Valikko

1128-403vq102-vastavalo-461710.jpg

Metsien ilmastovaikutuksia on tarkasteltava riittävän laajasti

Suomessa on käyty viime vuosien aikana vilkasta keskustelua siitä, millainen rooli metsillä on ilmastonmuutoksen hillinnässä. Tutkimusprofessori Antti Asikaisen mielestä metsien käytön vaikutuksia on arvioitava riittävän laajasti ja pitkällä aikajänteellä.

Maailmanlaajuisesti metsät toimivat merkittävinä hiilinieluina. Maapallolla on metsää neljä miljardia hehtaaria eli lähes kolmasosa maapinta-alasta. Suurimmat metsäpinta-alat löytyvät Venäjältä, Brasiliasta ja Kanadasta. Euroopan unionin alueella sijaitsee neljä prosenttia maapallon metsistä.

Suomi on pinta-alaan suhteutettuna Euroopan metsäisin maa, ja metsillä on suuri merkitys Suomen kansantaloudelle. Biotalous vähentää riippuvuutta fossiilisista raaka-aineista ja tuo kestäviä ratkaisuja maailmanlaajuisiin ongelmiin.

Erityisesti puuhun perustuvalle biotaloudelle on asetettu paljon odotuksia. Suunnitelmat hakkuumäärien nostamisesta 80 miljoonaan kuutiometriin vuodessa ovat herättäneet myös huolta metsien käytönkestävyydestä ja hakkuumäärien vaikutuksista metsien monimuotoisuuteen sekä ilmastotavoitteiden saavuttamiseen.

Luonnonvarakeskus julkaisi kesällä uusimmat Suomen metsävaroja ja metsien kasvua koskevat tiedot. Niiden mukaan metsien kasvu on noussut odotettuakin suuremmaksi eli 110 miljoonaan kuutiometriin vuodessa.

Antti_Asikainen1_ok.jpg
> Jos metsiä ei hoideta ja käytetä, niiden kasvu ja hiilensidontakyky vähitellen heikentyvät, sanoo tutkimusprofessori Antti Asikainen.

– Vaikka hakkuiden määrä nousisi 80 miljoonaan kuutiometriin vuodessa, jäisi hakkuusäästöjä silti vuosittain 20–30 miljoonaa kuutiota. Siltä osin olisimme reilusti kestävän hakkuumäärän sisällä, ja metsävarat jatkaisivat kasvua, Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Antti Asikainen kertoo.

Asikainen on osallistunut metsien käytön ilmastovaikutuksia koskevaan keskusteluun, ja hän on myös Suomen ilmastopaneelin jä- sen. Ilmastopaneelin tavoitteena on edistää tieteen ja politiikan välistä vuoropuhelua, vahvistaa monitieteellistä tarkastelua sekä antaa suosituksia hallituksen ilmastopoliittiseen päätöksentekoon.

Metsien roolia tarkasteltava globaalisti

Suomi on sitoutunut kansainvälisiin ja EU:n päästövähennystavoitteisiin. Suomen metsien käyttöön vaikuttaa erityisesti EU:n ilmasto- ja energiapaketin sisältö. Siihen sisältyvä LULUCF-asetus on ollut paljon esillä julkisuudessa, sillä sen laskentasäännöillä on vaikutusta tulevaisuuden metsien käytön tasoon. Asikainen pitää tärkeänä, että Suomen metsiä voidaan hyödyntää jatkossakin kestävien hakkuumahdollisuuksien mukaisesti.

– Se olisi pitkällä tähtäimellä sekä kansantaloudellisesta että myös ilmastonäkö- kulmasta järkevää. Toivottavasti LULUCF:nlaskentasäännöt eivät johda siihen, että metsien kestävän käytön lisäämisestä aiheutuu Suomelle laskennallinen päästö – varsinkin kun virhemarginaalit maankäyttösektorin nielujen ja päästöjen arvioinnissa ovat niin suuria.

Asikaisen mukaan esimerkiksi LULUCFasetus johtaa helposti keinotekoisiin fskaalisiin siirtoihin EU:n sisällä olevien valtioiden välillä.

– Joku valtio voidaan panna maksamaan enemmän kuin toinen, mutta globaalista ilmastonäkökulmasta sillä ei ole isoa merkitystä.

Metsien ilmastovaikutuksia pitäisikin tarkastella riittävän laajasta, globaalista nä- kökulmasta.

– LULUCF on saanut alkunsa trooppisten metsien hävityksestä, joka on aivan eri kokoluokan asia. Myös esimerkiksi Venä- jällä ja Kanadassa tehtävillä toimilla on iso merkitys, koska niiden metsäpinta-alat ovat suuret. Nyt kaikkein rankimmat maankäyttösektoria koskevat sääntelyt uhkaavat niitä maita, joissa metsien käytön vaikutukset ilmastonmuutokseen ovat vähäisimmät.

Suomalaisten ja norjalaisten tekemän selvityksen mukaan hakkuiden rajoittaminen EU:n alueella johtaisi niiden lisäämiseen muualla. Hakkuiden rajoituksia perustellaan metsien hiilinielujen vähenemisellä.

