Valikko

IMG_2116-mkt_ok.jpg
> Stig Johansson arvioimassa Maailmanpankin maisemansuojeluhanketta Pohjois-Intiassa Himalajan juurella lähellä Nepalin rajaa.

Maailmanpankista Metsähallitukseen palannut Stig Johansson:

”Luonnonvarojen tilinpito tukee kestävää kasvua”

Maailmanpankin ytimestä syksyllä Suomeen palannut Stig Johansson kertoo vakuuttuneensa siitä, että ympäristöekonomialla ja luonnonvarojen tilinpidolla on keskeinen rooli hyvinvoinnin edistämisessä – erityisesti kehitysmaissa.

Syksyllä Metsähallituksen Luontopalvelujen kansainvälisten asioiden johtajana aloittanut Stig Johansson on tehnyt mittavan uran ulkomailla. Hän on työskennellyt useita vuosia muun muassa Afrikassa kehitysyhteistyötehtävissä ja toiminut Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n suojelualuekomission johtoryhmässä Euroopan edustajana.

Ennen siirtymistään Maailmanpankkiin Johansson työskenteli Metsähallituksen Etelä- Suomen luontopalvelujen aluejohtajana. Työssään hän toi näkyvästi esille kansallispuistojen roolin Suomi-brändin vahvistajana. Samalla hän korosti, että suojelualueilla on myös taloudellista merkitystä luontomatkailun ja virkistysarvojen kautta.

– Tämä näkemykseni vahvistui ja laajeni Maailmanpankissa työskennellessäni. Luonnonsuojelu, luonnonvarat ja talous kytkeytyvät siinä määrin toisiinsa, että niitä on tarkasteltava päätöksenteossa samanaikaisesti ja riittävän laajasta perspektiivistä, Johansson sanoo.

– Tämä pätee erityisesti kehitysmaihin, joissa valtioiden kokonaisvarallisuudesta yli kolmannes muodostuu luonnonvaroista.

Johanssonin mukaan talouskasvun ja luonnon kestävän käytön ei tarvitse olla keskenään ristiriidassa.

– Esimerkiksi kestävän luontomatkailun avulla voidaan samanaikaisesti vähentää kehitysmaiden köyhyyttä ja edistää luonnon monimuotoisuutta. Tämä kuitenkin edellyttää, että asiat suunnitellaan hyvin ja että suunnitelmat perustuvat tilastoituun tietoon.

Tavoitteena on, että viimeistään vuoteen 2020 mennessä biodiversiteetin arvot on sisällytetty kansallisiin ja paikallisiin kehitysja köyhyydenvähentämissuunnitelmiin.

Tietoa päätöksenteon pohjaksi

Systemaattinen tiedon kerääminen ja seuranta liittyivät keskeisesti myös Johanssonin Washingtonissa vetämään "Natural Capital Accounting" -hankkeeseen. Tavoitteena oli opastaa kehitysmaita pitämään kirjaa luonnonvaroistaan ja nivoa luonnonvaroihin liittyvät tiedot osaksi kansantalouden tilinpitoa.

– Luonnonvarojen tilinpito on uusi tapa lähestyä erityisesti kehitysmaiden talouksien kehittämistä. Olemassa olevien luonnonvarojen kartoittaminen, tilastoiminen ja seuraaminen on välttämätöntä, jotta taloudellinen kasvu olisi kannattavaa ja kaikin puolin kestävää, Johansson painottaa.

Suomen metsävaroista on aikasarjoja jopa sadalta vuodelta, joten erilaisten suunnitelmien ja päätösten pohjaksi on saatavilla runsaasti tietoa. Tilanne on täysin päinvastainen monissa Afrikan, Aasian ja Latinalaisen Amerikan maissa.

– Monissa maissa tilastotiedot luonnonvaroista ovat puutteellisia tai niitä ei ole lainkaan, joten päätökset luonnonvarojen käytöstä tehdään varsin hataralta pohjalta. Maailmanpankin hankkeessa luonnonvarojen tilinpitoa pidetään erittäin tärkeänä kehitysaskeleena.

Yhtenä esimerkkinä hankkeessa mukana olleista maista Johansson mainitsee Botswanan, joka halusi tehdä tilinpidon muun muassa mineraali- ja vesivaroistaan.

– Tilinpito auttaa maita selvittämään, mikä on kunkin maan kehityksen ja talouden kannalta potentiaalinen ala, josta kannattaa ottaa parempi ote. Esimerkiksi Botswanan vahvasti timanttiteollisuuteen nojaavaa taloutta olisi hyvä monipuolistaa kehittämällä turismia kaivosteollisuuden rinnalle.

