Valikko

Metsillä tärkeä rooli Suomen ilmastotavoitteiden saavuttamisessa

Maamme hallitus on linjannut, että Suomi on hiilineutraali vuonna 2035 eli 15 vuoden päästä. Tuolloin ilmastopäästöjä saisi syntyä korkeintaan saman verran kuin niitä sitoutuu puustoon, muuhun kasvillisuuteen ja maaperään.

Suomen metsien nettohiilinielun eli ilmakehästä metsiin sitoutuvan hiilidioksidin määrä on vaihdellut vuodesta 1990 alkaen 18 ja 47 miljoonan tonnin välillä hiilidioksidiekvivalentteina. Tämä on vastannut vuositasolla 30–60 prosenttia Suomen vuosittaisista kokonaispäästöistä. Metsillä on siis keskeinen rooli Suomen ilmastopolitiikassa.

Suomen ilmastopolitiikka pohjautuu kansainvälisiin sopimuksiin, joissa on määritetty tavoitteita kolmelle eri ajanjaksolle. Ensimmäisten tavoitteiden toteutumista tarkastellaan jo ensi vuonna, seuraava tarkasteluajankohta ajoittuu vuoteen 2030 ja kolmas vuosisadan puoliväliin eli vuoteen 2050.

– Suomi on sitoutunut raportoimaan ilmastotoimistaan – tavoittelemme hiilineutraaliutta. Koska emme saa poistettua päästöjä kokonaan määräaikaan mennessä, meidän on tunnettava hiilinielumme ja selvitettävä, miten pystymme vaikuttamaan niihin, Luonnonvarakeskuksen apulaisprofessori Aleksi Lehtonen sanoo.

Hiili kiertää luonnossa

Metsät ja muu biomassa sitovat yhteyttämisen tuloksena hiilidioksidia ilmakehästä ja toimivat siten merkittävinä hiilinieluina. Metsään varastoitunutta hiiltä kutsutaan hiilivarastoksi. Hiilivaraston muutos lasketaan vähentämällä puuston kasvusta sen kokonaispoistuma. Lisäksi laskennassa otetaan huomioon maaperään, kuolleeseen puuhun ja karikkeeseen sitoutuneen hiilen määrä.

"Pyrimme vaalimaan
ja vahvistamaan
valtion maiden
hiilinieluja."

Metsähallitus on teettänyt Luonnonvarakeskuksella jo kerran aiemminkin laskelman valtion metsien hiilinieluista ja varastoista. Nyt laskelma uusitaan.

– Pyrimme vaalimaan ja vahvistamaan valtion maiden hiilinieluja ja -varastoja. Tämän vuoksi haluamme tietää, miten tekemämme toimet ovat vaikuttaneet hiilen kiertoon, Metsähallituksen kehityspäällikkö Johanna Leinonen kertoo.

– Tällä kertaa aiomme myös ennustaa metsien hiilinielun kehitystä vuoteen 2045 asti, ja tämä kiinnostaa minua aivan erityisesti, Leinonen jatkaa.

– Voimme käyttää tietoa pyrkiessämme hillitsemään ilmastonmuutosta yhä tehokkaammin metsien tarjoamien ratkaisujen avulla.

Miten hiilen sitoutumiseen voi vaikuttaa?

– Hakkuut ovat suurin yksittäinen tekijä, joka vaikuttaa Suomen hiilinieluihin, Lehtonen sanoo.

Erilaisista hakkuumääristä ja niiden vaikutuksista hiilinieluihin ja -varastoihin on tehty skenaarioita.

– Kyse on aikahorisontista. Jos meillä on kiire, pienemmät hakkuumäärät ovat nopein keino saada aikaan muutoksia. Toisaalta tämä saattaa olla väliaikainen ratkaisu, koska se kasvattaa metsien tuhoriskejä. Se on syytä ottaa huomioon metsien käytön suunnittelussa, Lehtonen jatkaa.

Lisäksi hiilinieluihin ja varastoihin voidaan vaikuttaa muun muassa vähentämällä suometsien maaperäpäästöjä esimerkiksi jatkuvaa kasvatusta käyttäen, lisäämällä metsien kasvua lannoituksella, metsittämällä ja vähentämällä turvetuotantokenttien maaperäpäästöjä. Tarkasteluun pitäisi ottaa myös metsän raivaaminen muuhun käyttöön, sillä se on Suomelle merkittävä päästölähde.

Hiililuokitus helpottaa suunnittelua

Metsähallituksen ilmasto-ohjelmassa on jo kartoitettu toimia, joilla ilmastonmuutokseen voidaan vaikuttaa valtion mailla. Yksi näistä on ilmastoviisas metsätalous, joka tarkoittaa sitä, että metsien käsittelyssä otetaan huomioon niiden rooli hiilen sidonnassa.

Nopean puustonkasvun alueilla, joissa hiilen sitominen on voimakasta, panostetaan metsien tuottokykyyn. Hitaamman kasvun alueilla ja erityiskohteissa puolestaan painotetaan metsän merkitystä hiilivarastona. Näillä perusteilla Metsähallitus on luokitellut talousmetsiensä ilmastovaikutuksen seitsemään luokkaan.

Metsien hiililuokitus tehtiin yhdessä Luonnonvarakeskuksen kanssa. Tutkimuksissa kävi ilmi, että metsäkuviokohtaiseen hiilitaseeseen pitäisi laskea myös maaperähiili. Vielä tämä ei ole mahdollista, sillä maaperän kyvystä sitoa hiiltä ei ole vielä riittävästi paikkatietojärjestelmiin vietävissä olevaa tietoa.

Osana ilmasto-ohjelmaansa Metsähallitus perusti tänä syksynä kolme jatkuvan kasvatuksen mallialuetta. Niillä tullaan seuraamaan muun muassa hiilinielun, puuston määrän ja hiilivaraston kehittymistä.

TEKSTI HANNA KAURALA


hiilinielu_w580.png