Lintujen lumoa

Joutsenten laulu kuuluu jo kauas. Ensimmäiset fanfaarit lämmittävät kummasti, vaikka kylmä tuuli puhaltaa Nokian Alasenlahdella. Lintuharrastaja Kari Hiltunen on paikalla kiikareineen ja kaukoputkineen – ilmassa on kevään odotusta. Lintumies toivoo näkevänsä kotkia.

Maaliskuun alku on tarjonnut keväistä henkäystä muutamaa päivää aiemmin. Etelä-Suomessa on nähty töyhtöhyyppiä, kiuruja, pulmusia, uuttukyyhkyjä, kottaraisia, tuhatmäärin vesilintuja ja ensimmäisiä hanhiparvia.

Jotain samaa on ilmassa nytkin: joutsenten lisäksi harmaalokit kaklattavat korkeuksissa, viherpeipot laulavat ja isokoskelot kisailevat sulapaikoissa. Kevään merkit ovat nähtävissä ja kuultavissa.

Samalla taivaalta kuuluu hauska tirskahdus.

– Kiuru, lintuharrastaja Kari Hiltunen hihkaisee. Kohta lintu löytyykin lepattelemasta pellon yllä, kevään ensimmäisten pälvien yläpuolella.

– On tässä jotain tosi hienoa, jotakin toiveita herättävää pitkän talven jälkeen, Hiltunen pohtii.

Merikotkat yllättävät

Joutsenet intoutuvat vaihtamaan paikkaa, ja niitä saapuu paikalle lisää. Viitisentoista valkoista siipiparia viuhtoo aivan villinä – tai ehkä ne säikähtivät jotain.

– Tuolta nousi merikotka, toinen, kolmas, Hiltunen ynnäilee kiikareidensa takaa. Merikotkia nousee taivaalle lisää, ja hetken päästä aivan vieressämme kaartelee täysi tusina komeita petolintuja. Lintuharrastajalle tämä on hieno huippuhetki.

Kevään merkit
ovat nähtävissä
ja kuultavissa.

– Minäkin olin 1980-luvulla seuraamassa paljon kevätmuuttoa. Jos oli oikein hyvä päivä, saatoimme nähdä kymmenen merikotkaa päivässä. Nyt tässä on yhdellä silmäyksellä 12 merikotkaa näkyvissä, eikä tämä ole edes ennätys.

Jostain syystä merikotkat ovat asettuneet talvehtimaan juuri näille seuduille Pirkanmaan isojen järvien selkävesille. Kalastajat jättävät ylijäämäsaalista kotkien evääksi, ja paikoin jättimäisiä petolintuja on havaittu aivan epätodellisia määriä.

Saman on huomannut Liminganlahdella luontokeskuksen hoitaja Ulla Matturi. Hän on pitkän linjan lintuharrastaja ja harrastuksen suuri puolestapuhuja.

– Meillä on paljon tarinoita linnuista, joiden määrä vähenee koko ajan. Merikotka on iloinen poikkeus. Keväinen hauen kutu houkuttelee kotkat tänne, Matturi tietää.

Lintumiehistä tuli lintuperheitä

Kohta emme ole enää kahdestaan peltoaukean keskellä. Hiljalleen paikalle on saapunut tusinan verran lintujen katselijoita – osa selvästi harrastuksen alkutaipaleella, osa jo kokeneita siivekkäiden tunnistajia. Moni näkee ensi kertaa elämässään merikotkan, ja joutsenten laulukin sykähdyttää ihailtavan aidosti.

Ilmiö on tuttu valtakunnallisesti: lintuharrastuksen suosio on kasvanut räjähdysmäisesti.

– Kun aloittelin harrastusta 1970-luvun lopulla, tämä oli pienen piirin puuhastelua. Olimme todellakin lintumiehiä. Hiljalleen harrastajien määrä lisääntyi, ja kohta mukaan alkoi tulla myös naisia. Nykyään tämä on koko perheen harrastus. Kehityshän on tosi hieno, koska tämä on matalan kynnyksen laji. Kuka tahansa voi oppia tunnistamaan lintuja, pohtii Hiltunen.

Matturin on helppo yhtyä näihin ajatuksiin. Hän oli 1970-luvulla kirjaimellisesti outo lintu, kun hän maaseudun tyttönä innostui linnuista.

– Liminganlahden luontokeskuksen suurin asiakasryhmä ovat lapsiperheet. Lintuluontokeskuksen vahvuuksia ovat upea, toiminnallinen näyttely ja helposti saavutettavat palvelut. Ja todella – kiinnostus lintuihin on lisääntynyt valtavasti, ja käyntimäärät ovat kasvaneet jatkuvasti.

– Valokuvaus on tuonut paljon uusia ihmisiä luontoon. Pulmana on vain, että ihmiset eivät aina tiedä, mitä he kuvaavat. Siinä mielessä lajin tunnistus olisi tärkeää, että sen kautta aukeavat ihan uudet tarinat: miksi tämä laji on harvinaistunut ja mitä se vaatisi elinpaikaltaan – linnusta syntyykin elämys, kuvailee Matturi.

Lintuharrastus on lopulta iso ja koko vuoden täyttävä kokonaisuus: talvella viritellään ruokintapaikkoja ja metsiin kiikutetaan pönttöjä, keväällä odotellaan muuttolintuja ja niin edelleen.

Nykyään tämä on koko
perheen harrastus.

Uusien harrastajien saamiseksi on kehitelty erilaisia kampanjoita ja leikkimielisiä kilpailuja. On miljoonaa linnunpönttöä, pihabongausta ja yhtenä hienona Tunnista 100 lintua -haaste.

– Nämä kaikki saavat ihmiset toimimaan ja huomaamaan, että minäkin voin tehdä jotain oikeasti hyvää ja ainakin oppia uutta, Matturi sanoo.

Saapuisipa mustapyrstökuiri!

Viime vuosikymmeninä on huomattu lintujen arvo juuri ympäristön indikaattoreina. Liminganlahdella se on huomattu kosteikkojen arvostuksen hitaana nousuna.

– Kosteikkoja on pidetty rääseikköinä, joutomaina ja hyttyshelvetteinä. Linnut ovat yksi hyvä syy nostaa niiden arvoa, koska nämä vain ovat todella merkittäviä alueita sekä muuttolinnuille että rikkaalle perimälajistolle, Matturi sanoo.

Maaliskuun puolivälissä Limingassa on vielä täysi talvi ja lunta tulee koko ajan vain lisää. Muuttolinnut ovat vähissä. Tilanne on toinen 500 kilometriä etelämpänä.

– Tästähän tämä kevät nyt varsinaisesti käynnistyy. Kunhan lumet ja jäät sulavat, kaikki paikat alkavat täyttyä linnuista. Pellot ovat kohta tulvillaan hanhia, lintujärvet vesilintuja. Kurkimuutto on yksi kevään odotettu huipennus: toukokuun arktinen muutto Suomenlahdella on ihan huikea elämys, Hiltunen listaa oman keväänsä kulkua.

– Odotan kevään ensimmäistä mustapyrstökuiria. Se on Liminganlahden tunnuslajeja ja muistutus suojelutyön tuloksista. Muualla Euroopassa se harvinaistuu, meillä sen kanta on muutamassa vuosikymmenessä kymmenkertaistunut. Hienoa!

TEKSTI JA KUVAT JARI SALONEN