Valikko

IMG_8620ok.jpg> Ennen kongressin alkua kansainväliset vieraat tutustuivat Napapiirin retkeilyalueeseen.

Arktisten alueiden tulevaisuus turvataan yhteistyöllä

Suomen isännöimässä Arctic Biodiversity -kongressissa korostettiin maan- ja merienkäytön suunnittelun sekä monialaisen yhteistyön tärkeyttä arktisilla alueilla.

Rovaniemellä 9.–12. lokakuuta järjestetty Arctic Biodiversity -kongressi oli yksi Suomen Arktisen neuvoston puheenjohtajuuskauden päätapahtumista. Lähes viikon mittainen tapahtuma kokosi yhteen luonnonsuojelijoita, tutkijoita, vaikuttajia sekä teollisuuden, järjestöjen ja alkuperäiskansojen edustajia useista eri maista.

Kongressin pääteemoja olivat ilmastonmuutos, ekosysteemit, luonnon monimuotoisuuden suojelun valtavirtaistaminen, arktiseen luontoon kohdistuvat uhat, suojelualueet sekä tieto ja tietoisuus. Kongressin aikana pidettiin 55 eri aiheisiin pureutuvaa istuntoa.

Metsähallitus osallistui kongressiin monin tavoin. Omissa istunnoissaan se esitteli valtioiden välistä rajapuistoyhteistyötä, Suomi–Venäjä-yhteistyötä, Fennoskandian vihreää vyöhykettä sekä Zonation-työkalua, joka tukee päätöksentekoa suojelualueiden hoidossa ja suunnittelussa. Ennen kongressin alkua vieraille järjestettiin kaksi Metsähallituksen isännöimää maastoretkeä. Metsähallitus myös otti vastaan kongressivieraat Tiedekeskus Pilkkeessä.

Ilmastokysymys keskustelun ytimessä

– Koko kongressia sävytti ilmaston lämpenemistä kuvaava raportti, jonka hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC julkaisi kongressia edeltävänä maanantaina, kertoo Metsähallituksen Luontopalvelujen kansainvälisten asioiden johtaja Stig Johansson.

Ilmasto lämpenee arktisilla alueilla 2–3 kertaa muuta maailmaa nopeammin, ja myös ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat arktisilla alueilla voimakkaampia.

– Ikirouta vapauttaa sulaessaan suuria määriä metaania, joka on hiilidioksidiakin voimakkaampi kasvihuonekaasu, toteaa Johansson.

Yhteistyö on välttämätöntä

Arktisen alueen lämpeneminen ei ole pelkästään uhka, vaan se luo myös taloudellisia mahdollisuuksia.

– Jäätikköjen sulaminen hyödyttää öljy-, energia- ja kaivannaisteollisuutta sekä kuljetuksia ja kalastusta. Myös matkailun kasvua on näkyvissä, sanoo Johansson.

Kiinnostuksen kasvaessa arktisia alueita kohtaan yhteistyö politiikan, talouden ja tutkimuksen alan toimijoiden välillä on välttämätöntä.

– Ilman yhteistyötä arktisen alueen kehitys tulee olemaan aika hallitsematonta ja luonnon sekä alkuperäiskansojen kannalta vahingollista.

Yksi keino eri intressien yhteensovittamiseen on maa- ja merialueiden käytön yhteinen suunnittelu. Metsähallituksella on osallistavasta suunnittelusta ja yhteensovittamisesta paljon kokemusta.

– Etenkin Lapissa kaivannais- ja matkailuteollisuuden, luonnonsuojelun sekä metsätalouden yhteensovittaminen on keskeisessä roolissa. Saamelaisalueella osallistamme saamelaisia ja paliskuntia alueiden hoidon ja käytön suunnittelussa. Sovelsimme siinä Akwé: Kon -ohjeita ensimmäisenä maailmassa, Johansson luettelee.

– Arktisella vyöhykkeellä esimerkiksi konfliktitilanteiden ennaltaehkäisemistä voisi auttaa, jos korvaamattomimpia luontoarvoja analysoitaisiin ja tunnistettaisiin eri osapuolten kanssa yhdessä, sanoo Luontopalvelujen erikoissuunnittelija Santtu Kareksela.

Hyvä apuväline ekologisesti kustannusvaikuttavan maankäytön suunnitteluun ja yhteiskunnallis-ekologisten kompromissien tarkasteluun on Zonation-ohjelmisto. Metsähallituksessakin käytössä oleva työkalu kehitettiin alun perin Helsingin yliopistossa.

Suomi haluaa edistää poliittista yhteistyötä

Arktisen alueen suojelussa tarvittavaa tietoa on jo olemassa riittävästi. Kongressissa nousi kuitenkin esiin huoli siitä, että tieto ei välttämättä siirry ympäristöasiantuntijoilta politiikkaan ja teollisuuteen. Tämän toi esille myös kongressin avannut tasavallan presidentti Sauli Niinistö.

Niinistön mukaan Suomi haluaa järjestää maailman ensimmäisen arktisen huippukokouksen: korkeimman poliittisen tason tapaamisen, jossa ympäristö- ja ilmastoasiat olisivat ykkösaiheena.

– Huippukokous on koko ajan työn alla. Keskustelut siitä muiden maiden kanssa ovat olleet lupaavia, sanoo arktinen suurlähettiläs Aleksi Hirvonen.

TEKSTI JA KUVA MATLEENA YLIKOSKI

Metsätaloudessa yhteensovittaminen on arkipäivää

KAKSI LINJA-AUTOA poimii Arctic Biodiversity -kongressin kansainvälisiä vieraita kyytiin Hotel Santa Clausin portailta Rovaniemellä. Toinen bussi on lähdössä Pyhä-Luoston kansallispuistoon, toinen tutustumisretkelle suomalaiseen metsätalouteen. Molempia busseja isännöi Metsähallituksen väki.

Metsätalousbussissa suomalaisen metsätalouden esittely alkaa jo matkalla kohteeseen. Tiukkaa keskustelua käydään niin ilmastoviisaasta metsätaloudesta kuin turvemaiden metsätalouskäytöstäkin.

Perillä hakkuutyömaalla seurattiin metsäkonetta työssään, ja poronerotusaitauksessa kuultiin metsä- ja porotalouden yhteensovittamisesta. Lisäksi tutustuttiin monikäyttömetsän luonto- ja kulttuurikohteista muodostuvaan ekologiseen verkostoon. Talousmetsän keskelle perustetulla Napapiirin retkeilyalueella juotiin nokipannukahvit.

Metsien rooli arktisilla alueilla korostuu

Suuria arktisia metsäalueita löytyy Suomen lisäksi Venäjältä, Ruotsista, Kanadasta ja Yhdysvaltain Alaskasta. Suomessa arktiseen alueeseen luetaan määrittelytavasta riippuen Lapin lisäksi Kainuu ja Pohjois-Karjala – samat alueet, joissa Metsähallituksen hallitsemia valtion maita on eniten. Metsähallitus ja muut metsätoimijat ovatkin halunneet nostaa metsät arktisten kysymysten agendalle.

– Luonnon monimuotoisuus, hiilidioksidin kierto, taloudellinen merkitys – kaikki nämä arktiset näkökulmat liittyvät myös metsään, toteaa arktinen suurlähettiläs Aleksi Härkönen.

– Silti arktisuutta symboloivat kuvat kertovat useimmiten jäästä ja lumesta. Kuvaa pitäisi monipuolistaa, ja sitä on Suomen puheenjohtajuuskaudella tehtykin.