– Maailmanpankissa olevan osaamisen avulla halutaan siis luoda järjestelmiä, jotka tuottavat systemaattista ja julkista tietoa investointien ja läpinäkyvän päätöksenteon perustaksi. Erityisesti kunkin maan valtionvarainministeriöllä on tässä työssä aivan keskeinen rooli, Johansson korostaa.

Suomesta mallia maailmalle

Johanssonin mukaan Suomi on mallimaa muun muassa metsävaroihin liittyvien tieto- ja seurantajärjestelmien kehittäjänä.

– Metsähallituksen järjestelmissä on valtavasti tietoa sekä talousmetsistä että suojelualueista. Eri tietojärjestelmät kommunikoivat keskenään, mikä on suuri apu luonnon ja metsien kestävää käyttöä suunniteltaessa. Harvassa maassa valtion maita hoidetaan yhtä hyvin kuin Suomessa. Meillä on paljon osaamista maailmalle vietäväksi, Johansson vakuuttaa.

Suojelualueisiin liittyvälle osaamiselle on tarvetta erityisesti Afrikassa, missä metsätaloudella ei ole läheskään yhtä merkittävää vaikutusta kansantalouteen kuin esimerkiksi Suomessa. Sen sijaan hyvin hoidetut kansallispuistot ovat monessa kehitysmaassa turismin suurin vetovoimatekijä.

Varsinaisen matkailuliiketoiminnan lisäksi kansallispuistojen ympärille on syntynyt myös pienimuotoista yritystoimintaa, kun paikalliset ovat ryhtyneet kauppaamaan turisteille puisia matkamuistoja ja metsistä kerättyjä tuotteita. Metsät ja niiden monimuotoisuus ovat paikallistalouksille monin tavoin tärkeitä – jopa kolmasosa paikallisten tuloista tulee metsistä.

– Monimuotoisuuden vähenemistä pitää pyrkiä torjumaan kaikin keinoin. Luonnonvaratilinpidon avulla voidaan osoittaa, että suojelutoimet ovat myös taloudellisesti kannattavia. Ympäristöekonomisteja tarvitaan siis myös ekosysteemipalvelujen kehittämiseen.

Rahasto ilmastonmuutoksen torjuntaan

Erityistä huolta Maailmanpankissa kannetaan ilmastonmuutoksen vaikutuksista kehitysmaiden metsävaroihin. Johanssonin mukaan ilmastonmuutos on asia, johon kaikkia hankkeita peilataan.

– Maailmanpankin tärkeimpänä tehtävänä on köyhyyden poistaminen. Ilmastonmuutos kytkeytyy tavoitteeseen oleellisesti, sillä sen seuraukset ovat kohtalokkaimmat juuri köyhimmille maille. Metsäsektorin ilmastohankkeita varten on olemassa oma rahastonsa, jossa on varoja yli miljardi, Johansson kertoo.

Ilmastonmuutoksen hillitsemisessä metsäkadon torjunta ja monimuotoisuuden vaaliminen ovat keskeisiä tekijöitä. Jotta niihin suunnatuille varoille saataisiin mahdollisimman paljon vastinetta, on tehtyjen toimenpiteiden pohjauduttava luotettavaan ja riittävään tietoon.

– Luonnonvarojen tilinpitoa kehittämällä kehitysmaille halutaan antaa työkaluja kestävän kehityksen edistämiseen. Kokonaan toinen asia on kuitenkin vielä se, osaavatko tai haluavatko päättäjät saamaansa tietoa hyödyntää. Tämä tosin lienee ainakin jossakin määrin maailmanlaajuinen ongelma, Johansson pohtii.

TEKSTI LEENA HULSI • KUVA STIG JOHANSSONIN ARKISTO

MAAILMANPANKKI (WORLD BANK)

• Järjestö, jonka tavoitteena on vähentää köyhyyttä ja edistää maailmanlaajuista kestävää kehitystä.
• Koostuu viidestä instituutiosta, joista merkittävimmät ovat Kansainvälinen jälleenrakennus- ja kehityspankki IBRD sekä Kansainvälinen kehitysjärjestö IDA.
• Lainasi noin 67 miljardia USD vuonna 2016.
• Perustettu vuonna 1945 – Suomi liittyi 1948.
• Jäsenmaita tällä hetkellä 189, joista jokaisella on edustajansa hallintoneuvostossa.
• Suomessa Maailmanpankin asioista vastaa valtiovarainministeriö.
• Maailmanpankin Kestävän kehityksen ryhmä on suurin luonnon monimuotoisuushankkeiden kehitysrahoittaja.
• Järjestö investoi metsätalouteen noin 300–400 miljoonaa USD vuodessa.
• Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on Maailmanpankin sisarjärjestö.
• Lisätietoa: http://vm.fi/kansainvaliset-rahoitusasiat/maailman... ja http://www.worldbank.org