Erävalvonnan tarve kasvaa edelleen

Luonnon päivänä Suomenlahdella riitti tarkastettavaa syrjäisilläkin saarilla. Osalle eränkävijöistä Metsähallituksen Hippa-vene ehti vain näyttää kylkeä.

Itäinen Suomenlahti huokailee rauhallisena Suomen luonnon päivän auringossa, mutta Metsähallituksen erätarkastajat Tommi Suonpää ja Heikki Taipale tietävät, mikä heitä ulapalla odottaa. Keväästä saakka ihmiset ovat hakeutuneet luontoon jopa ruuhkaksi asti.

Partio kiihdyttää Hippa-valvontaveneen vauhtiin. Hurpun merivartioasemalta mukaan lähtee merivartijoiden partio. Hetken kuluttua saarten välissä alkaa erottua veneitä ja pyydyksistä varoittavia lippuja.

– Merikalastus on täällä se ykkösjuttu, Suonpää kertoo.

Niin etäistä saaristoa tai erämaata ei tänä vuonna ole löytynyt, etteikö siellä joku olisi. Poikkeusoloissa virinnyt kalastus-, metsästys- ja retkeilyinnostus on tehnyt kiireisistä erätarkastajista entistä kiireisempiä.

– Usein olisi etu päästä valvomaan pareittain kuten nyt, mutta yleensä me joudumme liikkumaan yksin, Taipale sanoo.

Metsähallituksella on 12 erätarkastajaa, joista kaksi istuu nyt kyydissä. Tänä viikonloppuna valvottava alue ulottuu Virojoelta Pyhtäälle, ja koko maassa tällaisia alueita on paljon, yli 12 miljoonan hehtaarin edestä.

Hippa-vene tuntuu yhtäkkiä pisaralta meressä.

Merivartijoiden partio on pysäyttänyt metsästäjän pienen saaren liepeillä. Vanhemmat merivartijat Lauri Karjunen ja Jarno Kinnunen ovat saaneet vahvistukseksi Niina Heinosen rikostorjuntayksiköstä. Hänen tehtävänään on aloittaa tutkinta, jos valvonnassa paljastuu rikoksen tunnusmerkit täyttäviä tapauksia.

Tarkkuutta vaaditaan

Kalastus, metsästys ja retkeily itäisellä Suomenlahdella vaativat tarkkuutta kansalaisilta ja ammattitaitoa valvojilta. Rääntiön saaressa on ympärivuotinen maihinnousukielto. Puolustusvoimien Mustamaahan voi päästä vain luvan kanssa, ja joillakin saarilla on pesimärauhoituksia.

Entäpä vesialueet? Joillakin alueilla voi pitää pyydyksiä, jos kuuluu oikeudet vuokranneeseen seuraan, mutta viehekalastus on muillekin mahdollista. Metsästäjien pitää puolestaan katsoa, seisovatko he kivellä tai mättäällä, joka kuuluu yleiseen vesialueeseen vai rannalla, joka kuuluu kansallispuistoon. Taantuvien kalalajien suojelemiseksi on asetettu lisärajoituksia.

Veteen piirretyt rajat eivät silti näytä pelottavan ihmisiä. Tälläkin hetkellä alueella on voimassa satoja vapaa-ajankalastajien pyydyslupia. Myös kaupallisten kalastajien pyydyksiä löytyy etenkin Kotkan edustalta, joka on tunnettua lohialuetta.

Valvovia silmäpareja kaivattaisiin lisää

Partiot jatkavat retkeilijöiden ja kalastajien suosimaan Ulko-Tammioon, jossa ehditään lähinnä näyttää kylkeä ja toivoa, että sana valvonnasta kiirii. Satamassa on muutamia veneitä.

– Tämä on paras paikka koko Suomenlahdella, kannella kesäperunoita rapsutteleva nainen sanoo.

Myöhemmin syksyllä saaren ympäristöön saapuvat myös kalastajat. Nämä vedet ovat paikallisten tuntemia taimenvesiä. Ainakin vanhojen tarinoiden mukaan, Karjunen tarkentaa.

Merikalastus on
täällä se ykkösjuttu.

Karjunen ja muut merivartijat tekevät erävalvontaa muun työnsä ohessa. Täysiaikaisesti Suomenlahden kalastusta ja metsästystä valvoo lähinnä erätarkastaja Suonpää. Yleensä mukana on myös merivartijoita, suojelubiologeja tai ELY:n valvojia.

Tänä kesänä Suonpää on liikkunut vesillä 30 päivää, mutta suuri on meri muutamien silmäparien seurattavaksi.

Partiot kiertävät vielä Suuri-Pisi-nimisen saaren kautta ja tarkastavat viehekalastajien veneen. Lopulta suunnataan maihin ja jatketaan valvontaa autopartioilla.

TEKSTI ja KUVAT AKU AHLHOLM