Turvemaiden hiilitaseluokitus edistää ilmastoviisasta metsätaloutta

Metsähallitus Metsätalous Oy:n suunnittelijat kykenevät uuden työkalun avulla arvioimaan entistä paremmin turvemaille suunniteltujen toimenpiteiden ilmastovaikutuksia. Hiilitaseluokitus havainnollistaa hiilitaseeseen vaikuttavia tekijöitä ja auttaa tekemään ilmaston ja metsien kasvun kannalta hyviä ratkaisuja.

Suunnittelija Mikko Ojamaa on ollut mukana viemässä turvemaiden hiilitaseluokitusta käytäntöön. Ojamaa työskentelee Keski-Pohjanmaalla, missä uudelle työkalulle on käyttöä. Alueella on runsaasti ojitettuja turvemaita, joista monet ovat tulossa ensiharvennus- tai harvennushakkuuvaiheeseen.

– Turvemaiden metsien hoito on oma taiteenlajinsa, sillä siinä pitää ottaa huomioon monta asiaa. Hiilitaseluokituksen avulla saamme hyvän kuvan alueen puuston ja maaperän hiilitaseesta, mikä auttaa toimenpiteiden suunnittelussa, Ojamaa kertoo.

Turvemailla hiilitaseeseen vaikuttavat puuston lisäksi kasvupaikan viljavuus sekä pohjaveden pinnan taso, johon puolestaan vaikuttavat puuston haihdutuskyky sekä ojien kunto.

– Metsähallituksen omistajapoliittisiin linjauksiin ja strategiaan on kirjattu tavoite kasvattaa monikäyttömetsien hiilinieluja kymmenellä prosentilla vuoteen 2035 mennessä. Silvia-metsätietojärjestelmään lisätty turvemaiden hiilitase-estimaattien paikkatietotaso auttaa suunnittelijaa tekemään ilmastoviisaita ja puuston kasvua tukevia ratkaisuja, kertoo Metsähallitus Metsätalous Oy:n suunnittelupäällikkö Kalle Eerikäinen.

Apua ennakkosuunnitteluun ja päätöksentekoon

Hiilitase-estimaatin avulla pystytään tarkastelemaan hilakohtaisesti eli yhden hehtaarin pinta-alalta sekä puuston että maaperän hiilitasetta. Samassa karttanäkymässä näkyy myös pohjaveden pinnan korkeus kolmiportaisella luokituksella sekä kasvillisuusluokka eli se, onko kyseessä viljava vai karumpi kasvupaikka.

– Hiilitaseluokitusta voi hyödyntää ennakkosuunnittelussa ja päätöksenteon tukena. Pelkästään sen varassa toimenpidesuunittelua ei voi tehdä, mutta työkalu auttaa myös kohdentamaan maastossa tehtävät tarkistukset oikeisiin kohtiin, Ojamaa kertoo.

Hiilitaseluokitus
auttaa tekemään
ilmastoviisaita ja
puuston kasvua
tukevia ratkaisuja.

Monet tekijät vaikuttavat siihen, onko kohde hiilinielu vai päästölähde. Hyvin kasvavan puuston tiedetään toimivan hiilinieluna, mutta maaperäpäästöjen ennustaminen on vaikeampaa. Viljavilla turvemailla maaperäpäästöt ovat yleensä suurempia kuin karuilla kasvupaikoilla. Maaperän hiilipäästöt ovat tyypillisesti korkeita viljavilla turvemailla silloin, kun syvät ojat pitävät pohjaveden pinnan pysyvästi alhaalla. Hyväkasvuinen puusto taas kompensoi ojituksen aiheuttamia maaperäpäästöjä viljavienkin kasvupaikkojen turvemailla.

Kasvavia hiilinieluja ja päästöjen minimointia

Metsähallituksen suunnittelijat voivat hyödyntää hiilitaseluokitusta pohtiessaan tarvittavia toimenpiteitä ja niiden vaikutuksia alueen hiilitaseeseen. Se auttaa esimerkiksi arvioimaan, tarvitaanko puuston kasvun turvaamiseksi kunnostusojitusta tai lannoitusta ja käytetäänkö kohteella jaksollista kasvatusta vai peitteisen metsätalouden menetelmiä.

– Suunnittelijan pitää osata hahmottaa metsien puuntuotoskykyyn ja siten myös niiden hiilensidontaan vaikuttavien tekijöiden riippuvuussuhteita ja yhdistellä erilaisia aineistoja päättelynsä tueksi, Eerikäinen painottaa.

Oikein valituilla toimenpiteillä edistetään puuston kasvua ja elinvoimaisuutta, mikä kasvattaa niiden hiilinielua. Maaperäpäästöjä voidaan vähentää rajoittamalla kunnostusojitus vain sitä vaativille kohteille sekä käyttämällä peitteisen metsätalouden menetelmiä aina, kun siihen on edellytyksiä. Kunnostusojitusmäärät ovat kuluneen vuosikymmenen aikana vähentyneet merkittävästi, ja niistä aiheutuvia vesistöhaittoja pystytään minimoimaan oikein suunnitelluilla vesiensuojelutoimilla.

Taustalla monia tietolähteitä

Hiilitaseluokituksen hilakohtaiset tiedot on johdettu laskentahetken metsävaratiedoista, ja ne on määritetty Luonnonvarakeskuksen hiilitaselaskentaan kehittämällä laskentajärjestelmällä. Suunnittelijalla on käytössään myös kunnostusojituksen suunnittelussa käytettävä tieto ojaverkoston syvyydestä sekä tiedot kohteella aiemmin tehdyistä toimenpiteistä.

Ojamaa on testannut hiilitaseluokitusta jo sen pilottivaiheessa. Hän tutki hiilitaseestimaattien luotettavuutta ja käyttökelpoisuutta suunnittelijan työssä ylempää korkeakoulututkintoa varten laatimassaan opinnäytetyössä.

– Tein mittauksia hilapisteistä otetuista koealoista ja selvitin työkalun hyödyntämistä suunnittelijan työssä. Laadin Eerikäisen kanssa myös esimerkkikuvauksia hiilitaseluokituksen käytöstä erilaisilla kohteilla. Olen huomannut, että työkalua voi hyödyntää myös ennallistettavaksi sopivien kohteiden etsimisessä, Ojamaa kertoo.

– Ojamaan hiilitaseluokituksen luotettavuutta selvittävät mittaukset ja käytettävyyteen liittyvät parannusehdotukset ovat osoittautuneet erittäin tärkeiksi kehitettäessä ja vietäessä uutta työkalua käytäntöön, kiittelee Eerikäinen.

TEKSTI JA KUVA SARI HILTUNEN