– Jos EU ei vastaa jo nyt toteutuneeseen puun kysynnän kasvuun maailmanmarkkinoilla, johtaa se hakkuiden lisäämiseen muun muassa Pohjois-Amerikassa, Venäjällä ja Kaakkois-Aasiassa. Ja tällä voi olla sekä monimuotoisuuden että ilmaston näkökulmasta vielä huonommat seuraukset.

Aikajänne vaikuttaa johtopäätöksiin

Toinen tarkasteluun vaikuttava tekijä on aikajänne. Julkisessa keskustelussa on kannettu huolta metsiin sitoutuneen hiilivaraston ja hiilinielujen pienenemisestä. Suunnitellusta metsien käytön lisäyksestä huolimatta metsät tulevat säilymään hiilinieluina, mutta tarkasteluajanjaksolla on merkitystä nielujen koon arvioinnissa.

– Myös Suomelle annetaan yhä vähemmän aikaa vähentää päästöjä tietylle tasolle. Tämä on tuonut paineita, että meidän pitäisi pitää hiilinielut suurina eikä niitä saisi ainakaan pienentää. Jos lisäämme hakkuita, niin tietyllä aikajänteellä nielut ovat väistämättä pienemmät verrattuna siihen, että hakkuita ei lisätä. Koska puuston nettokasvu näyttää kiihtyvän noin miljoonalla kuutiolla joka vuosi, hakkuiden nosto ei kuitenkaan johtaisi nykytilannetta pienempään nieluun vuonna 2030.

Metsien ilmastovaikutuksia pitäisikin arvioida riittävän pitkällä aikajänteellä. Jos metsiä ei hoideta ja käytetä, niin useiden tutkimusten mukaan vähitellen myös niiden kasvu ja hiilensidontakyky heikentyvät.

– Muutaman vuosikymmenen ajan meillä olisi kasvavat hiilinielut, mutta sitten ne lähtisivät pienemään jo metsän ikäluokkarakenteenkin vuoksi. Metsien kasvu kääntyy laskuun 2000-luvun puolivälissä, jos emme huolehdi metsien uudistamisesta. Metsään ei voi myöskään varastoida mää- räänsä enempää hiiltä. Metsissä ja luonnon ekosysteemeissä tapahtuu joka tapauksessa luontaista hiilenkiertoa, kun puut lahoavat ja niihin sitoutunut hiili vapautuu takaisin ilmakehään.

– Joidenkin mielestä meidän pitäisi metsien käytön sijaan keskittyä kasvattamaan hiilivarastoa.

Asikaisen mielestä järkevää ilmastopolitiikkaa olisi jatkaa metsien hoitoa ja käyttöä samalla tavalla kestävästi kuin nykyäänkin. Se olisi myös Suomen kansantalouden kannalta tärkeää.

– Jos tarkastelussa jätetään huomioimatta esimerkiksi hiilivuoto tai taloudelliset vaikutukset, niin voidaan päätyä hyvin erilaisiin johtopäätöksiin. Asioita pitää tarkastella riittävän laajasti, jotta voimme tehdä järkeviä ja kauaskantoisia päätöksiä.

Puupohjaisten tuotteiden kysyntä kasvaa

Metsien merkitys uusiutuvien luonnonvarojen tuottajana on tärkeä siirryttäessä fossiilitaloudesta kohti kestävämpiä ratkaisuja. Hiiltä pitkäksi aikaa sitovien puutuotteiden ja puurakentamisen lisäämisestä ollaan yhtä mieltä, mutta muu puun käytön lisäys jakaa mielipiteitä.

– Kysyntä uusiutuvista luonnonvaroista valmistetuille puupohjaisille tuotteille kasvaa globaalin väestönkasvun, kaupungistumisen ja rakentamisen takia. Sekä Suomen että EU:n kannattaa käyttää omia jatkuvasti lisääntyviä metsävarojaan muun muassa rakentamiseen ja pakkaamiseen sen sijaan, että raaka-aine tuotaisiin sieltä, missä metsävarat vähenevät ja metsiä hävitetään.

Metsätalous on pitkäjänteistä toimintaa ja siksi myös ilmastonmuutokseen sopeutuminen on tärkeää.

– Paras lopputulos saavutetaan, kun hoidetaan metsiä hyvän metsänhoidon suositusten mukaisesti ja pidetään metsät jonkin verran tiheämpinä kuin nykysuosituksissa. Hakkuut ovat osa kestävää metsänhoitoa. Tällä hetkellä osaa metsistä uhkaa tuhoriski hoitorästien takia. Kaiken kaikkiaan puun kasvattamiseen kannattaa investoida – olipa motiivina ilmastonmuutoksen hillintä tai uusiutuvien raaka-aineiden tuottaminen, Asikainen sanoo.

TEKSTI SARI HILTUNEN • KUVAT VEIKKO SOMERPURO, VASTAVALO

Metsähallituksen hallinnoimia monikäyttömetsiä tarkastellaan ensimmäistä kertaa hiilensidonnan näkökulmasta. Lue lisää Hiilinäkökulmaa monikäyttömetsien hoitoon -jutusta.