Valikko

Suomenlahti_Helsinki_Uppoluoto_rakkohauru_Fucus_vesiculosus_04-07-2018_METSAHALLITUS_Jyri_Tirroniemi_2.jpg
> Pääkaupunkiseudun edustalta löytyi muun muassa rakkohauruyhteisöjä, joissa asuu paljon kalanpoikasia ja äyriäisiä.

Meritiimin matkassa Helsingin vesillä

Metsähallitus tekee luontokartoituksia aivan pääkaupunkiseudun rantavesissä. Seurasimme yhden päivän ajan meritiimin työskentelyä Nuottasaaren edustalla.

Metsähallituksen meritiimi pakkaa huolellisesti tavaroitaan ja valmistelee lähtöä merelle. Päivän tutkimuskohteeksi on tuuliolosuhteiden perusteella valittu Nuottasaaren edusta Uutelan ulkoilualueen vierestä.

"Merihevosta muistuttava
särmäneula pelasti
meritiimin päivän."

– Kaikki haluaisivat tutkia avomerta ja kirkkaita vesiä. Matalat vesialueet ja kaupunkien sameat rannat ovat varmasti siksikin jääneet suurelta osin kartoittamatta, pohtii veneen kapteenina toimiva Luontopalvelujen suunnittelija Jamina Vasama ja suuntaa veneen kohti kapeaa salmea.

Helsingin ja muiden suurten kaupunkien rannikkovesien kasvillisuutta on tutkittu hyvin vähän, joten perusteellinen kartoitus on tarpeen. Metsähallituksen ja Syken yhteistyön tarkoituksena on selvittää, miten suurten kaupunkien läheisyys vaikuttaa vedenalaiseen luontoon.

– Inhottavimpia paikkoja ovat ne sameat vedet, joissa joutuu tunnustelemaan merenpohjaa ja käteen tarttuu levien sijaan vanhoja kalaverkkoja. Toisaalta kerran aiemmin kesällä sukelsimme golfkentän vieressä, ja sieltä löytyi upea vedenalainen paratiisi. Sitä emme todellakaan odottaneet, kertoo luontokartoittaja Jyri Tirroniemi.

Sukellus rantavesiin

Aurinkolahden tyhjä uimaranta ja Vuosaaren korkeat tornitalot siintävät taustalla, kun ankkuri heitetään mutaiseen merenpohjaan. Vedessä kelluu kaksi keltaista palloa sadan metrin päässä toisistaan. Ne merkitsevät linjaa, jonka kasvillisuutta olisi tarkoitus kartoittaa. Luontokartoittaja Timo Tikka valmistautuu sukellukseen pukemalla päälleen varusteet ja teroittamalla lyijykynänsä vedenalaisia muistiinpanoja varten.

Tikka ryömii sukelluspuvussaan veteen, ottaa happipullot selkäänsä ja sukeltaa. Tikan etenemistä on helppo seurata pinnalle ilmestyvistä ilmakuplista. Eteneminen on alkuun nopeaa, sillä kartoitus aloitetaan syvimmästä ja lähes kasvittomasta kohdasta. Linjan viimeinen kymmenen metrin pituinen osuus etenee sen sijaan hitaasti, sillä linja päättyy rantaan: rannan tuntumassa on paljon valoa ja siten myös kasvillisuutta.

Kaljatölkkejä ja särmäneula

Sukelluskartoitus on saatu valmiiksi, kun Tikka nousee pintaan ja tekee kädellään höyryveturinkuljettajan käsiliikkeen: nyt lähdetään. Tirroniemi alkaa vetää köyttä ja uupunutta Tikkaa sen mukana takaisin veneeseen.

– Kaljatölkki, viinipullo ja niin edelleen. Oli siellä muutamia eri leviäkin ja tokkoja. Särmäneula pelasti päivän, kertoo Tikka saatuaan maskin ja muita varusteita päältään.

Ohuen merihevosta muistuttavan särmäneulan havaitseminen ilahduttaa koko tiimiä. Roskien löytyminen ei ollut sen sijaan yllätys, kun ottaa huomioon kaupungin lähes välittömän läheisyyden.

Kaikki havainnot, niiden sijainnit sekä sääolosuhteet ja näkösyvyys kirjataan tarkasti ylös, sillä ne ovat tärkeää tietoa laajaa tutkimusaineistoa varten. Veden alla tietojen muistiinmerkitseminen ei tosin ollut helppoa: lyijykynän terä katkesi pinnan alla, joten Tikka joutui vuolemaan kynään uuden terän sukeltajan puukollaan.

Meritiimin päivä jatkui vielä snorklauksella toisessa kohteessa. Kartoituksia tehdään lähes koko kesäkauden ajan. Tuuliset päivät vietetään sisätiloissa siirtämällä aineistoa taulukkolaskentaohjelmiin ja tutkimalla näytteitä mikroskoopeilla. Kaikesta tästä saadaan arvokasta tietoa siitä, miten me ihmiset vaikutamme Itämeren tilaan.

Lue lisää: www.ymparisto.fi/velmu

TEKSTI JOHANNA HELLMAN • KUVAT JYRI TIRRONIEMI, JOHANNA HELLMAN

Kartoituksia Virolahdelta Tornioon

Sukelluskartoitus_valmis_Kuva_Johanna_Hellman_MH.jpg
> Timo Tikka kartoitti Helsingin edustan meriluontoa.

METSÄHALLITUKSEN Luontopalvelujen meritiimillä on tänä kesänä ollut kenttätöissä yhteensä yli 30 luontokartoittajaa ja suunnittelijaa. Kartoituksia on kohdennettu erityisesti suurten kaupunkien edustoille ja uhanalaisten eliöiden elinympäristöihin. Kartoituskohteina ovat olleet

• Suomenlahti: Helsingin, Espoon ja Sipoon edustat sekä Inkoo, Kotka ja Loviisa
• Saaristomeri: Kasnäsin seutu ja Jurmo
• Selkämeri: Porin edusta, Luvia ja Preiviikki sekä Kaskinen
• Pohjois-Pohjanlahti: Vaasan, Maalahden, Korsnäsin ja Kokkolan saaristo
• Perämeri (SEAmBOTH-hanke): Oulun edusta, Haukipudas, Krunnien luonnonsuojelualue, Simon ja Kemin jokisuistot sekä Perämeren kansallispuisto.

Lähes kaikki kesän kartoitukset on tehty Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelman (VELMU) rahoituksella. VELMU kerää tietoa vedenalaisten luontotyyppien, lajien ja niiden muodostamien yhteisöjen esiintymisestä Suomen merialueilla. Ohjelman päätavoite on edistää Itämeren lajien ja merialueiden suojelua sekä tukea meren ja sen luonnonvarojen kestävää käyttöä.