Isokarilta etsitään luonnonrauhaa

Vene kaartaa ulos Uudenkaupungin satamasta. Eteen avautuu nopeasti lähes aava ulappa, vain muutaman saaren rikkoma siluetti. Haahkat lentävät jonossa, lokit kaartelevat – meren tunnelma on helppo tavoittaa. Horisontissa siintää kuitenkin yksi kiintopiste: Isokari ja sen komea majakka.

Maininki keikuttaa venettä mukavan leppeästi. Yksi alkukesän luonnonilmiöistä, merisavu, yrittää nostaa päätään, mutta hento tuuli estää sitä voimistumasta.

Laivamme M/S Kerttu kaartaa Isokarin satamaan. Rannat vihertävät hienosti, tiirat pomppaavat aallonmurtajalta kuin tervetulotanssiin. Rantakivillä hyppivät saaren aina yhtä ihastuttavat tunnuslinnut, pingviinimäiset riskilät.

Aurinko lämmittää, mutta meri henkii vielä kylmää. Se ei matkailijoiden intoa jarruta, merimaisemiin on päästävä. Laivan paristakymmenestä matkaajasta muutamat lähtevät kiikareiden kanssa luontopolulle: lintuja onkin nyt paljon, liverrys kantaa kaikkialta. Joku on menossa rapsuttelemaan lampaita, jotkut etsivät hienoja kasveja valokuvattavaksi. Sataman riskilät, villi tiirayhdyskunta ja kivillä loikoilevat rantakäärmeet kiehtovat kaikkia.

Satamassa vieraat toivottaa tervetulleeksi yrittäjä Kari Laaksonen. Hän tietää, mikä ihmisiä kaukaiselle ulkosaarelle vetää.

– Tänne tullaan nauttimaan luonnosta, hiljaisuudesta ja ulkosaariston rauhasta. Luonto on tärkein vetovoima, ja sen teho ei hyydy. Monet matkaajat ovat täällä viidettä tai kymmenettä kertaa, ja saari näyttää lumoavan heidät yhä uudestaan, Kari kertoo.

Todellakin, ulkosaarella ei tarvita tivolia eikä sirkusta eikä muutakaan puuhapaikkaa. Aktiviteetitkin ovat yksinkertaisia.

– Monessa paikassa vannotaan juuri aktiviteettien nimeen. Täällä luonto on pääosassa, ja niinpä ihmiset osaavat rauhoittua täällä, koska mitään isompaa tekemistä, saati muita ärsykkeitä, ei ole.

Majakat saavat uusia ystäviä

Kari tietää, mistä puhuu. Hän on ollut pyörittämässä Isokarin toimintaa jo 12 kesää. Voisi siis kuvitella, että tutut maisemat eivät enää jaksaisi aivan joka päivä innostaa. Väärin! Isokarin länsikalliot lumoavat yhä kuin ensinäkemisellä, majakan tunnelma on edelleen kuin kirkossa.

– Maailma on muuttunut paljon, mutta täällä ei ole tapahtunut mitään mullistavaa. Paikan tavoitettavuus on toki parantunut huomattavasti, laiva seilaa tänne koko kesän. Palveluja on saatu lisää, ja nyt täällä voi majoittua – ruokaa ja juomaa saa joka päivä. Oppaan palveluita on myös käytössä, ja veneretkellekin pääsee, Kari listaa.

Luonnon lisäksi Isokariin vetää sen komea majakka, joka remontoitiin kaksi kesää sitten. Tänä vuonna 187 vuotta täyttävä komea rakennus tuoksuu taas tuoreelta maalilta, ja paikat kiiltelevät puhtauttaan. Ja ne maisemat huipulta!

– Majakoiden lumovoima on säilynyt tosi hyvin. Täälläkin käy paljon matkailijoita, jotka tuntevat majakoiden historian ja yksityiskohdat aivan hämmentävän tarkasti. Mutta nyt kahtena kesänä on nähty, että mukana on paljon ensikertalaisia, joille majakat ovat aivan uusi tuttavuus. Todella hienoa, että myös nuori sukupolvi löytää tänne.

