Muu liiketoiminta

"Olen tyytyväinen, että ostajaksi saatiin Metsähallitus"

Metsätilan myynti on monesti hakkuita parempi tapa realisoida metsäomaisuus

Perholaiset Kaisa ja Tapio Heinola huomasivat pari vuotta sitten, että ikä alkaa painaa. Metsässä ei enää jaksanut entiseen malliin. Siinä missä moni muu olisi kutsunut hakkuukoneen töihin, Heinolat laittoivat metsätilansa myyntiin. Metsähallitus kiinnostui kohteesta heti.

Heinolan pariskunnan noin 40 hehtaarin metsäalue on aivan Perhon, Kinnulan ja Kivijärven valtionmaiden kupeessa. Näille maille juontaa alueen historiakin; metsät on lohkottu valtion maista sotien aikaan.

Vuoden 2007 lopussa kaupat saatiin hiottua valmiiksi: Metsähallitus osti 30 hehtaarin metsätilan, ja isäntäparille jäi vielä kymmenen hehtaarin metsälohko.

― Tässä siis yksi elinkierto tuli oikeastaan päätepisteeseen. Meidän metsä on nyt hyvässä hoidossa, Tapio kiteyttää.

Tämä männikkö jäi metsäkaupan ulkopuolelle. Tapio Hannula varmistaa, että ollaan omassa metsässä.

Lähdemme metsään. Tie mutkittelee vanhaa myllypolun uraa. Syksyinen koivikko kellertää täydessä loistossaan ja sen jälkeen eteen tulee vankka tukkimännikkö. Kangasmaata katsellessa kuka tahansa huomaa, että metsää on hoidettu täällä kuin silmäterää.

Metsän entinen isäntä sanoo, että juuri tämä paikka on hänelle erityisen merkittävä.

― Tätä kuviota olin pikkupoikana setäni kanssa istuttamassa. Juuri näillä paikoilla minä sain metsäkipinän, pihkaa vereen, niin kuin sanotaan, Tapio hymyilee.

Nyt, reilu 55 vuotta myöhemmin paikalla on jyhkeisiin mittoihin kasvanut terve männikkö. Maat ovat täällä erityisesti männyn kasvulle otollisia. Metsää on hoidettu huolellisesti; viereinen kosteikko on ojitettu, metsät hoidettu omin käsin risusavotoista alkaen aina viimeisiin harvennuksiin saakka. Tulokset ovat kaikkien nähtävillä, 55 vuotiaassa metsässä on puuta keskimäärin 140 mottia hehtaarilla.

― Meille metsä on ollut harrastus. Se on antanut sisältöä elämään ja pitänyt mielen virkeänä. Mutta kun ikää tulee, voimat ehtyvät. Koska meillä ei ole lapsia, päätimme myydä metsän pois. Nyt pitää nauttia tehdyn työn tuloksista.

― Metsähallituksessa alueen arvo nähtiin heti ja se koettiin jotenkin omaksi. Meille se oli helpotus. Minua lämmittää erityisesti se, että ostaja oli Metsähallitus, Tapio pohtii. 

"Ei riipaissut sydämestä!" 

Metsän elinaikana Korkiakankaan kylän elämä on muuttunut täysin. Isot savotat ovat kadonneet, pieni omavaraismaatalous vaihtunut tehomaatalouteen. Mutta kylä ei sentään autioitunut. Pohjalaisella sisukkuudella se sinnittelee kivisten peltojen keskellä. Metsä on monen tilan elinehto.

― Meidän onni oli, että Metsähallitus lähti hoitamaan kauppaa. Myyjän näkökulmasta voi tietysti sanoa, että vähän enemmän siitä olisi pitänyt rahaa saada, mutta hyvä näin. Olemme enemmän kuin tyytyväisiä.

