Lapissa eri toimintojen yhteensovittaminen on välttämätöntä

Lapin aluejohtajana yli 20 vuotta toiminut Kii Korhonen sai seuraajakseen Metsähallitus Metsätalous Oy:n asiakkuuspäällikkö Samuli Myllymäen. Vetovastuun vaihtuessa pyysimme heitä pohtimaan mennyttä ja tulevaa – keskustelua käytiin muun muassa kestävästä metsätaloudesta, monimuotoisuuden edistämisestä ja erilaisten tarpeiden yhteensovittamisesta.

Mikä on biotalouden merkitys Lapissa?

KK: Metsätalous, luontomatkailu, poronhoito ja luonnontuoteteollisuus ovat edelleen keskeisiä elinkeinoja Lapissa. Metsätalous ei ole enää niin suuri työllistäjä kuin aiemmin, mutta metsäsektori on taloudellisilta vaikutuksiltaan merkittävin biotalouden ala Lapissa. Biotalouden rooli korostuu, kun pyritään pois fossiilisista raaka-aineista.

SM: Valtio omistaa 2/3 Lapin pintaalasta ja Metsähallituksen hallinnoimilla alueilla harjoitetaan monia elinkeinoja. Metsätalouskäytössä oleva pinta-ala on 1/4 kaikista Lapin valtion maista. Ala on pienentynyt monimuotoisuus- ja muiden tavoitteiden vuoksi, mutta metsissä on silti puuta enemmän kuin koskaan lähihistoriassa. Puuta käyttäviä laitoksia on suljettu ja uusia investointeja on tullut tilalle – yksi isoimmista on Metsä Groupin tehdasinvestointi Kemissä. Se tulee lisäämään erityisesti kuitupuun kysyntää Pohjois-Suomessa.

Miten huolehditaan metsien kestävästä käytöstä?

KK: Lapissa on hyvin kasvavat metsät, joissa on paljon hakkuumahdollisuuksia myös tulevaisuudessa. Lapissa korostuu metsien sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys eli poronhoidon, matkailun, saamelaiskulttuurin sekä metsän muiden käyttömuotojen huomioiminen. Biodiversiteettikysymykset ovat tärkeitä, mutta niiden suhteen tilanne on erilainen kuin Etelä-Suomessa. Lapissa on kattava suojelualueverkosto ja puolet valtion maista on suojeltu. Lisäksi metsätalouden käytössä olevasta 3 miljoonasta hehtaarista puolet on jouto- ja kitumaita, luontokohteita ja muita toiminnan ulkopuolelle rajattuja kohteita.

SM: Kaikessa toiminnassa pitää ottaa huomioon monimuotoisuus- ja ympäristöasiat sekä metsän eri käyttömuodot. Kyse on yhteensovittamisesta ja sitä kautta metsätalouden hyväksyttävyydestä niin paikallisesti kuin laajemminkin yhteiskunnassa. Meillä on hyviä ratkaisuja biodiversiteetin suojeluun, ilmastonmuutoksen hillintään ja metsien kestävään käyttöön, mutta kaikkien tavoitteiden toteuttaminen yhtä aikaa on välillä haastavaa. Jos asiaa katsoo pelkästään yhdestä näkökulmasta, toimet voivat tuntua riittämättömiltä.

Miten luonnon monimuotoisuutta on edistetty, missä on vielä parannettavaa?

KK: Ensimmäinen ympäristöopas vuonna 1993 oli iso edistysaskel. Opasta on päivitetty moneen kertaan uuden tutkimustiedon pohjalta. Kaikki valtion maat kattava alue-ekologinen verkosto on maailmankin mittakaavassa ainutlaatuinen. Verkostoa varten on kartoitettu monimuotoisuuden, maiseman, riistan ja virkistyskäytön kannalta merkittävät kohteet. Näistä toiminnan ulkopuolelle rajatuista tai rajoitetussa käytössä olevista kohteista on muodostettu suojelualueita ja luontokohteita yhdistävä ja tukeva verkosto. Parhaillaan Lapissa on menossa luonnonmetsien kartoitus. Vesiensuojelun eteen on tehty paljon, mutta siihen voisi kiinnittää vieläkin enemmän huomiota. Puhtaan veden ja vesistöjen merkitys korostuu tulevaisuudessa.

SM: Metsähallituksella on ollut kattava ympäristöohjeistus jo pitkään. Meillä on myös osaava ja motivoitunut henkilöstö sekä yrittäjät, jotka on koulutettu ottamaan ympäristöasiat huomioon kaikessa toiminnassa. Yksittäisiä vahinkoja sattuu silti aina joskus. Ekologinen verkosto on tärkeä, ja sitä on täydennetty ja päivitetty useaan otteeseen. Lisäksi monimuotoisuutta edistävät päätös jättää kaikki lahopuu metsään sekä aktiivisten luonnonhoitotoimien lisääminen. Varmaan joka osa-alueella asioita voidaan tehdä vieläkin paremmin. Yhtenä haasteena on talvien muuttuminen epävarmemmiksi, mikä asettaa haasteita maan ja tiestön kantavuudelle.

Miten yhteensovittamista on kehitetty?

KK: Lapissa yhteensovittaminen on elinehto, ja sen eteen tehdään töitä organisaation kaikilla tasoilla. Isot linjaukset tehdään luonnonvarasuunnittelussa yhdessä sidosryhmien kanssa. Paliskuntien ja matkailualueiden yhteistyöryhmien kanssa on sovittu menettelytavoista, joilla he voivat vaikuttaa paikallisiin hakkuu- ja muihin suunnitelmiin. Käymme säännöllisesti neuvotteluja saamelaiskäräjien kanssa saamelaiskulttuurin edellytysten turvaamiseksi. Yhteistyötä tehdään myös kuntien ja kyläyhdistysten kanssa. Yhteensovittamisessa pelkkä kuuntelu ei riitä, täytyy etsiä molempia osapuolia tyydyttäviä ratkaisuja ja olla valmis tekemään myös myönnytyksiä.

SM: Yhteensovittaminen on entistä tärkeämpää. Meidän on käytävä asioita läpi muita maankäyttömuotoja ja elinkeinoja edustavien toimijoiden kanssa ja kuunneltava heidän näkemyksiään. Moniin asioihin pystytään löytämään paikallisesti toimivia ratkaisuja. Tässä on tehty pitkäjänteistä ja hyvää työtä. Yhteensovittaminen vie paljon aikaa, mutta se lisää luottamusta toimintaamme ja on edellytys toiminnan hyväksyttävyydelle.

TEKSTI SARI HILTUNEN • KUVA ESSI MOILANEN