Valikko

119.jpg

Valtion merialueilla valmistaudutaan tulevaan

Ilmastonmuutos ja ympäristövastuu haastavat kaikki pohtimaan oman toimintansa kestävyyttä. Valtion liikelaitokselle tämä tarkoittaa huolehtimista siitä, että sen hallinnoimat alueet hyödyttävät tulevaisuudessa mahdollisimman monia. Mutta miten merialueilla voi valmistautua tulevaan?

unnamed-2.jpg
> Tämänhetkisten ekosysteemipalvelujen tunnistaminen on tärkeää, jotta voimme ennakoida, miten ilmastonmuutos tulevaisuudessa niihin vaikuttaa.

Valtion merialueet kattavat lähes puolet Suomen merialueista. Pitkä rannikkovesialueemme on pinnan alta hyvin vaihtelevaa kuljettaessa pohjoisestä etelään ja sieltä itään. Voisi kuvitella, että maailman mittakaavassa ilmastonmuutoksen vaikutukset eivät olisi kovinkaan merkittäviä pienellä pohjoisella Itämerellä, mutta asia on juurikin päinvastainen.

Merialueiden suojelualueverkosto kattaa tällä hetkellä noin 10 prosenttia Suomen merialueiden pinta-alasta. Suojelualueet on perustettu aikoinaan käytettävissä olleen tiedon pohjalta suojelemaan yksittäisiä kohteita, mutta tieto vedenalaisista merkittävistä kohteista on ollut puutteellinen.

– Yhden mallin mukaan nykyinen suojelualueverkosto saattaa kattaa vain alle 30 prosenttia arvokkaista kohteista, mikä on mielenkiintoista, sillä tulevaisuudessa arvokkaiden kohteiden esiintymät tulevat oletettavasti vielä muuttumaan, toteaa Metsähallituksen meritiimin erikoissuunnittelija Roosa Mikkola .

Mikkola työskentelee vuonna 2018 alkaneessa ECOnnect-hankkeessa, jossa selvitetään ilmastonmuutoksen vaikutuksia vedenalaiseen meriluontoon Pohjanlahdella. Pohjanlahti muodostaa Itämeren pohjoisimman osan, joka voidaan edelleen jakaa Selkämereen, Merenkurkkuun ja Perämereen. Pohjanlahden vesi on murtovettä, minkä vuoksi siinä elää niin suolaisen kuin makeankin veden lajeja. Merenkurkun kohdalla suolapitoisuus muuttuu voimakkaasti, mistä syystä Perämereltä puuttuvat tietyt merelliset lajit. Merenkurkku on useille merilajeille niiden levinneisyysalueen pohjoisraja, ja siellä esiintyykin sekä Selkämerelle että Perämerelle tyypillisiä lajeja.

"Merialueiden
suojelualueverkosto
kattaa noin 10 prosenttia
merialueidemme
pinta-alasta."

Mikkolan mukaan tulevaisuuden ennustaminen on tärkeää paikallisille asukkaille sekä aluesuunnittelijoille, jotka joutuvat pohtimaan, kuinka eri alojen intressejä pystytään palvelemaan merialueilla mahdollisimman hyvin. Merialuesuunnittelun tarkoituksena on edistää eri käyttömuotojen kestävää kasvua ja kehitystä, luonnonvarojen kestävää käyttöä sekä meriympäristön hyvän tilan saavuttamista.

Hankkeessa tuotetaan sekä alueen asukkaille että sen kanssa työskenteleville karttoja siitä, miltä vedenalainen maailma mahdollisesti näyttää sadan vuoden kuluttua. Missä voimme olettaa tärkeiden elinympäristöjen sijaitsevan tulevaisuudessa? Entä mitä vaikutuksia muutoksilla voisi olla arkeemme?

Kenelläkään ei ole kristallipalloa käsissään, ja tulevaisuuden ennustaminen on äärimmäisen epävarmaa.

unnamed-4.jpg
unnamed-1.jpg
> Rakkohaurun ja sinisimpukan tulevaisuus näyttää synkältä Merenkurkun eteläisissä osissa.

