Valikko

geenimetsa-5.jpg> – Mitä monimuotoisempaa puulajin geneettinen perimä on, sitä paremmat mahdollisuudet sillä on sopeutua muuttuviin ympäristöolosuhteisiin,
Mari Rusanen sanoo.

Puulajien geenivarat suojeluksessa

Lapinjärven geenireservimetsässä suojellaan kuusen perimän monimuotoisuutta. Geenivarojen suojelulla halutaan turvata kuusen elinvoimaisuus ja kyky sopeutua ympäristön muuttumiseen – erityisesti ilmastonmuutokseen.

Lapinjärven geenireservimetsän puiden historia tunnetaan pitkältä ajalta, joten se soveltuu erityisen hyvin kuusen geeniperimän suojeluun. Alue on ollut tutkimusmetsänä jo yli 80 vuoden ajan.

– Tiedämme varmasti muun muassa sen, että tälle alueelle ei ole tuotu vierasta alkuperää olevia kuusentaimia. Geenireservimetsän annetaan uudistua luontaisesti tai tarvittaessa sinne istutetaan taimia, jotka on kasvatettu metsän omien, luontaista alkuperää olevien puiden siemenistä, kertoo tutkija Mari Rusanen Luonnonvarakeskuksesta.

Ihanteellisessa tilanteessa perinnöllisen monimuotoisuuden suojelulle omistetulla alueella on kaikkia puuston ikäluokkia: vanhoja puita, joiden perimää luonto on valikoinut ja karsinut jo pitkään, sekä nuoria metsiköitä ja taimikkoa, jossa perimän monimuotoisuus on huipussaan ennen luonnonvalinnan alkamista.

Kasvutilaa taimille

Geenivarantometsässä tietyn puulajin perimää suojellaan luonnon olosuhteissa mahdollisimman monimuotoisena. Tavoitteena on, että uusia puusukupolvia syntyy runsaasti. Tämän vuoksi metsää ei jätetä hoitamatta kuten luonnonsuojelualueiden metsiköissä.

Metsähallitus hoitaa valtion mailla sijaitsevia geenireservimetsiä Luonnonvarakeskuksen ohjeiden mukaisesti. Toimenpiteillä pyritään lisäämään siementuotantoa ja taimettumista.

Lapinjärvellä Metsähallitus tekee kuluvan vuoden aikana sekä pienaukkokasvatusta että väljennyshakkuita. Suunnitelmat ovat herättäneet myös vastustusta.

– Kuusen luontainen uudistuminen onnistuu parhaiten, jos metsään luodaan pieniä aukkoja, joissa luontaisesti syntyneet taimet pääsevät kasvamaan. Aukkojen avulla taimille saadaan lisää valoa ja parannetaan niiden mahdollisuutta kasvaa puiksi, jotka aikanaan kukkivat ja tuottavat siitepölyä sekä siemeniä, Luonnonvarakeskuksen asiantuntijapalveluiden johtaja Taneli Kolström sanoo.

– Geenireservimetsän kuusikot ovat ikääntymässä. Nyt tehtävillä toimenpiteillä luodaan kasvutilaa uusille taimille, jotta luonnon valintaprosessi voi jatkua.

Lapinjärven metsissä on joskus tehty myös hoitotoimenpiteitä, joiden tarkoituksena on estää kuusikoita tuhoavien kirjanpainajakuoriaisten leviäminen. Nyt siihen ei ole tarvetta.

Metsää hoidetaan 31 hehtaarin alueella, joka on noin kahdeksasosa geenireservimetsän kokonaispinta-alasta.

Luonto valitsee

Taimivaiheessa kilpailu elintilasta on ankarinta ja luonnon valinta kovinta. Ne yksilöt, jotka sopeutuvat kasvupaikalla vallitseviin olosuhteisiin, menestyvät kilpailussa parhaiten. – Olosuhteet vaihtelevat vuodesta toiseen, mikä muokkaa taimien menestymistekijöitä ja kasvattaa geeniperimän vaihtelua. Mitä enemmän ikäluokkia on, sitä paremmin puusto pystyy sopeutumaan muuttuviin olosuhteisiin, Rusanen sanoo.

Kaikin paikoin luontainen uudistumien ei onnistu. Siksi metsään voidaan myös istuttaa taimia, jotka on kasvatettu geenireservimetsän omista siemenistä. Geeniperimän monipuolisuuden turvaamiseksi siemenet kerätään useista valikoiduista puista, jotka ovat mahdollisimman etäällä toisistaan.

Siemeniä kerätään myös varastoon siltä varalta, että metsäpalo tuhoaa metsikön. Siemeniä on talletettu hieman jopa Huippuvuoren siemenholviinkin.

– Olemme suunnitelleet myös kotimaisen jalavan siementen säilömistä nestemäisellä typellä jäähdytettyyn hyvin kylmään tilaan. Tällä varauduttaisiin Euroopassa riehuvaan jalavatautiin. Kotimaisessa jalavassa tätä tautia ei vielä esiinny.

Entä miten käy kuusikoiden, kun ilmasto lämpenee? Ennusteen mukaan pyökit todennäköisesti valtaavat alaa kuusilta eteläisessä Suomessa. Lapissa kuusen kasvuraja siirtyy nykyistä pohjoisemmaksi.

TEKSTI TIMO HÄMÄLÄINEN • KUVA ANTTI KOLI

Geenireservimetsistä suurin osa valtion mailla

METSÄT ja luonnossa tapahtuvat muutokset eivät tunne valtioiden rajoja, joten puiden geeniperimän suojelusta on sovittu kansainvälisesti. YK:n yleissopimus velvoittaa jäsenensä suojelemaan oman maansa luonnon monimuotoisuutta.

Suomessa metsäpuiden geenivarojen suojelusta vastaa Luonnonvarakeskus (Luke) kansallisen kasvigeenivaraohjelman mukaisesti. Luke raportoi suojelun edistymisestä kansainvälisiin prosesseihin.

Eurooppalainen yhteistyöelin European Forest Genetic Resources Program (EUFORGEN) on määritellyt minimivaatimukset geenireservimetsille, ja se pitää myös yllä tietokantaa Euroopan geenireservimetsistä.

Suomessa on 44 geenireservimetsää, joissa suojellaan pääasiassa männyn, kuusen ja koivun geenivarantoa.

Geenireservimetsän tavoitepinta-alana on 100 hehtaaria. Suomessa jalopuut – tammi, saarni, vaahtera metsälehmus, vuorijalava ja kynäjalava – ovat harvinaisia ja esiintyvät vain pieninä metsiköinä, joten niiden suojeluun hyväksytään pieniäkin, vain muutaman hehtaarin aloja.

Geenireservimetsistä valtaosa on perustettu valtion maille, metsäyhtiöiden maille noin neljännes.