Juha Partanen moton ohjaamossa
– Jatkuvan kasvatuksen menetelmät tuovat työhön vaihtelua, Juha Partanen kertoo.

Käytännön kokemusta jatkuvasta kasvatuksesta

Motokuski Juha Partasella on pitkä kokemus perinteisistä hakkuutavoista. Hän suhtautuu positiivisen uteliaasti myös uusiin jatkuvan kasvatuksen menetelmiin.

Metsähallitus lisää jatkuvapeitteisen metsänkasvatuksen osuuden vähintään neljännekseen uudistusluonteisten hakkuiden toteutuspinta-alasta. Tavoite toteuttaa sekä omistajapoliittisia linjauksia että Metsähallituksen ilmastoohjelman tavoitteita. Jatkuvaa kasvatusta on käytetty aiemminkin muun muassa retkeilyn ja matkailun kannalta tärkeissä kohteissa, mutta kovin laajamittaista sen käyttö ei ole ollut.

– Metsähallituksessa on käytössä laaja valikoima erilaisia hakkuutapoja, joista valitaan aina kullekin kasvupaikalle ja kohteelle parhaiten soveltuva menetelmä. Tarvitsemme kuitenkin lisää tietoa jatkuvan kasvatuksen soveltuvuudesta eri olosuhteissa ja erilaisilla kasvupaikoilla. Vuonna 2019 perustimme kolme 5000 hehtaarin laajuista jatkuvan kasvatuksen havaintoaluetta eri puolille maata, kertoo Metsätalous Oy:n suunnittelupäällikkö Kalle Eerikäinen.

Alueet sijaitsevat Rautavaaralla, Suomussalmella ja Savukoskella. Tavoitteena on saada käytännön kokemusta ja tutkittua tietoa jatkuvapeitteisestä metsänkasvatuksesta laajoilla alueilla ja erilaisissa olosuhteissa. Tutkimusyhteistyö on käynnistynyt Luonnonvarakeskuksen kanssa, joka on perustamassa alueille pitkäkestoisia seurantakokeita. Tietoa halutaan muun muassa jatkuvan kasvatuksen vaikutuksista metsien uudistumiseen ja puuntuotantoon, hiilensidontaan, monimuotoisuuteen sekä metsien monikäyttöön.

Jatkuvassa kasvatuksessa metsä säilyy koko ajan peitteisenä ja uudistuu luontaisen taimettumisen kautta. Rautavaaralla käsittelymenetelminä ovat yläharvennus, suojuspuu- ja poimintahakkuut sekä pienaukottamiseen perustuva pienalakasvatus. Hakkuut on suunniteltava huolella, ja niiden oikea ajoitus on tärkeää, ettei aiheuteta maastovaurioita tai talvella alikasvospuiden latvojen katkeamisia.

– Erilaiset hakkuutavat ja varsinkin jäljelle jäävän puuston erilaiset tavoitetiheydet voivat vaatia hakkuukoneen kuljettajalta aluksi hieman totuttelua. Aloituspalaveri ja hyvä ohjeistus siitä, mihin pyritään, ovat tärkeitä, kertoo suunnittelija Joonas Sorsa.

Toteutus vaatii ammattitaitoa

Rautavaaran havaintoalueella tehtiin ensimmäisiä jatkuvan kasvatuksen hakkuita viime kesänä. Hakkuut toteutti Motoajo Oy:n Juha Partanen, jolla on yli 20 vuoden kokemus motokuskin töistä.

– Minulla oli jonkin verran kokemusta yläharvennuksesta, jossa poistetaan tavallisesta harvennuksesta poiketen isoimpia puita. Sen sijaan pienaukkohakkuu oli kokonaan uutta. Sitä käytettiin kohteissa, joissa männikön alle oli jo syntynyt luontaisesti hyvä kuusialikasvos, Partanen kertoo.

Partanen oli tutustunut uusiin hakkuumenetelmiin etukäteen Metsähallituksen Ahjo-oppimisympäristössä.

– Ensimmäisenä päivänä Metsähallituksen suunnittelija oli mukana työmaalla. Ihan mielenkiintoista ja vaihtelua perinteisiin hakkuutapoihin. Suurimpana haasteena on latvuston näkeminen varsinkin hämärän aikana.

Monitoimikoneen kuljettaja valitsee poistettavat puut kuten tavallisissakin hakkuissa, mutta jatkuvan kasvatuksen kohteilla kuljettajan vastuu korostuu. Työ vaatii ammattitaitoa, sillä hakkuun yhteydessä pitää varoa vahingoittamasta jäljelle jäävää puustoa ja alikasvoksena syntynyttä taimiainesta. – Jäljelle jäävän puuston varominen voi hieman hidastaa työtä, mutta toisaalta korjattavan puun kertymät ovat isompia, mikä on näin konekuskin ja urakoitsijan kannalta pelkästään hyvä asia, naurahtaa Partanen viitaten puunkorjuun taksoihin.

Metsähallituksessa on
käytössä laaja valikoima
erilaisia hakkuutapoja.

Havaintoalueiden metsät ovat tavallisia Metsähallituksen monikäyttömetsiä, joten siirtyminen jatkuvaan kasvatukseen ei tapahdu hetkessä. Alkuvaiheessa on keskitytty tunnistamaan jatkuvaan kasvatukseen soveltuvat kohteet ja suunnittelemaan, miten jatkuvaa kasvatusta harjoitetaan havaintoalueiden eri osissa.

Tämän syksyn hakkuut Rautavaaran havaintoalueella on jo tehty, mutta Partasen työt jatkuvat muilla Metsähallituksen kohteilla.

– Asun Rautavaaralla, ja työmaat sijaitsevat keskimäärin 30–40 kilometrin päässä riippuen siitä, olenko kesämökillä vai kotona kylän pinnassa. Vapaa-aika kuluu oman linja-autoyrityksen pyörittämisessä sekä kalastuksen ja metsästyksen parissa, Partanen kertoo.

TEKSTI SARI HILTUNEN • KUVA PASI JORMANAINEN

JAA ARTIKKELI: