikutteinen toimintatapa, jossa eri tahot miettivät kaavatyön yhteydessä, miten asioita yhteensovitetaan, Turunen jatkaa.

Alueidenkäytön suunnittelulla laajat vaikutukset

Alueidenkäytön suunnittelulla vaikutetaan asumisen, elinkeinoelämän ja vapaa-ajan toimintojen sijoittamiseen ja niitä yhdistäviin verkostoihin. Kestävä aluerakenne ja alueidenkäyttö koostuvat erikokoisista, toimivista ja elinympäristöltään laadukkaista yhdyskunnista, tehokkaista liikenneyhteyksistä ja toimintavarmasta energiahuollosta sekä elinvoimaisesta luonto- ja kulttuuriympäristöstä.

Alueidenkäytön tavoitteita uusittaessa tunnistettiin neljä suurta haastetta: ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen, elinkeinojen uusiutuminen ja digitalisaatio sekä kaupungistuminen ja väestön muutokset. Ne edellyttävät alueidenkäytöltä uudenlaista ajattelua ja ratkaisuja.

– Merkittävä osuus Suomen kasvihuonepäästöistä syntyy rakennetussa ympäristössä. Jos pystymme pienentämään niitä yhdyskuntarakenteen ja liikennejärjestelmän suunnittelun avulla, olemme hyvällä tiellä kohti vähähiilisempää yhteiskuntaa.

– Vähähiilisyys, bio- ja kiertotalous sekä uusiutuvan energian tuotannon turvaaminen ovat lähellä Metsähallituksen toimintaa, Turunen lisää.

Metsähallituksen yhtenä tehtävänä on varmistaa valtion alueiden käyttö tuulivoimatuotannossa ja tukea siten Suomen ilmasto- ja energiatavoitteita. Tuulivoimatuotannon lisääminen on nostettu myös yhdeksi valtakunnalliseksi alueidenkäytön tavoitteeksi. Tuulivoimalat pyritään keskittämään usean voimalan yksiköihin, jolloin niiden haitat minimoituvat. Tämä onnistuu hyvin valtion laajoilla ja yhtenäisillä alueilla.

Elinvoimainen luonto tärkeässä asemassa

Alueidenkäytöllä vaikutetaan ratkaisevasti luonnon- ja kulttuuriympäristöjen säilymiseen sekä luonnonvarojen kestävään hyödyntämiseen. Kaupungistuminen, luontoja kulttuurimatkailun kasvu sekä ihmisten vapaa-ajan lisääntyminen lisäävät virkistyskäyttöön soveltuvien alueiden tarvetta. Myös vapaa-ajan alueiden saavutettavuuteen on tärkeää kiinnittää huomiota.

– Metsähallituksella on suuri rooli näiden tavoitteiden saavuttamisessa, Turunen arvioi.

Alueidenkäytön tavoitteita suunniteltaessa Metsähallitus on tuonut erityisesti esille luonnon ja luontoliikunnan suurta merkitystä kansanterveydelle. Metsähallitus pyrkii kaavoituksessa ja muussa maankäytön suunnittelussaan ottamaan huomioon matkailuelinkeinot ja niitä palvelevan markkinalähtöisyyden. Kaavoitustarpeita ja -mahdollisuuksia kartoitetaan erityisesti valtion retkeilyalueiden ja matkailun kannalta tärkeiden suojelualueiden läheisyydessä.

Metsähallituksella on matkailukeskuksissa ja niiden lähialueilla jo nyt runsaasti mökkitontteja, jotka ovat hyvin saavutettavissa ja lähellä upeita luontokohteita. Esimerkiksi sekä Rukan vanha kylä että pian valmistuva uusi kylä houkuttelevat matkailijoita autottomuudella, helppoudella ja ympäristöystävällisyydellä. Valtakunnallisia alueidenkäytön tavoitteita on kaikkiaan 17. Niihin voi tutustua ympäristöministeriön sivuilla: www.ymparisto.fi.

TEKSTI HANNA KAURALA