Elämä avomeren äärellä tarjoaa luontoelämyksiä joka päivälle. Karin huippuhetket saarella on koettu juuri majakan huipulla.

– Illan hämärtyessä avomereltä nouseva ukkosrintama on aivan huikea elämys. Välähdykset, hiljalleen lähestyvä jyrähtely ja lopulta salamointi ihan lähellä saavat kyllä melkoisen myrskyn sisikunnassakin.

Kasvien taikavoimat saavat konttaamaan

Kari kertoo retkeilijöille majakasta ja Isokarin luonnosta. Ilokseen hän on huomannut, miten ihmiset innostuvat niin saaren geologiasta kuin kasveistakin.

– Tänään juuri kontattiin aika nuoren miesporukan kanssa majakan juurella ja etsittiin ketonoidanlukkoja. Tarinat niiden maagisista taikavoimista ovat huomattavan lumoavia, ja niin vain kaikki miehetkin halusivat nähdä tämän ihmeen, opas myhäilee.

Yhtä hauskoja ovat saaren tuoreimmat uudisasukkaat: lampaat. Ne ovat askaroineet ainutlaatuisen rantamaiseman parissa jo vuosia, ja tulokset näkyvät. Majakanvartijan talon pihapiiri ja läheiset rantalaitumet ovat upean näköisiä, kuin 50-luvun valokuvissa.

– Lampaiden vaikutus näkyy jopa saaren linnustossa. Kottaraisia pesii nyt ennätysmäärä, ja avoimilla rannoilla levähtää aiempaa enemmän muuttolintuja.

Kansallispuiston vetovoima pysyy

Kotimaan kesämatkailu käy kuumana. Kansallispuistot mittauttavat taas kovia kävijälukuja, ja se näkyy myös Isokarilla. Vaikka kansallispuiston osuus saaresta on pieni, sen merkitys on valtava.

– Kansallispuistostatus on meille ihan korvaamaton. Matkailijahan ei huomaa mistään, milloin hän astuu kansallispuiston puolelle, ja ehkä ihan hyvä niin. Me toimimme täällä ikään kuin koko saari olisi kansallispuistoa. Säännöt alkavat laiturilta ja ulottuvat koko saareen, Kari sanoo.

Tieto siitä, että saari on osa Selkämeren kansallispuistoa, on kävijöille selvästikin tärkeä. Se antaa takuun siitä, että paikka on myös ensi vuonna luonnontilassa.

Isokarilla vierailee noin 5 000 kävijää vuodessa. Määrä ei kuulosta aivan valtavalta, mutta Kari toppuuttelee isompia kasvutavoitteita.

– Vilkkaimpina heinäkuun päivinä ulkokallioilla alkaa parveilla jo aika paljon ihmisiä. Silloin se ulkosaariston rauha on koetuksella.

Kesä on hieno, talvi vailla vertaa

Meren tilakin puhuttaa. Ainakin pinnan yläpuolelta katsellen Isokarin rannat näyttävät puhtailta: vesi välkehtii kirkkaana, näkösyvyys huitelee neljää metriä ja rakkolevä näyttää voivan hyvin.

– Pinnan alla on kuitenkin yhä ongelmia. Kampela on kadonnut lähes tyystin, suolapulssit harvenevat ja paluuta puhtaaseen Itämereen ei taida olla. Erityisen surullista on katsoa, miten paljon roskaa ajelehtii rannoille, Kari harmittelee.

Saaren luonto on puhkeamassa täyteen loistoonsa, mutta kesä on vielä edessä. Voisi kuvitella, että saaren isäntä nauttii juuri tästä hetkestä eniten. Karin ajatus lentää kuitenkin jo vähän edempänä.

– Pitää tunnustaa, että Isokarin talvi on jotain ihan uskomatonta. Nyt meillä on tässä kaikki vihreän sävyt ja kymmenet linnut äänessä. Marraskuussa on hiljaista, vain muutama värisävy – siinä on jotain syvän hienoa ja rauhoittavaa. Jos haluaa kokea todellista luonnonrauhaa ja hiljaisuutta, ulkosaaristoon pitää tulla talvella.

TEKSTI JA KUVAT JARI SALONEN