Pyry Veteli tutkii kantoa metsässä
Metsäpalojen jälkeensä jättämät hiiltyneet kannot ja maalahopuut ovat tärkeitä elinympäristöjä monille uhanalaisille eliölajeille, Pyry Veteli kertoo.

Lajistoasiantuntijan työssä oppiminen ei lopu koskaan

Julkaistu 14.10.2022

Pyry Veteli inventoi työkseen Metsähallituksen monikäyttömetsiä. Lajistohavainnot ovat tärkeässä roolissa, kun Metsähallitus Metsätalous Oy:ssä pohditaan, miten metsänkäsittely toteutetaan niin, että samalla turvataan lajiston säilyminen.

Pyry Veteli kumartuu vanhan kannon juureen, kaivaa taskustaan luupin ja tutkii sen läpi kannon pintaa.

Gorgoniceps hypothallosa, hän toteaa.

Rubiininpunainen ja kooltaan pikkuruinen kotelosieni kuuluu uhanalaisuusstandardien mukaan luokkaan DD eli puutteellisesti tunnettuihin lajeihin. Gorgoniceps on mielenkiintoinen löydös, mutta Veteli on löytänyt inventoimaltaan kohteelta joukon muitakin kiinnostavia lajeja.

Veteli työskentelee Metsähallitus Metsätalous Oy:n lajistoasiantuntijana. Parhaillaan inventoitava kohde sijaitsee Äänekosken Kivetyssä. Kankaalla humisee komea männikkö, mutta aikoja sitten metsän yli pyyhkineiden palojen jäljet erottuvat yhä maastossa.

Muinaisten metsäpalojen jälkeensä jättämät hiiltyneet kannot ja maalahopuut ovat tärkeitä elinympäristöjä monille uhanalaisille eliölajeille. Veteli kääntää nostokoukulla maalahopuun runkoa niin, että hän pääsee tutkimaan rungon alapintaa. Alapinnan ilmataskuista lajistoasiantuntija voi löytää mielenkiintoisia lajeja.

Lajidemohanke turvaa uhanalaisia lajeja

Veteli rekrytoitiin Metsähallitukseen keväällä osana Metsähallitus Metsätalous Oy:n laajempaa satsausta lajiosaamiseen. Satsauksen suurena ajurina on monimuotoisuuden turvaaminen valtion monikäyttömetsissä. Suomi on sitoutunut Euroopan unionin biodiversiteettistrategiaan, joka asettaa EU-tason tavoitteet luonnon monimuotoisuudelle ja luontokadon hillitsemiselle.

Myös Metsähallitus on omassa strategiassaan sitoutunut parantamaan luonnonvarojen käytön kestävyyttä – tavoitteena on minimoida luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen. Metsähallitus Metsätalous Oy on käynnistänyt lajidemohankkeen, jonka tarkoituksena on turvata uhanalaisten ja silmällä pidettävien lajien säilyminen monikäyttömetsissä.

– Olemme perustaneet eri puolille maata 13 esimerkkikohdetta. Laadimme niille lajistohavaintojen perusteella käsittelymallin, joka pyrkii turvaamaan lajin säilymisen alueella. Metsätalouden piirissä olevista metsiköistä on kerätty paljon lajihavaintoja. Kiinnostava kysymys on, miten kohteet jatkossa käsitellään, jotta lajit säilyvät, Metsähallitus Metsätalous Oy:n metsienkäyttö- ja suunnittelujohtaja Hannu Lehtonen sanoo.

Yksi esimerkkikohteista on Äänekosken Kivetty. Vetelin ammattitaito on tärkeässä roolissa, kun kohteen tulevaa käsittelyä pohditaan.

Säästöpuuvyöhyke suojaa maalahopuuta

Veteli irrottaa puukolla palasen valkeasta käävästä, joka kasvaa litteänä vasten lahopuun alapintaa. Laji on joko koro- tai karhikääpä, mutta vastauksen paljastaa vasta mikroskooppitarkastelu.

– Maastossa lajit ovat samannäköiset, mutta niiden ekologia poikkeaa toisistaan, Veteli sanoo.

Suojelu on yksi tapa tukea lajien säilymistä, mutta aina se ei ole ainut tapa tai paras vaihtoehto. Esimerkiksi Kivetyn metsäalueen palaneella lahopuulla elämään erikoistuneet lajit tuskin hätkähtäisivät uudistushakkuusta. Sen sijaan sulkeutuneen metsän viileän kosteat olosuhteet eivät edesauttaisi niiden selviytymistä – luonnonhoidollisesta kulotuksesta ne hyötyisivät.

Maalahopuulla kasvavan lajiesiintymän turvaava metsänkäsittely voisi käytännössä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että maalahopuun ympärille jätetään puunkorjuussa säästöpuuvyöhyke.

Lajituntemuksella tärkeä rooli

Parasta lajistoasiantuntijan työssä on, ettei uuden oppiminen lopu koskaan. Sienikuntaan liittyvässä kartoitustyössä pääsee joka maastokaudella näkemään uusia lajeja.

– Lajit ovat uusia vähintään itselleni, mutta välillä löytyy tieteellekin kuvaamattomia lajeja – se on ehdottomasti työn mielenkiintoinen ja motivoiva puoli.

Veteli kiinnostui sienten ekologiasta opiskellessaan metsätieteitä Helsingin yliopistossa.

Laadimme demoalueille
käsittelymallin,
joka pyrkii turvaamaan
lajin säilymisen alueella.

– Harva ymmärtää, miten tärkeä eliöryhmä sienet ovat. Täälläkään ei mänty kasvaisi ilman kuntassa elävää Pilodermaa.

Lajituntemuksen karttuminen on tärkeää: kun lajituntemus lisääntyy, myös metsänkäsittelyohjeita voidaan tarkentaa ja kehittää.

– On verraten helppoa laatia ohjeistus silloin, kun lajin elinympäristövaatimukset tunnetaan. Jos laji on tieteelle vieras, on toimittava parhaan mahdollisen käsityksen mukaan niin pitkään, kunnes tieto tarkentuu, Veteli kertoo.

TEKSTI JA KUVA MARIA LATOKARTANO

JAA ARTIKKELI: