Valikko

Monimuotoisuuden turvaaminen vaatii jatkuvaa kehittämistä

Metsähallitus tekee pitkäjänteisesti työtä luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi sekä suojelualueilla että monikäyttömetsissä. Kaiken perustana on kattavat tiedot alueiden luontoarvoista sekä ajan tasalla oleva ympäristöohjeistus.

Suurin osa Suomen luonnonsuojelualueista sijaitsee valtion mailla. Metsähallitus hoitaa kaikkia

Homotiainen-vastavalo-nostokuva_juttuun.jpg
> Lahopökkelöt ja kannot ovat tärkeitä pesäpaikkoja muun muassa hömötiaisille.

kansallis- ja luonnonpuistoja, erämaa-alueita sekä muita suojeluun varattuja alueita. Alueita hoidetaan niiden suojelutavoitteiden sekä hoidon ja käytön periaatteiden mukaisesti.

Suojelualueiden lisäksi monimuotoisuutta edistetään monin tavoin myös valtion monikäyttömetsissä. Metsähallituksen hallinnassa olevista maista vajaa 40 prosenttia on metsätalouskäytössä olevia monikäyttömetsiä. Niiden monimuotoisuuden turvaamiseen panostetaan vuosittain yli 30 miljoonan euron verran.

– Monimuotoisuuden edistäminen valtion monikäyttömetsissä perustuu ekologiseen verkostoon ja Metsähallituksen ympäristöoppaassa määritettyihin toimenpiteisiin, kertoo Metsähallituksen ympäristöasiantuntija Maarit Kaukonen.

Valtion maiden ekologinen verkosto pohjautuu alue-ekologisiin suunnitelmiin, jotka on laadittu kaikille yhtenäisille valtion maa-alueille. Ekologisen verkoston ytimen muodostavat suojelualueet, uhanalaisten lajien esiintymät sekä metsätaloustoimenpiteiden ulkopuolelle rajatut arvokkaat luontokohteet. Ydinalueiden ympärille ja niitä yhdistämään on määritelty ekologisia käytäviä, joissa sallitaan vain rajoitettuja metsänkäsittelytoimenpiteitä. Ekologiseen verkostoon kuuluvat myös riistan, maiseman ja virkistyskäytön kannalta tärkeät alueet sekä kulttuuriperintökohteet, joille on omat käsittelyohjeensa.

Parhaillaan on meneillään ekologisen verkoston ajantasaistaminen, joka tehdään alueittain. Lapissa päivitystyö on jo tehty ja siellä ekologista verkostoa täydennettiin yhteensä yli 17 000 luonto- ja lajikohteella. Kainuussa päivitys on loppusuoralla, ja Etelä-Suomessa päivitykseen liittyvä yleisökysely on juuri päättymässä. Verkoston päivitys on aloitettu myös Pohjanmaalla.

Erityishuomio uhanalaisiin lajeihin

Metsähallitus kerää luontotyyppi- ja lajitietoja suojelutyön pohjaksi. Tietoja hyödynnetään suojelualueilla ennallistamis- ja hoitotoimenpiteiden suunnitteluun sekä retkeilykäytön ohjaamiseen. Tiedot monikäyttömetsissä sijaitsevista arvokkaista luontokohteista ja uhanalaisten lajien esiintymistä ovat Metsätalouden suunnittelijoiden käytössä.

–Monikäyttömetsissä uhanalaisten lajien esiintymät on rajattu metsätaloustoimenpiteiden ulkopuolelle. Rajaus tehdään yhteistyössä Metsähallituksen suojelubiologin tai muun lajiasiantuntijan [KM1] kanssa, Kaukonen kertoo.

Merkittävä osa metsien uhanalaisista lajeista on riippuvaisia lahopuusta ja siksi kuolleen puun määrää pyritään lisäämään myös monikäyttömetsissä.

– Uuden ympäristöoppaan mukaan kuollutta puuta ei korjata valtion metsistä enää lainkaan. Lisäksi elävien säästöpuiden lukumäärää on nostettu lahopuujatkumon turvaamiseksi.Näillä toimenpiteillä lahopuun määrä lisääntyy entisestään valtion metsissä.

Erityisesti vanhat lehtipuut ja järeät haavat ovat tärkeitä elinympäristöjä useille uhanalaisille hyönteis-, jäkälä- ja sienilajeille.

– Vanhojen lehtipuiden ja uudistusaloille jätettävien tekopökkelöiden avulla helpotetaan myös monien kolopesijöiden asuntopulaa. Lahopökkelöt ovat tärkeitä pesäpaikkoja muun muassa hömö- ja töyhtötiaisille.

Tehokkaan metsäpalojen torjunnan seurauksena myös monet palaneesta puusta riippuvaiset lajit ovat harvinaistuneet. Palanutta puuta lisätään suojelualueilla tehtävillä ennallistamispoltoilla ja monikäyttömetsissä säästöpuuryhmien poltoilla.

Ohjeita päivitetään tarpeen mukaan

Metsähallituksen keräämää luontotyyppi- ja lajitietoa on hyödynnetty myös hiljattain päivitetyissä luontotyyppien ja lajien uhanalaisluokituksissa. Niiden tulokset otetaan huomioon sekä suojelualueiden että monikäyttömetsien hoidossa.

– Perehdymme huolellisesti molempien uhanalaisarviointien tuloksiin ja katsomme sen jälkeen, onko tarpeen tehdä muutoksia monikäyttömetsien ympäristöohjeistukseen. Mietimme myös, miten aktiivista luonnonhoitoa kannattaisi suunnata monikäyttömetsissä, jotta se olisi mahdollisimman kustannustehokasta, kertoo Kaukonen.

Teksti: Sari Hiltunen
Kuva: Vastavalo

Lisätietoa Metsähallituksen toimenpiteistä monimuotoisuuden turvaamiseksi löytyy juuri julkistetusta Vuosiraportista 2018