Valikko

janisuua3.jpg
> – Urilla liikkuvista kelkkailijoista keskimäärin viidellä kymmenestä ei ole uralupaa, Jani Suua kertoo.

Villieläimet kärsivät luvattomasta kelkkailusta

Umpihangessa ajelu on yleistynyt kelkkojen kehittymisen myötä. Erätarkastaja Jani Suua huomauttaa, että luvaton ajelu on uhka maakotkien pesinnälle ja hirvieläinten vasonnalle.

Erätarkastaja Jani Suua tarkkailee metsää kelkkareitin takana. Taustalla, Kuusamossa Rukan pohjoispuolella, siintää Konttaisen vaara.

– Näyttää tulevan rinteen umpisesta kelkan jäljet reitille, Suua toteaa.

Joku on käynyt huvittelemassa syvässä lumessa. Vielä parikymmentä vuotta sitten tällainen lumen määrä olisi hoitanut erävalvonnan: vanhan ajan kelkoilla melkein metrin syvään puuteriin ei olisi kannattanut lähteä. Tällä vuosituhannella kelkat ovat kuitenkin kehittyneet huimasti. Nyt muoti suosii pitkiä syvän lumen kelkkoja, joiden etenemiskyky on erinomainen. Sellaisella Suuakin tekee työnsä.

– Ihmiset katsovat videoilta syvän lumen kelkkailua, innostuvat ja suuntaavat kelkkaliikkeisiin hommaamaan vehkeet.

Kelkkaa myyvä kauppias ei kuitenkaan ainakaan korosta sitä, että jos et aja omalla maalla, on syvässä puuterissa leikittelemiseen sallittuja paikkoja koko maassa vain muutama rajattu free ride -alue. Niinpä ajamaan mennään jonnekin kelkkareitin vieressä olevalle avoimelle vaaranrinteelle. Se on taimikolle menoa.

Kuusamon Iivaaran laella vuoristokelkoilla möyrittiin kymmenkunta vuotta sitten kirjaimellisesti maa mustalle muralle. Nyt ongelma on muun muassa tiedottamisen, valvonnan ja kelkkareittien parempien opasteiden ansiosta helpottanut.

Hirvet ja kotkat arkoja häiriölle

Taimikkotuhojen lisäksi Suua haluaa nostaa esiin luvattoman kelkkailun vahingot isoille nisäkkäille ja petolinnuille.

– Paksun lumen aikana hirvet lähtevät kelkan häiriötä hyppyyn. Huonolla tuurilla kantava emä luo vasan hangelle.

Maakotkien pesäpuita alkaa olla Koillismaalla reilun kymmenen kilometrin välein. Erittäin arkana lintuna maakotka ottaa kaiken ylimääräisen häiriön itseensä.

– Maakotka munii maaliskuun aikana. Rinteessä pesivä kotka ei vielä häiriinny, jos alhaalla ajaa kelkka ohi, mutta jos paikalle pysähtyy tupakalle tai tulien tekoon, hautova kotka lähtee pesästään. Munien kylmettyminen käy äkkiä säästä riippumatta.

"Maastoliikennelaki kaipaisi päivitystä"

Oma lukunsa ovat talviaikaiset törkeät metsästysrikokset.

– Kun puhutaan laittomista suurpetojen tappamisista, kelkka on joskus merkittävässä roolissa. Hirvenmetsästyksessä tulee toisinaan vastaan tapauksia, joissa kelkkaa on käytetty varsinaisessa pyyntitapahtumassa.

Kelkkailun valvonnassa suurin painopiste on reittien ulkopuolisessa maastossa, missä kelkkailijat takuuvarmasti tietävät olevansa luvattomissa hommissa. Jonkin verran panostetaan myös uralupien valvontaan.

Virallisilla kelkkareiteillä liikkuminen on vapaata, mutta Metsähallituksen kelkkaurille tarvitaan 50 euroa vuodessa maksava lupa.

– Urilla liikkuvista kelkkailijoista keskimäärin viidellä kymmenestä ei ole uralupaa. Osalla kyse on tietämättömyydestä, osa ottaa tietoisen riskin maksun välttämiseksi.

Paikkakuntalaiselle uralupa on maksuton, mutta se pitää hankkia joka vuosi. Valvojana Suua tervehtisi tyytyväisenä päätöstä, että kerran hankittu paikkakuntalaisen lupa olisi voimassa toistaiseksi.

– Ylipäätään maastoliikennelaki kaipaisi jo päivitystä.

TEKSTI JA KUVA TUOMO PIRTTIMAA

• Erävalvonta tarkastaa vuosittain noin 10 000 maastossa liikkujaa.
• Eniten huomauttamista on kelkkailussa: noin 20 % tarkastetuista liikkuu luvatta tai laittomasti.
• Kalastajien tarkastuksista 15 % johtaa toimenpiteisiin.
• Tarkastetuista metsästäjistä noin 3 % syyllistyy luvattomuuksiin tai laittomuuksiin.

Lähde: Metsähallituksen erävalvontaraportit.




Makasiini