Heinolan pariskunta tuumiikin, että moni ikääntyvä metsänomistaja miettii liian yksisilmäisesti hakkuuta metsän realisoinnissa. Metsätilan myynti on monessa tapauksessa tuottoisampi ja loppukädessä monella tapaa helpompi vaihtoehto.

― Moni on kysynyt meiltä, että kuinka paljon oman metsän myynti riipaisi sydämestä. Voin sanoa, että ei riipaissut yhtään. Kauppa oli meille enemmänkin helpotus, pieni pankkitili lämmittää enemmän kuin jatkuvaa työtä vaativa metsä. Ja meillehän jäi tuohon reunaan vielä kymmenen hehtaarin kuvio, Tapio ja Kaisa muistuttavat.

Sekään tieto ei metsäveteraania liikuta, että jossain vaiheessa nämäkin kohteet tulevat hakattavaksi.

― Minä malttaisin hakkuita vielä kymmenen vuotta. Silloin tässä on tuplamäärä puuta, Tapio vinkkaa.

Metsähallituksessa alueen tuotto-odotukset nähdään, ja siksi hakkuukoneita vielä toppuutellaan.

― Tässä on hyvin hoidettu ja laadukasta puuta kasvava kohde. Tukkipuuta on noin kolmannes, mutta aivan lähivuosina ei hakkuita aloiteta, kaupat hoitanut metsänhoitaja Hannu Liljeroos arvelee.

Jari Salonen
Kuva: Jari Salonen

Metsähallitus voi käyttää perintömetsiä vaihtomaina

Omaisuus siirtyy valtiolle ja Valtionkonttorin hoitoon siinä tapauksessa, että vainajalla ei ole perillisiä, eli serkkuja läheisempiä omaisia eikä hän ole tehnyt testamenttia. Tällaisille perinnöille etsitään mahdollisimman hyvä käyttötarkoitus eri ministeriöiden kautta ja loppu annetaan kunnille. Joissakin tapauksissa Valtionkonttori voi jakaa omaisuutta myös yksityisille hakijoille.

Valtiolla on aina oltava perustelu, jos se pitää perinnön itsellään. Metsähallituksen kohdalla perusteluksi käy muun muassa maa- tai metsäomaisuuden käyttäminen vaihtomaana hankittaessa maita Puolustusvoimille sekä alueen sopiminen Metsäntutkimuslaitoksen kokeisiin.

― Alueen käyttäminen pelkästään talousmetsänä ei ole riittävä peruste perinnön saamiselle, Metsähallituksen palvelupäällikkö Pekka Perttilä kertoo. Sopivaa vaihtokohdetta odottavia metsiä voidaan kuitenkin käsitellä normaalien talousmetsien tapaan eli nekään eivät jää ilman hoitoa.

Perttilän mukaan maa- ja metsätalousministeriö tarjoaa Metsähallitukselle vuosittain haettavaksi muutamia kymmeniä perintöjä. Niistä kuitenkin vain noin reilu kymmenen on sellaisia, jotka kiinnostavat Metsähallitusta.

Haettavien tilojen on oltava riittävän suuria ja sijaittava Metsähallituksen kannalta sopivalla paikalla. Lisäksi Metsähallitus hakee yleensä vain sellaisia kohteita, joilta rakennukset on rajattu pois. ― Vuosittain saamme reilut viisi perintöä, Perttilä kertoo.

― Perinnöissä on se etu, että ne tulevat suurimmaksi osaksi eteläisestä Suomesta, missä Metsähallituksella on muuten vähemmän maata, Perttilä sanoo.

Luonnonsuojelutarkoituksiin sopivat alueet Valtionkonttori ohjaa ympäristöministeriölle, josta ne siirretään valmiina suojelualueina myöhemmin Metsähallituksen taseeseen. ― Esimerkiksi yksityiset suojelualueet voivat kuitenkin tulla myös suoraan Metsähallitukselle, Perttilä selvittää.

Hanna Kaurala

Julkaistu 3.2. 2009