Ennallistamisella tuetaan luonnontilan palautumista
Metsähallituksella on yli 30 vuoden kokemus ennallistamistoimista, joilla parannetaan heikentyneiden elinympäristöjen ja niillä elävien lajien elinolosuhteita. Tavoitteena on pysäyttää luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen valtion maa- ja vesialueilla.
Ennallistaminen on noussut laajemman kiinnostuksen kohteeksi EU:n biodiversiteettistrategian ja EU:n ennallistamisasetusehdotuksen myötä. Ennallistamisella tarkoitetaan toimenpiteitä, joiden avulla ihmistoiminnan takia heikentynyt, vahingoittunut tai tuhoutunut kohde pyritään palauttamaan mahdollisimman lähelle luonnontilaa.
– Esimerkiksi ojitettujen soiden palautuminen lähelle luonnontilaa on hyvin hidasta tai palautuminen on vaillinaista ilman aktiivisia toimenpiteitä. Ennallistamisella pyritään nopeuttamaan luonnon omia prosesseja. Tukkimalla ojia ja poistamalla puustoa käynnistetään suon vesitalouden palautuminen ojitusta edeltävään tilaan, Metsähallituksen luonnonsuojelun erityisasiantuntija Kaija Eisto kertoo.
Metsähallituksen strategisena tavoitteena on pysäyttää luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen valtion alueilla muun muassa arvokkaita elinympäristöjä ennallistamalla ja luonnonhoitoa lisäämällä. Metsähallitus ennallisti ensimmäisiä soita luonnonsuojelualueilla jo 1980-luvun lopulla. Ennallistamispinta-alat kasvoivat huomattavasti 2000-luvulla, jolloin käynnistyi useita Euroopan unionin rahoittamia LIFE-hankkeita. Hankkeissa kehitettiin ennallistamistoimien suunnittelua ja toteutusta, ennallistettiin suojelualueiden metsiä ja soita sekä luotiin seurantamenetelmiä.
Ennallistamistoimet vaativat huolellista suunnittelua
Suurin osa suojelualueilla tehdyistä ennallistamistoimista on kohdistettu ojitettuihin soihin, mutta ennallistamista ja luonnonhoitoa on tehty myös kangasmetsissä, harjujen paahdealueilla, perinnebiotoopeilla ja lehdoissa. Lisäksi Metsähallitus on kunnostanut lintuvesiä, lähteitä, puroja, kosteikkoja, rantaelinympäristöjä sekä meriluontoa.
Suojelualueilla ennallistamistoimia on tehty paljon EU:n LIFE-rahoituksen turvin.
– Ennallistamis- ja luonnonhoitotoimet suunnitellaan huolellisesti etukäteen ottaen huomioon kunkin kohteen vaatimukset ja ominaispiirteet. Metsähallituksessa on runsaasti eri elinympäristöihin liittyvää asiantuntemusta, Eisto kertoo.
Ennallistamista ja aktiivisia luonnonhoitotoimia toteutetaan myös valtion monikäyttömetsissä, joissa tehdään pitkälti samanlaisia toimenpiteitä kuin suojelualueilla: ennallistetaan soita, lisätään palanutta puuainesta polttojen avulla sekä hoidetaan lehtoja ja paahde-elinympäristöjä. Lisäksi Metsähallitus on parantanut riistan elinoloja ja poistanut kalojen vaellusesteitä.
Monikäyttömetsissä toimenpiteet rahoitetaan Metsähallitus Metsätalous Oy:n omalla tulorahoituksella.
Metsähallituksen metsäasiantuntijoita on koulutettu tunnistamaan ennallistamiseen ja luonnonhoitoon sopivia kohteita. Lisäksi jokaiselle alueelle on palkattu luonnonhoidon asiantuntijoita, jotka ovat erikoistuneet näihin kysymyksiin.
Vaikuttavuutta pyritty lisäämään
Ennallistamispinta-alat ovat kasvaneet merkittävästi parin viime vuoden aikana. Vuonna 2022 ennallistamis- ja luonnonhoitotöitä tehtiin valtion mailla yhteensä 17 400 hehtaarilla, mikä on kaikkien aikojen ennätys. Kaiken kaikkiaan heikentyneitä elinympäristöjä on kunnostettu valtion mailla yhteensä yli 63 000 hehtaaria.
– Suuri lisäys suojelualueiden ennallistamissuunnitelmiin ja toteutuspinta-aloihin tuli vuonna 2021 käynnistyneen Helmielinympäristöohjelman myötä. Helmi-ohjelma rahoitetaan budjettivaroin, ja siinä on mukana laaja joukko toimijoita, Eisto kertoo.
Vaikuttavuutta
lisätään ottamalla
tarkasteluun
laajempia
kokonaisuuksia.
