Alue-ekologinen verkosto täydentyi arvokkailla luontokohteilla

Valtion maiden alue-ekologisen verkoston päivittäminen Etelä-Suomessa on saatu päätökseen. Verkostoa päivitettiin ja täydennettiin lukuisilla arvokkailla luontokohteilla yhteensä noin 5 000 hehtaarin verran.

Alue-ekologinen verkosto perustettiin aikoinaan turvaamaan luonnon monimuotoisuutta sekä valtion talousmetsien luontoarvoja ja muita erityiskohteita. Verkoston päivitysprojektissa on korjattu luontokohteiden karttatiedoissa olevia puutteita ja verkostoa on täydennetty uusilla kohteilla. Kohteiden etsinnässä on hyödynnetty digitaalisia karttatietoja ja tehty maastotarkastuksia. Arvokkaita vinkkejä uusista kohteista on saatu Metsähallituksen työntekijöiltä, luontojärjestöiltä ja muilta sidosryhmiltä sekä karttakyselyn avulla myös yksittäisiltä kansalaisilta.

– Päivityksen yhteydessä löydettiin uusia luontokohteita jopa 5 000 hehtaarin verran. Joukossa on arvokkaita soita, luonnontilaisia metsiä, puroja, lähteitä sekä muita luontokohteita, jotka on nyt rajattu toiminnan ulkopuolelle, iloitsee Etelä-Suomen päivitysprojektia vetänyt Suvi Haapalehto.

Haapalehto on aiemmin työskennellyt ennallistamisen, luonnonhoidon sekä soihin ja metsiin liittyvien suojelutehtävien parissa. Metsätalousinsinöörin tausta ja vuosien hankekokemus Metsähallituksen Luontopalveluissa antoivat hyvän pohjan projektipäällikön tehtävään.

Vanhoja metsiä ja luonnontilaisia soita

Päivityksessä eniten uutta pinta-alaa kertyi luonnontilaisista soista ja iäkkäistä luonnontilaisista metsistä. PEFC-sertifikaatin kriteerit täyttävät valtion maiden vanhat metsät on siirretty suojelun piiriin Etelä- Suomessa jo aiemmin. Verkostoa täydennettiin iäkkäillä metsillä, jotka eivät vielä täytä PEFC-sertifikaatin mukaista vanhan metsän 160 vuoden ikäkriteeriä.

– Mietimme projektiryhmässä tarkkaan mukaan otettavien kohteiden kriteeristöä. Pelkkä ikä ei ole perusteena, vaan luonnontilaisuus tai ainakin luonnontilaisen kaltaisuus, lahopuun määrä, erirakenteisuus ja muut vanhojen metsien tunnusmerkit painoivat valinnassa, kertoo Haapalehto.

”Suohöperöksi” tunnustautuva projektipäällikkö on iloinen erityisesti verkoston uusista suokohteista. Metsähallituksen uuden ohjeistuksen mukaan luontokohteeksi luetaan nyt puustoltaan luonnontilaiset suot. Ne ovat useimmiten metsätaloustoimien ulkopuolelle jääneitä niin sanottuja kitu- ja joutomaiden suokohteita, mutta joukossa on myös puustoisia korpia ja rämeitä. Osa suokohteista voi sopia myös luonnonhoitoon ja ennallistamiseen.

Vuosien mittaan Metsähallituksen ohjeistukset metsänhoidolle ovat tiukentuneet ja luonto- sekä virkistysarvot osataan huomioida entistä paremmin. Päivityksen yhteydessä on tarkistettu myös vanhoja virkistys- ja maisemakohteiden rajauksia. Kun näiden kohteiden luonto- ja maisema-arvot on saatu kartoitettua tarkemmin, on ylimääräiset suojavyöhykkeet poistettu kartoista. Tästä johtuu joidenkin kohteiden pinta-alan pieneneminen.

Yhteistä löytämisen iloa

Haapalehto kehuu metsätalouden suunnittelijoiden ja kartoittajien työtä projektissa.

– Hyvin metsätalouden suunnittelijat tuntevat alueensa. He lähettivät runsaasti kuvia kohteista suoraan maastosta. Esimerkiksi lähteitä ja puroja ei toimistotyönä voi edes löytää.

Nyt tehty päivitystyö on laajuudessaan merkittävä, ja kehittäminen jatkuu edelleen. Tarkemmin määritellyt kriteerit ja metsätiimeille järjestetty koulutus mahdollistavat sen, että suunnittelijoiden on entistä helpompi tunnistaa ja päivittää uusia kohteita. Ajantasainen tieto arvokkaiden luontokohteiden sijainnista välittyy karttatietona motokuskille saakka, mikä pienentää puunkorjuussa virheiden mahdollisuutta.

TEKSTI KAISA VAINIO • KUVA KEIJO KALLUNKI