Valikko

1128-S9013q46-vastavalo-147109.jpg

Pihka nujertaa bakteerit ja parantaa haavat

Pihkasalva parantaa niin ihon pieniä nirhaumia kuin sairaalahoitoa vaativia säärihaavojakin. Vuosisatojen takainen tietotaito on nyt pakattu lääketuubiin.

Pihkan matka puusta apteekin hyllylle alkoi vuosituhannen alussa, kun ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri Arno Sipponen pääsi seuraamaan, kuinka lappilaiset käyttivät pihkavoidetta haavojen hoitoon. Tuolloin nuori lääketieteen lisensiaatti työskenteli yleislääkärinä Kolarin terveyskeskuksessa.

Sipponen innostui pihkahoitojen hyvistä tuloksista ja perusti aiheen tutkimusta varten isänsä Pentti Sipposen, Helsingin yliopistollisen keskussairaalan kliinisen patologian laitoksen johtajan, kanssa tutkimusryhmän ja myöhemmin Repolar Pharmaceuticals -yhtiön.

Vuonna 2012 valmistui Arno Sipposen väitöstutkimus, jonka tulosten mukaan pihkasalva on edullinen, tehokas ja turvallinen hoito kroonisiin haavoihin.

Bakteerit kuriin

Repolarin päätuotteena on Abilar-pihkasalva. Se sopii haavojen, painehaavojen, nirhaumien, ihorikkojen, palovammojen ja avattujen paiseiden paikallishoitoon.

Voiteiden lisäksi Repolar valmistaa nestemäisiä vesiliukoisia tuotteita, kuten hiuspohjan hoitonestettä ja hoitohuuhteita eläinten korva- ja iho-ongelmiin.

Toimitusjohtaja Paavo Heikkisen mukaan pihkan teho perustuu sen antimikrobiseen ja anti-inflammatoriseen vaikutukseen. Pihka siis estää bakteerien kasvua ja ehkäisee haavojen tulehtumista.

– Tulehduksia ehkäisevä voide vähentää myös ihoärsytystä ja kipua. Solujen uusiutuminen nopeutuu, mikä edesauttaa haavan umpeutumista.

Tutkimusten mukaan kuusenpihkan ainesosat kasvattavat haitallisten solujen soluseinien paksuutta ja estävät soluenergian tuotantoa.

Bakteerit eivät muodosta
pihkalle vastustuskykyisiä
kantoja.

– Antibiootit tappavat haitalliset solut myrkyttämällä, kun taas pihka tappaa ne nälkään. Tutkimusten mukaan pihka vaikuttaa bakteereihin antibiooteista poiketen epäspesifisesti. Siten bakteerit eivät pääse muodostamaan pihkalle vastustuskykyisiä kantoja, Heikkinen sanoo.

Abilarissa on kuusenpihkaa kymmenen prosenttia ja loput aineita, jotka parantavat voiteen käyttöominaisuuksia: voide levittyy helposti ja kuivuu halutulla tavalla.

Pihkaa metsänomistajien luvalla

Repolar saa tarvitsemansa kuusenpihkan sopimuskerääjiltä, jotka toimittavat saaliinsa yhtiön Kolarin-laitokselle. Metsänomistajien kanssa on tehty sopimus, joka sallii pihkan keräyksen.

– Pihka kerätään puista, jotka valuttavat pihkaa vauriokohtiin. Näkemyksemme mukaan pihkan keruu ei heikennä puiden kuntoa ja kasvua, Heikkinen sanoo.

Metsästä kerätty pihka ei sovellu hoitavien tuotteiden valmistukseen sellaisenaan. Ennen jatkojalostusta pihka puhdistetaan. Sen jälkeen tuotteet valmistetaan prosesseissa, joihin Repolarilla on useita patentteja. Raaka-aineen puhtaus ja ainesosien oikeat suhteet varmistetaan eri vaiheissa.

– Tuotteemme edellyttävät ulkopuolista auditoijaa, joka varmistaa, että esittämämme lääkinnälliset väitteet perustuvat tieteellisiin näyttöihin, Heikkinen sanoo.

Lupaavat näkymät

Repolarin tuotteet ovat löytäneet tiensä suomalaisten apteekkien hyllyille, ja niitä käytetään haavojen hoidossa useissa suomalaisissa yliopisto- ja keskussairaaloissa.

Yhtiö hakee myös kansainvälistä kasvua. Jonkin verran vientiä on jo Englantiin, Belgiaan, Kreikkaan ja Itävaltaan. Tuotteille on kysyntää Euroopan ulkopuolellakin, muun muassa Lähi-idässä.

– Tutkimme edelleen pihkan ainesosien parantavia vaikutuksia, ja tuotteilla tehdään jatkuvasti laboratorio- ja kliinisiä kokeita. Haluamme saada tuotteitamme yhä enemmän ammattikäyttöön, Heikkinen sanoo.

Tutkimustulosten avulla Repolar pyrkii vakuuttamaan ammattilaiset pihkatuotteiden käytön mahdollisuuksista ja eduista. Heikkisen mukaan pihkatuotteet voisivat esimerkiksi korvata tietyissä hoidoissa kortisonia, jonka haittavaikutuksena on muun muassa ihon oheneminen.

TEKSTI TIMO HÄMÄLÄINEN • KUVA VASTAVALO

Pihkaa haavoihin

  • Pihkan antimikrobiset vaikutukset tunnetiin Egyptissä jo parituhatta vuotta ennen ajanlaskumme alkua.
  • Ruotsalainen lääkäri Benedictus Olai opasti tekemään pihkasalvaa ja käyttämään sitä säärihaavojen hoitoon vuonna 1578 ilmestyneessä kirjassaan.
  • Elias Lönnrotin vuonna 1866 julkaisemassa Flora Fennicassa havupuiden pihkaa suositeltiin käytettäväksi ulkoisesti puhdistusaineena ja haavojen parantajana.
  • Vanha kansa on käyttänyt haavojen hoitoon kotitekoista pihkasalvaa vuosisatojen ajan.