Erätarkastajille tarvittaisiin lisää valtuuksia

Erävalvontapäällikkö Henri Pelkonen haluaa kehittää erävalvontaa tiivistämällä viranomaisten välistä yhteistyötä sekä lisäämällä erävalvojien valtuuksia.

On kevättalvinen maaliskuun päivä Liminganlahdella Oulun lähistöllä. Erävalvontapäällikkö Henri Pelkonen kaivaa autostaan puiset sukset ja on valmiina lähtemään hiihtämään meren jäälle. Kaunis Liminganlahti on yksi Kempeleessä asuvan Pelkosen mieluisimmista luontokohteista.

Pelkonen aloitti helmikuussa Metsähallituksen uutena erävalvontapäällikkönä. Hänen tiimissään työskentelee 13 erätarkastajaa, jotka vastaavat omalla alueellaan valtion alueiden valvonnasta.

Entisessä työssään Oulun poliisilaitoksella lupayksikön johtajana Pelkonen teki paljon paperitöitä Oulun keskustassa. Piti hän paperityöstäkin, mutta erävalvontapäällikkönä hän pääsee entistä useammin maastoon, mikä on Pelkoselle erittäin mieluisaa.

– Hallintotieteiden lopputyössäni tutkin erätarkastajien toimivaltuuksia metsästyksen valvonnassa, ja aihe kiinnosti kovasti. Tätähän kaikki loppupeleissä työltään etsivät: merkityksellisyyttä ja mahdollisuutta edistää asiaa, josta on kiinnostunut, Pelkonen miettii. Erätarkastajan työ on Pelkosen mukaan erityisesti ihmissuhdetyötä. Usein paikalliset ihmiset tuntevat erätarkastajan, ja erätarkastaja pitää yhteyttä myös muihin viranomainiisiin, kuten poliisiin.

– Suurin osa vaikeista tilanteista maastossa ratkeaa puhumalla. Täytyy osata lukea ihmisiä.

Totutusta pitää joskus poiketa

Pelkosen mukaan erätarkastajalla pitää olla niin sanottua maastokelpoisuutta sekä kykyä tehdä asiat joskus eri tavalla kuin on tottunut – täytyy poiketa normaalilta reitiltä, jotta näkee uusia asioita.

Pelkoselle on erittäin tärkeää edistää erätarkastajan työtä, jota hän on tarkastellut usealta eri kantilta. Hänen mukaansa erätarkastajille tarvittaisiin lisää valtuuksia, jotta he kykenisivät tekemään työtään täysimääräisesti eli suoriutumaan lainsäätäjän määräämistä tehtävistä.

– Ensinnäkin erätarkastajilla tulisi olla niin kutsuttu saaliintarkastusoikeus, Pelkonen sanoo.

Kun erätarkastaja kohtaa metsästäjän, hänellä ei ole tietoa siitä, mitä metsämiehellä on repussaan. Onko metsästäjä pyytänyt rauhoitettua lajia? Ovatko keinot olleet lainmukaiset?

Erätarkastajalla pitäisi siis olla valtuudet pyytää metsästäjää näyttämään reppunsa sisältö, sillä muuten hän on aika lailla kädetön.

Suurin osa vaikeista
tilanteista ratkeaa
puhumalla.

– Erätarkastajalla on esimerkiksi kiinniotto- ja voimankäyttöoikeus, joita hän voi käyttää estääkseen rikoksen jatkumisen. Mutta sitä ennen täytyisi tietää, onko rikos ylipäätään tehty.

Saaliintarkastusoikeuden lisäksi erätarkastajilla tulisi olla myös haltuunotto-oikeus. Jos metsästäjä tekee törkeän metsästysrikoksen, kovat pakkokeinot ovat poliisille sallittuja – pakkokeinolain nojalla poliisi voi tehdä esimerkiksi laite-etsinnän vaikkapa koiratutkaan. Etsintä kuitenkin vaarantuu, ellei laitetta saada välittömästi viranomaisen haltuun.

– Erätarkastajalla täytyisi siis olla valtuudet ottaa GPS-laite tai puhelin heti pois metsästäjältä, jos hän epäilee metsästysrikosta, Pelkonen sanoo.

Pelkosen mukaan eräs kehitettävä asia olisi sekin, että erätarkastajan pitäisi voida antaa velvoittavia käskyjä ja kieltoja. Jos niitä ei noudata, kyseessä olisi rikoslailla rangaistavaksi määrätty niskoittelu. Nyt näin ei ole.

Viranomaisten yhteistyötä tarvitaan lisää

Jotta erävalvonta toimisi Suomessa entistä paremmin, Pelkonen peräänkuuluttaa ennen muuta vahvempaa viranomaisten välistä yhteistyötä. Hän kuvailee erävalvonnan olevan tällä hetkellä palapelimäistä.

– Tiedon tulisi liikkua mutkattomasti. Poliisi tai rajavartiolaitos voisivat saada partioidessaan tietoa joltakin tietyltä alueelta ja kertoa erätarkastajille, että valvontaa kannattaa suunnata sinne.

Erätarkastajat työskentelevät Suomessa useimmiten yksin, mihin liittyy Pelkosen mukaan joitakin riskejä. Vaarana ei kuitenkaan ole ensisijaisesti se, että toinen ihminen kiihtyisi väkivaltaiseksi.

– Metsissä ei yleensä pyöri kaikkein hankalin aines. Sen sijaan ongelmaksi voi koitua auton hyytyminen metsäautotielle tai moottorikelkan pysähtyminen jäällä. Riskitekijöitä ovat myös tapaturmat ja heikot jäät, Pelkonen kertoo. Riskeistä huolimatta erävalvonta on pienestä pitäen luonnossa liikkuneelle Pelkoselle unelmatyötä.

– Vanhemmilla oli kesämökki saaressa. Sinne piti kulkea veneellä, ja aina täytyi jotakin ruokaakin hommata. Siellä opin kalastuksen ja vieläkin kaipaan usein järvelle, Pelkonen muistelee.

Myöhemmin Pelkosen suosikkiharrastukseksi kehittyi metsästys, ja häntä kiinnostaa erityisesti kanalintujen metsästys. Miehen uusin mielenkiinnon kohde on ketun pillitys. – Siinä kiehtoo hiljaisuus. On vain oltava ja kuunneltava.

TEKSTI JAANA HAAPALUOMA-HÖGLUND • KUVAT VESA RANTA