Myös monikäyttömetsissä aktiiviset luonnonhoitotyöt ovat lisääntyneet merkittävästi muutaman viime vuoden aikana. Lisäksi Metsähallituksen Eräpalvelut on kunnostanut erillisrahoituksen turvin kymmeniä koskia ja parantanut vaelluskalojen elinolosuhteita.
Ennallistamis- ja luonnonhoitotoimien vaikuttavuutta on lisätty ottamalla tarkasteluun laajempia kokonaisuuksia. Esimerkiksi valuma-aluesuunnittelua tehdään Metsähallituksen eri vastuualueiden yhteistyönä. Valuma- aluesuunnitelmaan voi kuulua soiden ennallistamisen lisäksi esimerkiksi purojen kunnostusta, kalojen vaellusesteiden poistoa sekä kalojen elinympäristöjen parantamista.
Menetelmiä ja seurantaa kehitetään
Ennallistamistoimenpiteiden suunnittelua, toteutusta ja seurantaa kehitetään jatkuvasti käytännön ammattilaisten ja tutkijoiden yhteistyönä.
– Olemme parhaillaan uusimassa metsien ennallistamisen ja luonnonhoidon opasta sekä ojitettujen soiden ennallistamisopasta. Molemmat oppaat on laadittu 2010-luvun alussa, Eisto kertoo.
Vesien palautusta suojelusoille niitä ympäröiviltä ojitetuilta alueilta on kehitetty viime vuosina ennallistamismenetelmänä. Vesien palautuksen vaikutukset näkyvät suon kasvillisuudessa jo parin vuoden kuluttua.
Ennallistamistoimia on tehty myös merialueilla. Pari vuotta sitten kokeiltiin meriajokkaan palautusistutuksia merenpohjaan. Meriajokas muodostaa meren pohjalle vedenalaisen niityn, joka tarjoaa ravintoa ja suojaa monille muille lajeille. Tulokset olivat lupaavia, ja istutuksia tullaan jatkamaan uusilla alueilla.
TEKSTI SARI HILTUNEN • KUVA SANTTU KAREKSELA, KUVAPARI CHRISTIAN KOIVULA
Soiden seurantaverkostossa 150 kohdetta
ENNALLISTAMISEN vaikutusten seurantaa varten on perustettu elinympäristökohtaisia seurantaverkostoja. Soiden ennallistamisen seurantaverkosto on perustettu 15 vuotta sitten, ja siihen kuuluu 150 seurantakohdetta. Verkostossa on laajasti eri suotyyppejä, ja kustakin suotyypistä on mukana sekä luonnontilaisia, ojitettuja että ennallistettuja kohteita.
– Verkoston avulla seurataan muun muassa ennallistamisen jälkeistä suokasvillisuuden kehittymistä. Joistakin kohteista otetaan myös vesinäytteitä, kertoo soiden ennallistamisseurannasta vastaava luonnonsuojelun erityisasiantuntija Santtu Kareksela.
Aiemman tutkimuksen perusteella tiedetään, että soilla olosuhteiden palauttaminen lähemmäksi luonnontilaa vaikuttaa suoraan suokasvillisuuteen – muun muassa rahkasammal lisääntyy nopeasti.
– Tarvitaan kuitenkin tarkempaa tietoa siitä, miten hyvin eri ennallistamismenetelmät toimivat erilaisilla suotyypeillä sekä kuinka hyvin ja nopeasti alkuperäinen lajisto palautuu varsinkin vaateliaimmilla kasvupaikoilla.
Ensimmäisiä pitkäaikaisseurantojen tuloksia saadaan Oulun ja Jyväskylän yliopistojen tutkijoiden selvityksistä lähiaikoina. Seurantaverkostosta saatavia tietoja hyödynnetään myös ennallistamisseurantojen kehittämisessä. Parhaillaan selvitetään muun muassa kaukokartoitusmenetelmien hyödyntämistä ennallistamisseurannoissa.
– Soiden ennallistamisen seurantaverkosto on kansainvälisestikin merkittävä. Tälläkin hetkellä yhdeksän eri tutkimusryhmää hyödyntää omissa tutkimushankkeissaan verkostosta saatavia seurantatuloksia, Kareksela kertoo.
Seurantaverkosto tuottaa arvokasta tietoa menetelmien toimivuudesta sekä ennallistamisen vaikutuksista lajistoon, ilmastoon ja veden laatuun.
– Kokonaisvaikutusten arvio on tärkeää, jotta toimet osataan kohdistaa ja mitoittaa sekä lajiston, ilmaston että vesistövaikutusten kannalta parhaalla mahdollisella tavalla, Kareksela painottaa.
JAA ARTIKKELI: