Metsätalous

Rutinaa kuuluu, mutta jää kestää

Jäätie tehdään nostamalla vettä muutamia senttejä kerrallaan traktorikäyttöisellä pumpulla jään pinnalle. Työ kestää kovalla pakkasellakin useita viikkoja. Leppävirralla jäädytys vei kaksi kuukautta.
 


Leppävirran Sorsaveden Viitasaaresta ja kahdesta pikkusaaresta hakattiin reilut 7 000 mottia puuta vajaan kahden viikon aikana. Puut kuljettiin mantereelle jääteitä pitkin, mikä toi jopa kymmenien tuhansien eurojen säästöt.

Mikäs tässä on ajellessa, tasaisella ja leveällä jäätiellä. Turvallisempaa kuin maantiellä, ei ole vastaantulijoita tai muuta liikennettä, juttelee savolaisen lupsakasti Kaitaisten kuljetuksen puutavararekan kuljettaja Antti Rytkönen.

Kahdella tukkinipulla lastatun rekan ohjaamoon kuuluu kuinka alla oleva jää rutisee.

― Kyllä se kestää, mutta täyttä kolmen nipun kuormaa ei oteta.

Rekat ajavat turvallisen etäisyyden päässä toisistaan. Nitinää ja natinaa kuuluu niin kuormasta kuin jäästä. Kiirekin on, ison työmaan puut pitää saada pois saaresta.

Metsähallituksen jäätie-ekspertiksi tituleerattu korjuusesimies Markku Paukkonen kertoo, että saarista hakattu puu päätettiin kuljettaa mantereelle jääteitä pitkin kustannussyistä.

Vaihtoehtona on kesähakkuu, jossa hakkuukalusto kuljetetaan ensin saareen, ja sitten uitetaan puu aluskuljetuksena.

― Jäätie tuo merkittävät säästöt. Tässä tapauksessa, kun jäätien teko onnistui kohtalaisesti, voidaan puhua kymmenien tuhansien eurojen säästöstä, Paukkonen arvioi.

Leppävirran Sorsaveden Viitasaaresta ja kahdesta pikkusaaresta hakattiin neljällä korjuuketjulla puuta reilut 7 000 mottia pääasiassa harventaen vajaan kahden viikon aikana.

Hakkuukohteilta puut ajettiin metsätraktorilla rantajäälle, ja sieltä kolmella rekalla eteenpäin: osa suoraan tehtaille ja sahoille, osa kelirikkovarastoihin kantavien teiden varteen.

― Samanlaista työtä tämä on kuin muuallakin. Ajomatkat ovat joskus pidempiä ja puuta täältä lähtee selvästi enemmän, vertailee Viitasaaressa hakannut Teemu Mikkonen.

Jäätien käyttäminen on osa puunkorjuun ja -kuljetuksen kustannusjahtia. Ohjaamoon kuuluvasta rutinasta huolimatta jäätien käyttö on turvallista.

Veden nostoon vaikka yöllä

Jäätien teko kesti noin kaksi kuukautta. Joulukuun lopulla Sorsavesi vielä lainehti, mutta vuodenvaihteen kipakat pakkaset toivat jääpeitteen, jonka turvin päästiin tekemään reilun kolmen kilometrin jäätietä.

Alussa vettä nostettiin pienellä, yhden miehen rukkasissa pysyvällä pumpulla. Kun jää kestää traktorin painon, tahti tiukkenee; traktorikäyttöinen pumppu poraa avannon ja nostaa hetkessä kuutiokaupalla vettä jään pinnalle.

Jäädyttäminen on tarkkaa työtä ja riippuvaista lämpötilasta. Jos pakkasta on vähemmän kuin 20 astetta, vettä nostetaan kerralla pari senttiä. Kun pakkasta on enemmän, vettä voidaan nostaa kolmen sentin verran.

Säätä on seurattava tarkkaan. Jos tiedossa on lumisadetta, vettä ei noin vuorokautta ennen kannattaisi nostaa lainkaan. Kovalla pakkasella veden nostoon lähdetään vaikka yöllä.

Traktorimiehellä pitää olla jonkinlainen sääprofeetan vainu, kun paksun jään läpi ei näe ahvenen selkäeviäkään.

Jäädyttämisen voi toistaa hyvällä kelillä kahdesti päivässä, joten mitään hätähousujen hommaa jäätien teko ei ole.

― Nyt oli liian heikot pakkaset ja liian usein satoi lunta. Lumi tekee kohvaa, jota nytkin piti muutaman kerran kuoria pois. Tien teko hidastui aika paljon. Täydellä rekalla ajaminen edellyttäisi 110 sentin teräsjäätä. Nyt sitä on keskimäärin 90 senttiä.

― Korjuu ja autokuljetus piti käynnistää, koska kevään edetessä riski jäälle nousevasta vedestä kasvaa ja jään kestävyys heikkenee nopeasti, Paukkonen selvittää.

Jäätien teko ja sen käyttö on melkoista tasapainoilua hyvän ja välttävän olosuhteen välillä. Sekin riski on olemassa, ettei homma onnistu ollenkaan.

Välimuotona, tosin ei kovin kustannustehokkaana, on rahdata puut mantereelle metsätraktorilla ja sen perään kytketyllä reellä. Sellaistakin on tehty, mutta ei tänä talvena.

Leppävirran Sorsavedeltä puut ajetaan jäätietä sekä välivarastoihin mantereelle että suoraan tehtaille ja sahoille.


 
Teksti ja kuvat: Matti Ronkainen 

Julkaistu 19.3. 2009