– Tämänhetkiset eliöstön levinneisyyteen vaikuttavat ympäristömuuttujat, kuten suolapitoisuus, lämpötila ja näkösyvyys, ovat tiedossamme. Yhdistämällä nämä ympäristömuuttujat ja ilmastotutkijoiden laatimat ilmastoskenaariot pystymme mallintamaan, miltä Pohjanlahdella mahdollisesti näyttää sadan vuoden kuluttua, Mikkola sanoo.

Suolapitoisuuden lasku vaikuttaa avainlajeihin

Nykyisten tietojen perusteella suurimpia häviäjiä ovat haurut ja sinisimpukka, jotka jo tällä hetkellä elävät levinneisyyteensä äärirajoilla Merenkurkussa. Rajoittava ympäristömuuttuja molemmille lajeille on suolapitoisuus. Nykyennusteiden mukaan pohjoisen Selkämeren ja Merenkurkun suolapitoisuus laskee lukemiin, joka siirtää näiden avainlajien levinneisyyksiä etelämmäksi jopa niin, että ilmastoskenaariosta riippuen niitä esiintyy enää vain Selkämeren eteläisissä osissa ja Saaristomerellä.

Kun lajeja häviää, alueen monimuotoisuus ei ainoastaan köyhdy vaan ihminen menettää luonnon tarjoamia aineettomia ja aineellisia ekosysteemipalveluja. Esimerkiksi sinisimpukka kirkastaa merivettä suodattamalla siitä sameutta aiheuttavia pienhiukkasia sekä rehevöitymistä lisääviä ravinteita. Tiheät haurukasvustot vaikuttavat jokapäiväiseen elämäämme tarjoamalla suojaisia kasvupaikkoja muun muassa kalanpoikasille, mikä edesauttaa paikallisten kalakantojen säilymistä.

Luonnon pääomaa ovat niin luonnon monimuotoisuus kuin puhdas ilma, vesi ja maakin, mutta niitä ei voi käyttää rajattomasti. Tämän pääoman ja etenkin ekosysteemipalveluiden hoitoa ja hallintaa yritetään turvata lainsäädännöllisesti niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla. ECOnnecthanke pyrkii tunnistamaan, miltä merialueen pääoma tulee näyttämään tulevaisuudessa, sekä tarjoamaan työkaluja sen käyttöön ja hoitoon, jotta merialue säilyisi myös tuleville sukupolville.

Mikkola toteaa, että hanke on yksi niistä keinoista, joilla Metsähallitus varautuu ilmastonmuutokseen. Meritiimi työskentelee koko rannikon alueella, ja hankkeen lopputuloksia pyritään hyödyntämään valtakunnallisesti koko merialueella.

Hankkeessa ovat mukana myös Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus, Lääninhallitus Västerbotten ja Lääninhallitus Västernorrland.

TEKSTI AIJA NIEMINEN • KUVAT JAN ALBERTSSON, LOTTA NYGÅRD, METSÄHALLITUS

Ilmastonmuutoksen vaikutukset Pohjanlahteen

• Ilmastoskenaariosta riippuen pintavesi lämpenee 3–4 °C.
• Sademäärän arvellaan kasvavan vuoteen 2100 mennessä 10–15 prosenttia.
• Lisääntynyt sadanta lisää mereen virtaavien jokien valumamääriä sekä sitä kautta myös ravinnekuormaa.
• Merenkurkun suolapitoisuus laskee lisääntyneen sadannan ja jokivaluman myötä jopa 1,5 promilleyksikköä.
• Ilmakehän kohonnut hiilidioksidipitoisuus saattaa aiheuttaa meren pintakerroksen pH:n laskua eli happamoitumista.
• Lämpötilan nousu ja suolapitoisuuden lasku voivat muuttaa lajistoa, ja ympäristöolot saattavat muuttua vieraslajeille suotuisammiksi.

Lähteet: Laamanen, M. (toim.) (2016). Suomen Merenhoitosuunnitelman Toimenpideohjelma 2016–2021. Ympäristöministeriön raportteja 5/2016, Helsinki.
BACC II Author Team (2015). Second Assessment of Climate Change for the Baltic Sea Basin. Regional Climate Studies. DOI 10.1007/978-3-319-16006-1.