Valikko

Metsahallituksen_valvonta-alus_Fuscus_Mustalahden_satamassa_1.jpg
> Jyrki Anttila (vas.) ja Sami Kurenniemi valvovat kalastusta Saimaalla.

Kallis kala pyydyksessä

Uhanalaisen tai taantuneen kalalajin hallussapito voi tulla kalliiksi. Vahingossa pyydykseen päätynyt kala pitää vapauttaa välittömästi veteen – kuollutkin.

Kuvitellaan tilanne kesäiseltä Saimaalta, jossa kalastajan koukussa tai pyydyksessä rimpuilisi rasvaeväinen eli luonnonvarainen järvilohi – Suomen kallein kala. Toukokuussa järvilohen suojeluarvoksi määriteltiin nimittäin asetuksella 7 510 euroa. Tämän summan kalastaja joutuisi korvaamaan menettämisseurauksena valtiolle, jos hän rikkoisi uusia määräyksiä. Ja päälle tulisivat vielä sakot.

– Näin tosiaan kävisi, jos kalastaja ei viipymättä vapauttaisi järvilohta takaisin luontoon. Elävänä tai kuolleena, vahvistaa itäisen Suomen valtion maita ja vesiä valvova Metsähallituksen erätarkastaja Antti Niemi.

– Vahingoille ei tietenkään mahda mitään, mutta suojellun, alamittaisen tai laittomilla menetelmillä pyydetyn kalan hallussapito on rangaistava teko, Niemi muistuttaa.

Fuscus, Saimaalla partioiva Metsähallituksen valvonta-alus, lipuu Linnansaaren kansallispuiston vesiltä Rantasalmelle Mustalahden satamaan. Kalastuksenvalvojat Jyrki Anttila ja Sami Kurenniemi ovat paiskineet viikon verran töitä. Toukokuun puolivälissä alkanut urakka ulottuu heinäkuulle asti. He keskittyvät ensisijaisesti norppavesien kalastusrajoitusten valvontaan, mutta tarkkailussa on muunkinlainen kalastus.

Miehiltä uudet uhanalaisten kalojen korotetut taksat saavat kiitosta.

– Toivottavasti järvilohien salakalastus saataisiin vihdoin kuriin Pielisjoen Kuurnan voimalaitoksen alapuolella, Kurenniemi sanoo. Kohde on Kurenniemelle tuttu erityiskohde ja yksi niistä kohteista, jotka antoivat päättäjille pontta korvaussumman rajuun nostoon.

– Tavallisen, lainkuuliaisen virkistyskalastajan ei tarvitse kantaa asetusmuutoksesta huolta, tyynnyttelevät kokeneet kalastuksenvalkalastuksenvalvojat tuhansien eurojen korvausmaksuja säikähtäneitä ihmisiä.

Nykykalastajille he antavat jopa kiitosta. Lupa-asiat ovat yhdeksällä kymmenestä kunnossa, ja kiinteät pyydykset yleensä hyvin merkittyjä.

– Yleisimpiä rikkeitä ovat yhteystietojen puuttuminen ja vääränlaiset kohot ja liput. Myös kelluvia pyydysnaruja näkee vielä, vaikka niitä ei saisi enää käyttää.

Lainkuuliaisilla
kalastajilla
ei ole syytä huoleen.

Kun Metsähallituksen kalastuksenvalvoja on tarkastanut pyydyksen ja kaikki on kunnossa, hän kiinnittää pyydykseen vihreän tunnistelipukkeen. Värejä on viisi muutakin, ja jokainen niistä kertoo, minkälaisen rikkeen valvoja kehottaa kalastajaa korjaamaan.

– Törkeimmissä tapauksissa otamme pyydyksen haltuun ja teemme siitä rikosilmoituksen poliisille.

Norppavesillä sellainen olisi esimerkiksi laiton verkko.

Onneksi valistus ja valvonta ovat purreet, eikä laittomia verkkoja juuri nykyään näe.

– Piiloverkoista saamme muutamia kansalaisilmoituksia joka kesä. Niitä on sitten tarkastettu täsmäiskuin, Saimaalla kalastusta lähes 20 vuotta valvonut Anttila sanoo.

Hän kertoo verkkokalastuksen suosion muutenkin romahtaneen. Nuoret eivät pyydyskalastuksesta innostu. Kalastuksenvalvojien mielestä toisaalta sekin on hiukan harmi.

– Katiska on kalaisa ja norppaturvallinen pyydys, kunhan muistaa käyttää nielurajoitinta.

Miesten mukaan osaava saa sillä helposti ruokakalansa – ja aina tuoreena!

TEKSTI JA KUVA JERE MALINEN

Tästä on kyse

Maa- ja metsätalousministeriön asetus uhanalaisten ja
taantuneiden kalalajien arvoista tuli voimaan 17.5.2019.
Asetuksen mukaan vaarantuneisiin lajeihin kohdistuvien
kalastusrikosten ja -rikkomusten yhteydessä tuomitaan
valtiolle menetettäväksi se arvo, joka laittomasti saaliiksi
otetulla kalalla on lajinsa edustajana.

Asetuksessa on yhteensä 23 erilaista arvoa, joista alin
on 50 euroa ja korkein 7 510 euroa. Summat perustuvat
Luonnonvarakeskuksen laskelmiin suojelun tarpeesta,
uusiutumiskyvystä ja lisääntymisikäisen kannan koosta.

Asetuksen tavoitteena on tehostaa uhanalaisista ja taantuneista
kalalajeista annettujen pyyntimitta-, rauhoitus- ja
saaliskiintiösäännösten noudattamista. Samalla edistetään
lajien suojelua ja kantojen elpymistä.

Lähde: Maa- ja metsätalousministeriö