Valikko

8501587.jpg
> Metsät ja luonnonvaraiset suot pärjäävät itsekseenkin, mutta monet uhanalaiset luontotyypit vaativat säännöllistä luonnonhoitoa säilyäkseen, Tuula Kurikka sanoo.

Yhteistyö lisää suojelutoimien vaikuttavuutta

Monimuotoisuuden turvaaminen ja kestävän luontomatkailun edistäminen ovat Metsähallituksen Luontopalvelujen toiminnan ydintä. Valtion myöntämä lisärahoitus antaa nyt mahdollisuuden toteuttaa kattavampia suojelutoimia ja kuroa umpeen retkeilypalvelujen korjausvelkaa.

Viime vuoden lopulla Metsähallituksen Luontopalvelut sai hyviä uutisia: Luontopalvelujen perusrahoitukseen tehtiin pysyvä tasokorotus siten, että kuluvana vuonna rahoituksen määrää nostetaan 7,5 miljoonalla eurolla ja ensi vuonna 9,5 miljoonalla. Lisäksi tuli tieto niin sanotuista tulevaisuusinvestoinneista, jotka ajoitetaan vuosille 2020–21.

– Olemme erittäin iloisia lisärahoituksesta – sille on todella tarvetta. Perusrahoituksen korotus antaa meille paremmat mahdollisuudet tehdä suunnitelmallista ja pitkäjänteistä työtä luonnon monimuotoisuuden hyväksi. Poikkeuksellinen ja nopeasti kriisiytynyt koronavirustilanne tilanne vaikuttaa nyt kuitenkin myös meidän suunnitelmiimme, päällikkö Tuula Kurikka Luontopalveluista kertoo.

Tänä vuonna Luontopalvelujen perusrahoitus on 38,8 miljoonaa euroa. Luonnon ja kulttuuriperinnön suojelusta vastaava Kurikka kertoo, että rahoitusta kohdennetaan jo olemassa olevien suojelualueiden hoitoon.

– Yhteiskunnan suojeluun kohdistamille investoinneille pitää saada vastinetta. Paras kate suojeluun sijoitetuille varoille saadaan, kun erilaisia luontotyyppejä ja lajien elinympäristöjä hoidetaan mahdollisimman hyvin niiden vaatimalla tavalla. Näin tähän mennessä rakennetusta suojeluverkostosta saadaan irti mahdollisimman suuri suojelullinen hyöty.

Kurikka painottaa, että luonto vaatii hoitoa myös luonnonsuojelualueilla.

– Esimerkiksi metsät ja luonnontilaiset suot pärjäävät ilman hoitoa, mutta meillä on monia erittäin uhanalaisia luontotyyppejä, joiden suojeleminen vaatii säännöllistä luonnonhoitoa ja seurantaa. Ilman hoitotoimia muun muassa arvokkaat perinnebiotoopit, niityt, lehdot ja paahdeympäristöt katoavat.

Luontokohteita ja retkeilyalueita kunnostetaan

Tarpeeseen tulevat myös niin sanotut tulevaisuusinvestoinnit eli ympäristöministeriön kuluvalle ja ensi vuodelle myöntämä investointiraha.

– Rahoituksella toteutamme muun muassa luontokartoituksia ja elinympäristöjen kunnostushankkeita. Elinympäristöjen parantaminen on osa valtakunnallista HELMI-elinympäristöohjelmaa, jolla pyritään pysäyttämään Suomen luonnon köyhtyminen ja auttamaan uhanalaisia lajeja ja luontotyyppejä. Yksi itselleni erityisen tärkeistä asioista on se, että lintukosteikkojen kunnostamista päästään nyt edistämään, Kurikka kertoo.

Investointirahalla kurotaan umpeen myös suojelualueiden retkeilyrakenteiden korjausvelkaa, mutta kokonaan sitä ei vielä saada kuitatuksi.

– Luontomatkailu kasvattaa jatkuvasti suosiotaan, mikä on tietysti hyvä asia. Samaan aikaan meidän on kuitenkin pidettävä huolta myös luonnon hyvinvoinnista. Opasteiden, reittien, tulipaikkojen ja muiden rakenteiden pitää olla kunnossa, jotta retkeily olisi turvallista ja jotta se ei kuormittaisi luontoa kohtuuttomasti.

Kaikki osaaminen käyttöön

Lisärahoituksen ohella Kurikka iloitsee myös siitä, että Metsähallituksen eri tulosalueet tekevät nyt entistä tiiviimpää yhteistyötä monimuotoisuuden vaalimiseksi.

– Metsähallituksessa on valtava määrä tietoa, uutta teknologiaa ja monipuolista osaamista. Yhteistyön ja hyvän suunnittelun avulla voimme tukea toistemme toimintaa monin tavoin. Eri tulosalueiden yhteistyöllä myös suojelutoimien vaikuttavuus voidaan moninkertaistaa.

– Esimerkiksi raakkujokien kunnostaminen tehostuu, kun Luontopalvelut, Metsätalous ja Eräpalvelut tarkastelevat asiaa yhdessä valuma- aluenäkökulmasta. Silloin voidaan raakun lisäksi ottaa huomioon luonnon monimuotoisuuden hoito laajemminkin ja kiinnittää huomiota myös vaelluskalojen sekä riistan tarpeisiin ja monikäyttömetsien kestävään hoitoon, Kurikka sanoo.

Myös Luontopalvelujen sisällä on monenlaista osaamista ja useiden alojen ammattilaisia, kuten suojelubiologeja, meribiologeja, arkeologeja ja paikkatietoasiantuntijoita.

– Väkemme liikkuu sulavasti niin sukelluspuvuissa, kumppareissa kuin kauluspaidoissakin, Kurikka naurahtaa.

Kurikka korostaa, että suojelualueiden ennallistamis- ja luonnonhoitotoimenpiteisiin ei koskaan ryhdytä summamutikassa. Toimenpiteiden taustalla on aina tarkkaa tietoa luontotyypeistä, lajeista, kulttuurihistoriasta, arkeologisista kohteista ja muista mahdollisista tekijöistä, jotka otetaan suunnitteluvaiheessa huomioon.

– Suunnittelussa hyödynnämme erinomaisia kartta- ja paikkatietojärjestelmiämme. Suunnitelmat tehdään monen asiantuntijan yhteistyönä, ja ne pohjautuvat aina tutkittuun tietoon. Lisärahoituksen ansiosta meillä on nyt hyvät edellytykset tehdä entistä vaikuttavampia toimenpiteitä monimuotoisuuden edistämiseksi.

TEKSTI LEENA HULSI • KUVA MARKKU TISSARINEN