Valikko

lumi2.jpg
> Atte Kyrölän rekka toi Stora Enson Oulun tehtaalle puuta, josta paperikone PK6 valmistaa muun muassa Metsä.f-lehdessä käytettävää LumiSilk-paperia.

Mänty taipuu taidepaperiksi

Pitelet kädessäsi uutta Metsä.fi-lehteä. Toisin sanoen 114 grammaa puukuitua sekä muutamia grammoja lisäaineita ja päällystepastaa. Lehden noin 12 000 kappaleen painosmäärään tarvittavan paperin valmistus Stora Enson Oulun tehtaalla kesti viitisen minuuttia, ja se syntyi reilun 20 ihmisen työpanoksella.

Metsästähän kaikki kuitenkin lähtee. Atte Kyrölä ajaa tammikuisessa lumituiskussa viininpunaisen rekkansa Stora Enson Oulun tehtaan portista sisään. Keli on jokaisen autoilijan kauhistus, mutta kokenut kuski ohjaa 40 tonnin kuormaansa varmoin ottein. Aikataulussa on pysyttävä joka kelillä.

– Pyhäntäläistä ehtaa mäntyä koko kuorma, Kyrölä vakuuttaa. Rekka kaartaa punnitukseen ja sieltä purkupaikalle. Metsähallituksen mailta kaadetut puut liikahtavat hiljalleen sellutehtaan uumeniin.

Tehtaan pihalle kurvaa vuorokaudessa kaikkiaan 160 puurekkaa. Vuodessa Oulun tehtaalta kulkee läpi hieman alle kaksi miljoonaa kuutiota mäntykuitua. Metsähallituksen puun osuus tästä määrästä on melkoinen.

Paperia syntyy kilometri minuutissa

Sellua on täällä valmistettu pitkään, sillä samoilla jalansijoilla Oulun Nuottasaaressa starttasi sellutehdas tasan 80 vuotta sitten. Sijainti Oulujoen suulla oli aikanaan verrattoman kätevä: puut saatiin uittamalla suoraan tehtaan pihaan kaukaa Kainuun sydänmailta saakka.

– Paikalta on ilmakuvia noilta ajoilta, ja se puun määrä tällä tontilla on aivan huikea. Paperitehdas aloitti toimintansa vuonna 1991, kertovat Stora Enson miehet Markku Åman ja Pekka Korhonen.

lumi5.jpg
> Tässä osassa syntyy varsinainen paperi, seuraavat sata metriä ovat vain kosteuden poistamista, Markku Åman tietää. Paperitehtaan äänimaailma on huumaava ja ilmankosteus liki trooppinen.

Täällä puukuorma muuttuu siis sellumassaksi, johon sekoitetaan lujuuteen, sävyjen säätöön ja ennen muuta paperikoneen ajettavuuteen liittyviä aineita. Ja lisäksi tietysti vettä, jota paperin valmistus kaipaa runsaasti. Sitten alkaa varsinaisen paperin valmistus.

Paperitehtaan konehalli on yksinkertaisesti sanoen huima näky. Konesalilla on pituutta melkein puoli kilometriä. Äänimaailma on huumaava, ja ilmankosteus liki trooppinen – täällä on selvä tekemisen meininki.

– Tässä on nyt se paperikoneen tietynlainen sydän, perälaatikko. Sinne pumpataan suoraan sellutehtaalta neliprosenttista massaa, Åman viittoo kovan pauhun keskellä kohti massiivisen koneen yläreunassa olevaa valtavaa rakennelmaa.

Sellumassaa ruiskutetaan kovalla paineella paperikoneen viiran päälle, josta massa siirtyy puristinosalle. Siellä paperista pois tetaan vettä. Seuraavaksi tulee kuivausosa, jossa varmistetaan, että ulos tulevan tavaran kosteuspitoisuus on oikea.

– Kiteytetysti voidaan sanoa, että paperin valmistus on hyvin pitkälti veden poistamista sellumassasta, Åman huomauttaa.

Varsinaisen paperikoneen loppupäässä tuote rullataan suurille, 8,4 metriä leveille ja halkaisijaltaan 2,8 metriä oleville rullille eli ”raudoille”. Kone käy huomattavan kovilla kierroksilla. Paperia syntyy noin 1 000 metriä minuutissa.

– Tämä on hyvin herkkä prosessi, jossa on valtava määrä liikkuvia osia. Kun paperikone nostetaan nollapisteestä ylös täyteen tuotantoon, menee siihen aikaa ainakin kuusi tuntia, Åman tietää.

Huippupaperi valokuville

Hallin puolivälissä paperi siirtyy päällystyskoneeseen. Siellä paperi ajetaan neljän päällystysaseman kautta, ja matkalla paperin molemmat puolet saavat kaksi uutta pintaa.

Nyt paperi näyttää jo ihan ”oikealta paperilta”. Jos tehdään kiiltävää tai erityisen mattapintaista paperia, ajetaan se vielä kiillotuskoneen kautta haluttuun tasoon.

lumi9.jpg
> Raudoilla paperit odottavat päällystyskoneeseen pääsyä. Oulussa valmistetaan värintoisto ominaisuuksiltaan erinomaista LumiSilk-paperia, jolle painetaan myös uudistunut Metsä.fi-lehti.

Täältä paperirullat siirtyvät leikkaamoon, arkittamoon ja pakkaamoon. Paperi on nyt valmiina lähtemään asiakkaalle – tässä tapauksessa Jaakkoo-Taara Oy:n kirjapainoon Turkuun, jossa Metsä.f-lehti painetaan.

– Meidän tuotteemme on LumiSilk, jota alunperin kutsuimme taidepainopaperiksi. Sen loppukäyttökohteita ovat aina olleet hyvää painojälkeä vaativat kirjat, laadukkaat kuvalehdet ja esitteet. Paperin värintoisto-ominaisuudet ovat erinomaiset, ja siksi esimerkiksi muutamat vaativat autotehtaat ovat valinneet juuri LumiSilkin esitteidensä paperiksi, Korhonen kertoo.

– Jos paperia kuvaillaan oikein brutaalisti, se on päällystetty hienopaperi. Puhumme myös ”Wood free paper” -kategorian tuotteesta eli paperista, jossa ei ole mekaanista massaa.

Lopputuote on kahden puun sellusta tehty sekoitus, jonka lujuusominaisuudet saadaan suomalaisesta männystä.

Tulevaisuus on puussa

Käsissäsi olevan Metsä.fi-lehden kansiin on käytetty 16,7 grammaa puukuitua. Sisäsivuille sitä on kulunut 97,3 grammaa eli yhteensä siis 114 grammaa.

– Tämän lehden painosmäärään puuta tarvittiin noin viisi tonnia eli neljä-viisi kymmentä harvennusrunkoa. Lehden paperimäärän valmistus vei meiltä noin viisi minuuttia, ynnää Åman.

Kaiken kaikkiaan Oulun tehtaalta lähtee maailmalle miljoona tonnia paperia vuodessa. Paperin lisäksi tehtaalla valmistuu koko joukko sivutuotteita kuten esimerkiksi mäntyöljyä. Paperin rinnalla katse on juuri näihin sivutuotteisiin.

"Stora Enson Oulun tehtaalta lähtee maailmalle miljoona tonnia paperia vuodessa."

– Stora Enson missiohan on se, että mikä tänään tehdään öljystä, tehdään huomenna puusta. Uusia innovaatioita haetaan koko ajan, miehet pohtivat.

Vielä yksi asia jäi askarruttamaan. Kun Kyrölä kaartoi rekkansa tehtaan portista sisään, kauanko menisi optimioloissa aikaa siihen, että juuri tuo kuorma olisi jalostettu valmiiksi paperiksi?

– Jos ketju menisi ihan saumattomasti, siihen kuluisi vain kuusitoista tuntia. Tästä ajasta sellun teko vie kaksitoista tuntia ja varsinaisen paperin teko vain neljä tuntia, Åman ja Korhonen laskevat.

Puukuidun ihmeestä voidaan siis aidosti puhua.

TEKSTI JA KUVAT JARI SALONEN