Kalle Eerikäinen metsässä
– Viime vuosina suometsistä ja niiden ilmastoviisaasta metsänhoidosta on saatu paljon uutta tutkimustietoa, kertoo Kalle Eerikäinen.

Ilmastonäkökulmat korostuvat turvemaiden metsänhoidossa

Julkaistu 16.12.2020

Suometsät ovat merkittävä puureservi, jonka hyödyntäminen vaatii taitoa. Metsähallitus soveltaa uusinta tutkimustietoa turvemaidensa metsien hoidossa tehostaakseen metsien hiilensidontaa ja vähentääkseen ympäristölle haitallisia päästöjä.

Vähemmän avohakkuita ja kunnostusojituksia. Enemmän peitteellistä metsänkasvatusta ja tuhkalannoitusta.

Siinä pähkinänkuoressa keinot, joilla Metsähallitus pyrkii hillitsemään turvemaidensa metsienkäsittelyn vesistö- ja kasvihuonekaasupäästöjä sekä tehostamaan turvemaiden metsien hiilensidontaa.

– Nostamme peitteisen metsänkäsittelyn osuuden uudistusluonteisissa hakkuissa vähintään 25 prosenttiin ja lisäämme lannoitusmääriä. Suuri osa toimenpiteistä kohdistuu turvemaiden metsiin, Metsähallitus Metsätalous Oy:n suunnittelupäällikkö Kalle Eerikäinen kertoo.

Pohjaveden pinnankorkeus avainasemassa

Metsähallituksella on metsätalouskäytössä olevia ojitettuja suometsiä noin 860 000 hehtaaria. Niistä valtaosa lähestyy uudistamisikää. Suometsät ovat merkittävä puureservi, mutta niiden hyödyntäminen ei ole yhtä suoraviivaista kuin kivennäismaiden metsien.

Turvemailta voi vapautua ilmakehään joko hiilidioksidia tai metaania. Kumpaa kasvihuonekaasua mailta vapautuu ja minkä verran, riippuu pohjaveden pinnan korkeudesta. – Turvemaalla pohjaveden pinnan tulisi pysytellä 30–40 senttimetrin syvyydellä, Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Hannu Hökkä kertoo.

Tällä syvyydellä puiden juurilla on riittävästi hapellista tilaa, mutta paksu turvekerros on vedenpinnan alla turvassa hajoamiselta. Korkeuden muutokset – suuntaan tai toiseen – aiheuttavat ongelmia.

Avohakkuun tilalle peitteisyyttä

Turvemaalla pohjaveden pinnan korkeutta säätelee puusto. Avohakkuun jälkeen vettä haihduttavaa puustoa ei enää ole, jolloin pohjaveden pinta nousee ja ravinteet alkavat huuhtoutua maasta. Taimetkaan eivät seisovassa vedessä viihdy, joten uuden puusukupolven alkuun saattaminen vaatii kunnostusojituksen.

– Kun turvemaa ojitetaan, ojaeroosio tuottaa kiintoainesta vesistöihin. Korkealla oleva pohjavesi lisää myös metaanin vapautumista maaperästä, Hökkä kertoo. Metsähallituksen suometsissä yhä suurempi osa uudistushakkuista toteutetaan avohakkuun sijaan esimerkiksi poiminta-, pienaukko- tai suojuspuuhakkuuna, jotta haihduttavaa puustoa säilyisi.

Kunnostusojituksia tehdään harkiten

Suometsien ojitus alkoi Suomessa 1950-luvulla mutta ojitusten vaikutuksia havahduttiin tutkimaan vasta 1990-luvulla. – Pitkään luultiin, että ojitusten vesistökuormitus on lyhytaikaista ja vähenee noin kymmenessä vuodessa. Sittemmin on huomattu, että kuormitus voi jatkua useita kymmeniä vuosia ojituksen jälkeen, Hökkä kertoo.

Metsähallituksen mailla kunnostusojitusten määrä on laskenut koko 2000-luvun. Jatkossa tarvetta arvioidaan vielä nykyistäkin kriittisemmin.

Kunnostusojitustarpeen arvioinnissa huomioidaan sekä puuston haihdutuskyky että olemassa olevan ojaverkoston kunto. Metsävara- ja karttatiedon lisäksi arvioinnissa käytetään apuna laserkeilausaineistoa, joka mahdollistaa aiempaa tarkemman suunnittelun.

– Laserkeilausaineistoista tulkittujen ojasyvyystietojen avulla suunnittelijamme pystyvät arvioimaan ojien kuivasyvyyttä, jolloin perkaus voidaan kohdentaa juuri niihin ojiin, joissa se on tarpeen, Eerikäinen toteaa.

Hiilinielu suuremmaksi tuhkalannoituksella

Metsähallitus hoitaa hallinnassaan olevia metsiä hallituksen hyväksymien omistajapoliittisten linjausten mukaisesti. Pääministeri Sanna Marinin hallitus asetti Metsähallitukselle ensimmäistä kertaa tavoitteen kasvattaa monikäyttömetsien hiilinielua vähintään 10 prosentilla nykytasosta vuoteen 2035 mennessä.

Mitä paremmassa kasvukunnossa metsä on, sitä tehokkaammin se nielee hiilidioksidia ilmakehästä. Turvemailla puuston kasvua rajoittavat usein ravinnehäiriöt, joita Metsähallitus pyrkii korjaamaan lannoituksilla.

– Metsähallituksen tuhkalannoitushankkeille on aiemmin asetettu korkeat tuottoodotukset, minkä vuoksi metsälannoitukset on suunnattu vähintään keskiviljaville ja niitäkin parempikasvuisemmille turvemaille. Uusin tutkimus on kuitenkin osoittanut, että tuhkalannoitus voi olla taloudellisesti kannattavaa myös karummilla turvemailla, joten kohdennamme tuhkalannoitusta mahdollisuuksien mukaan myös sinne, Eerikäinen kertoo.

Tutkimustieto viedään käytäntöön

Viime vuosina suometsistä ja niiden ilmastoviisaasta metsänhoidosta on saatu paljon uutta tutkimustietoa. Samalla on käynyt selväksi, että puuston ja maaperän välillä on takaisinkytkentöjä, joiden ymmärtäminen on keskeistä kasvihuonekaasupäästöjen hallinnan kannalta.

– Vielä neljännesvuosisata sitten ajateltiin, että oja on sitä parempi, mitä syvempi se on. Enää suometsien hoito ei ole näin kaavamaista vaan edellyttää uuden tiedon soveltamista uudella tavalla, Eerikäinen sanoo.

– Olemme oppiva organisaatio. Toimintaamme kuuluu, että kirjoitamme metsänhoito-ohjeitamme uusiksi aina, kun luotettavaksi todennettua ja käytäntöön sovellettavissa olevaa uutta tutkimustietoa julkaistaan. Tässä työssä Luonnonvarakeskus on meille hyvä ja luonteva aisapari.

TEKSTI MARIA LATOKARTANO • KUVA KEIJO KALLUNKI

JAA ARTIKKELI: