Tilaa uusille kalankasvattamoille

Suomalaiset haluavat kauppoihin enemmän kotimaista kalaa. Vesiviljelylle on näytetty vihreää valoa aina valtioneuvoston vesiviljelyhankkeita myöten. Mutta käytännön toimet ovat jääneet toistaiseksi vähiin. Nyt odotetaan muutosta.

Aurinko lämmittää Pyhämaan rantoja. Lehti on helähtänyt nopeasti puihin, ja maisema henkii lupaavasti kesän odotusta.

Vuoden alussa käynnistynyt Kalavaltiohanke etsii ratkaisuja uusien kalankasvatusalueiden löytämiseksi. Alueita etsitään ensi sijassa valtion vesialueilta, kuten ulkosaaristosta, avomereltä ja täältä Pyhämaan vesiltä.

Pyhämaalla kalanviljelyllä on pitkät perinteet: Mannerlohi Oy vietti viime vuonna 40-vuotisjuhliaan. Varsinaista juhlatunnelmaa ei kuitenkaan ole havaittavissa, sillä siihen arki ei juurikaan anna syytä.

– Suomessa pitäisi nyt päättää, halutaanko täällä oikeasti kotimaassa kasvatettua kalaa. Juhlapuheissa kyllä hehkutetaan, että alaan panostetaan. Käytännön toimien laita on kuitenkin olematonta. Enemmänkin näyttää siltä, että joillakin hallinnon portailla tätä toimintaa vaikeutetaan ja rajoitetaan, toimitusjohtaja ja osaomistaja Juha Pirilä toteaa.

Lupaprosessit sujuviksi

Hyppäämme veneeseen ja otamme suunnan Pyhämaan kärkeen Pujon saaren kupeeseen. Kaksi kala-allasta vilisee kalaa, yhteensä reilu 30 000 kirjolohta.

– Tämä laitos on toiminut tällä paikalla 30 vuotta. Lupa pitää nyt kuitenkin uusia. Se on jätetty käsittelyyn asianmukaisesti vuonna 2013, mutta siihen ei ole saatu vieläkään ratkaisua. Jos pitkään toimineen laitoksen lupaprosessi kestää näin pitkään, kuinka vaikeaa uusien laitosten perustaminen mahtaakaan olla.

Yritystoimintaa harjoitettaessa ennakoitavuus on tärkeä asia, mutta tällaisilla aikatauluilla se on mahdotonta.

Nyt pitäisi päättää,
halutaanko täällä
oikeasti kotimaassa
kasvatettua kalaa.

Mukana on Luonnonvarakeskuksen tutkija Markus Kankainen. Hän on yrittäjän kanssa samoilla linjoilla.

– Jos laitos on toiminut näin pitkään eikä sen toiminnalla ole mitään havaittavaa vaikutusta ympäristön tilaan, luvan uusimisen ei pitäisi olla näin vaikeaa, Kankainen sanoo.

– Ympäristölupia koskevia päätöksiä tehdään alueen mukaan epäselkeillä perusteilla ja pelisäännöillä. Yrittäjää saatetaan velvoittaa tekemään mittavia selvityksiä ja tarkkailua, mutta avoimesti ei tuoda esille, miten tulokset vaikuttavat lupapäätökseen. Eihän näin voi toimia.

Avomeren äärellä tuulee melkein aina

Kalaa täällä kuitenkin vielä kasvatetaan. Toiminnan mahdollisille laajennuksille on myös kartoitettu uusia alueita. Lähdemme katsomaan kahta uutta mahdollista paikkaa valtion vesialueilta.

Ajamme saaririvistön läpi Pyhämaan edustalle, valtion vesialueille. Lännen suuntaan avautuu pikku luotojen rikkoma avomerimaisema, pohjoiseen upea saaristo ja mantereen puolelle silokallioiden värittämä hieno merimaisema.

Selkämeren kansallispuistoa perustettaessa nämä alueet jätettiin sen ulkopuolelle, jotta Pyhämaan kalankasvatuselinkeinolle voidaan turvata toiminta-alueita.

– Sitten kun tuulee lännestä tai luoteesta, täällä on kovat paikat. Esimerkiksi kalojen ruokinta pitää järjestää ihan uudella tavalla. Tarvitaan ehkä erillinen lautta ruokaa varten. Tai toinen vaihtoehto on se, että täällä käydään veneellä ruokkimassa kalat sään salliessa, Kankainen pohtii.

– Mutta keli tulee ajoittain rajoitteeksi. Tänne ei ole asiaa, jos tuulee yli 12 metriä sekunnissa, Pirilä tietää.

Kalankasvatus pesi kasvonsa

Vanhat mielikuvat kalankasvatuksesta ympäristöä turmelevana toimintana ovat sitkeässä, vaikka tänään tilanne on täysin toinen.

– Kalankasvatuksen ympäristökuormitus on pienentynyt 1990-luvun luvuista 70 prosenttia.

Elinkeinotoimintaa suunnitellessa on hyvä ottaa huomioon muun muassa se, että kalankasvatus pyörii ilman tuotantotukia – toisin kuin esimerkiksi maatalous.

Vaikka uusien lajien viljelyä tutkitaan kiivaasti, kirjolohi tulee säilymään ykköslajina ainakin Pyhämaalla.

– Ollaan opeteltu kirjolohen kanssa 40 vuotta – ja hiljalleen jo osataan, Pirilä myhäilee.

TEKSTI JA KUVAT JARI SALONEN