Valikko

Oulankajoki-ilma_PirkkoSiikamai_ok.jpg

Vaikuttava luonnonsuojelutyö perustuu tarkkaan tietoon

Oulangan kansallispuisto on sekä maisemiltaan että luonnoltaan ainutlaatuinen. Alueella elävien harvinaisten lajien ja arvokkaiden luontotyyppien suojelu perustuu luotettavaan luontotietoon. Suojelualueilta kerättyä tietoa hyödynnetään myös moneen muuhun tarkoitukseen.

Oulangan kansallispuiston jylhiä maisemia hallitsee Oulankajoki jyrkkäseinäisine kalliorotkoineen ja jokilaaksoineen. Joen ja kalkkipitoisen kallioperän ansiosta Oulangalla esiintyy monia uhanalaisia ja vaateliaita kasvilajeja sekä laaja kirjo erilaisia luontotyyppejä.

– Oulanka on varsinainen aarreaitta. Alueen luonnon ja lajiston suojelu lähtee siitä, että meillä on tarkat tiedot alueen luontotyypeistä ja lajistosta, erikoissuunnittelija Pirkko Siikamäki Metsähallituksesta painottaa.

"Ilman hoitoa Oulangalle
tyypilliset tulvaniityt
pusikoituvat ja niiden
arvolajisto häviää."

Metsähallituksen Uljas-paikkatietojärjestelmään tallennetaan monipuolisesti tietoa valtion mailla sijaitsevista luonnonsuojelualueista sekä yksityisistä suojelualueista. Tietoja käytetään kestävän maankäytön suunnittelussa, eri tavoitteiden yhteensovittamisessa sekä luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa.

– Suojelualueilta kerättyä tietoa hyödynnetään suojelualueiden hoidon ja käytön suunnittelussa sekä erilaisissa arvioinneissa ja raportoinnissa. Myös aktiivisten luonnonhoito- ja ennallistamistoimien kohdentaminen, suunnittelu ja seuranta nojaavat laajaan tietopohjaan ja tietojärjestelmien tehokkaaseen hyödyntämiseen, Siikamäki kertoo.

Tietoja hyödynnetään moneen tarkoitukseen

Siikamäki tuntee Oulangan alueen erityispiirteet tutkittuaan aluetta yli parinkymmenen vuoden ajan. Oulangalla luontotietoa on hyödynnetty muun muassa alueen virkistyskäytön, reittien ja opastuksen suunnittelussa sekä aktiivisten hoitotoimenpiteiden kohdentamisessa.

PirkkoSiikamaki_oulanka_ok.jpg
> - Ajan tasalla olevaa tietoa tarvitaan suojelualueiden hoidon ja käytön suunnittelussa sekä hoito- ja ennallistamistoimien kohdentamisessa, Pirkko Siikamäki painottaa.

– Oulangalla on useita harvinaisia ja vaateliaita kalkkipitoisessa maaperässä viihtyviä kasvilajeja. Yksi niistä on puiston tunnuslajiksi nimetty neidonkenkä, jonka esiintymät tulee turvata. Alueella on myös hienoja luontotyyppejä, joista osa vaatii aktiivista hoitoa. Esimerkiksi Oulangalle tyypilliset tulvaniityt pusikoituvat ja niiden arvolajisto häviää, ellei niitä hoideta säännöllisesti, Siikamäki kertoo.

Metsähallituksen luonnon- ja lajisuojelun asiantuntemusta hyödynnetään myös yksityisten luonnonsuojelualueiden hoidossa sekä merialueilla.

– Vedenalaisen luonnon inventoinnit palvelevat merialueilla sijaitsevien suojelualueiden hoitoa sekä lisäksi muun muassa merenhoitosuunnitelmien toimeenpanoa sekä merialueiden kestävän käytön varmistamista, Siikamäki huomauttaa.

Metsähallituksen tuottama luontotieto palvelee myös koko ympäristöhallintoa ja eri tutkimuslaitoksia. Yhteinen paikkatieto luonnonsuojelualueverkostosta, luontotyypeistä ja eliölajistosta helpottaa suojelutoimien suunnittelua sekä lisää luonnonsuojelutyön tehokkuutta ja vaikuttavuutta.

– Tietoja käytetään valtakunnallisiin ja kansainvälisiin arviointeihin sekä raportteihin, kuten lajien ja luontotyyppien uhanalaisuuden arviointiin sekä EU:n luonto- ja lintudirektiiveihin liittyvään raportointiin.

Uusia menetelmiä testataan

Siikamäki painottaa suojelualueilta kerätyn tiedon laatua ja ajantasaisuutta. Luonnonsuojelualueverkostoon tulee uusia kohteita, ja myös aiemmin kerättyjä tietoja täytyy päivittää. Tietojen keruuseen ja ylläpitoon tarvitaan uusia kustannustehokkaita menetelmiä.

NurminiemiOulankajoki_PirkkoSiikamaki_ok.jpg
> Oulankajoki tulvii voimakkaasti, mikä on synnyttänyt alueelle tyypilliset tulvaniityt.

– Selvitämme parhaillaan sitä, miten uudet kaukokartoitusmenetelmät soveltuvat tietojen keräämiseen suojelualueilta. Ajan tasalla olevan tiedon avulla pystytään myös havaitsemaan ja seuraamaan luonnossa tapahtuvia muutoksia. Esimerkiksi laserkeilausaineistojen avulla voitaisiin seurata sitä, miten Lapin palsasuot muuttuvat ilmaston lämmetessä, Siikamäki kertoo.

Myös Oulangalla on tehty havaintoja eliölajien muuttumisesta. Pohjoisen lajiston perääntyessä tilalle tulee uutta lajistoa etelästä.

– Vielä 1900-luvun alussa Oulangan eliölajistoon kuului useita Tunturi-Lapin eläimiä. Paikalliset kertovat metsästäneensä ansoillaan muun muassa tuntuririekkoa eli kiirunaa 1900-luvun alkupuolella, ja samalta ajalta ovat myös Oulangan viimeisimmät naalihavainnot. Nyt kiirunaa tavataan enää Tunturi-Lapissa, ja naali näyttää hävinneen Suomen pesimälajistosta kokonaan.

TEKSTI SARI HILTUNEN • KUVAT PIRKKO SIIKAMÄKI

LUONTOPALVELUJEN MONIMUOTOISUUSTYÖ NUMEROINA

• Ajantasaista luontotyyppitietoa on 4 miljoonalta hehtaarilta, suojelualueilta tietoa puuttuu 250 000 hehtaarilta.
• Tiedon päivitykseen on tarvetta etenkin sisävesillä, merialueilla ja Ylä-Lapin tuntureilla.
• Metsiä ja soita on ennallistettu 43 000 hehtaaria.
• Arvokkaita elinympäristöjä, kuten lehtoja ja valkoselkätikkametsiä, on hoidettu 5 300 hehtaaria.
• Perinnebiotooppeja on hoidossa 11 000 hehtaaria.
• Merkittävä hyöty monimuotoisuudelle saavutettaisiin, jos luonnonsuojelualueiden arvokkaimpia kohteita hoidettaisiin noin 8 000 hehtaaria.