Freshabit juurrutti uusia toimintatapoja sisävesien suojaksi

Suomen suurin sisävesien luonnonsuojeluhanke Freshabit LIFE IP päättyi syyskuussa. Seitsenvuotisessa hankkeessa on katsottu alusta asti kauas tulevaisuuteen – tavoitteena oli luoda uusia verkostoja ja pysyviä toimintatapoja, jotta vaikuttava luonnonsuojelutyö jatkuisi hankkeen jälkeenkin.

Freshabit LIFE IP -hanke käynnistettiin vuonna 2016 edistämään Suomen sisävesien tilaa ja monimuotoisuutta. Tarve sisävesien suojelulle oli ja on yhä suuri, sillä lähes kaikki sisävesien luontotyypit ovat jollakin tavalla uhanalaisia.

– Varsinkin purot, lähteet ja lammet ovat kärsineet paljon kaikenlaisen maankäytön seurauksena, ja isoja järviä uhkaa jatkuvasti hajakuormitus. Kymmenisen prosenttia Punaisen listan uhanalaisista lajeista on vesien lajeja, kertoo projektipäällikkö Jari Ilmonen Metsähallituksen Luontopalveluista.

Sisävesien ja niiden lähiympäristön suojelulla on kauaskantoiset vaikutukset. Suuretkin vesistöt saavat alkunsa latvavesiltä ja valuma-alueilta, joten erityisesti näillä alueilla luonnonsuojelutyön vaikutukset kertautuvat.

Freshabit oli ensimmäisiä Euroopan unionin LIFE-rahaston IP-ohjelman hankkeita, joissa painotettiin uudenlaista strategiaa eli suojelutoimien laajaa vaikuttavuutta. Sisävesien suojelemiseksi tehtiin lukuisia kunnostustoimia, mutta painopiste oli pitkäjänteisessä suojelutyössä.

– Ennen kaikkea tarkoituksena oli uusien, pysyvien toimintatapojen, verkostojen ja menetelmien kehittäminen, jotta sisävesien ja niiden valuma-alueiden hyväksi tehty työ jatkuisi vaikuttavasti tulevaisuudessakin, Ilmonen kertoo.

– Lisäksi keskityimme kasvattamaan kansalaisten ja toimijoiden ymmärrystä sisävesistä. Tietoisuuden lisääminen on tärkeää, jotta asioita todella saadaan tapahtumaan.

Kokemuksia ympäri maata

Hankkeen aikana kunnostustöitä tehtiin erilaisissa sisävesissä ja niiden valuma-alueilla kaikkiaan kahdeksalla kohdealueella: Karjaanjoella, Koitajoella, Naamijoella, Pohjanmaan joissa, Puruvedellä, Saarijärven reitillä, Lounais-Suomen joissa ja Vanajavedellä. Yhteensä kunnostusten vaikutusalue on jopa yli 40 000 hehtaaria Natura 2000 -alueilla ja noin 25 000 hehtaaria niiden valumaalueilla.

– Alueiden maantieteellinen kattavuus on hyvä, ja ne ovat myös keskenään erilaisia. Toiset ovat esimerkiksi selkeästi lintuvesiin, toiset taas jokiin ja virtavesiin keskittyviä alueita. Näin saadaan kokemuksia ympäri maata erilaisista ympäristöistä ja niiden kunnostustarpeista sekä siten erilaisista toiminta tavoista ja -kulttuureista, Ilmonen selittää.

Ison hankkeen koko-
naisvaikutukset ovat
yksittäisiä kunnostus-
toimia suuremmat.

Kohdealueiden valinnassa oli tärkeää, että alueelta löytyi valmiiksi toimijoita ja verkostoja, joiden kanssa voitaisiin toteuttaa kunnostustoimia ja vakiinnuttaa pysyviä toimintatapoja. Metsähallituksen koordinoimassa hankkeessa oli yhteensä 31 kumppania, kuten ympäristöministeriö, kansallisia tutkimuslaitoksia, ELY-keskuksia, yliopistoja, kuntia sekä järjestöjä ja liittoja.

Kumppaneiden joukko oli jopa poikkeuksellisen laaja. Valtakunnallisen verkoston avulla voitiin jakaa tietoa ja ymmärrystä, ja alueelliset verkostot puolestaan pystyivät ottamaan vastuulleen kunnostustoimia.

– Tämän kokoluokan hankkeessa tarvitaan monenlaista erikoisosaamista sekä alueellista asiantuntijuutta. Kohdealueiden toimijat itse miettivät toteutuskelpoisimmat ja vaikuttavimmat toimet, Ilmonen sanoo.

Vaikutusten arviointi tärkeää

Vaikka IP-hankkeena Freshabitin painopiste on ollut valmiuksien kehittämisessä, on seitsemän vuoden aikana tehty paljon myös monipuolisia kunnostustoimia. Vesistöjen kuormitusta on vähennetty muun muassa laskeutusaltailla ja pohjapadoilla, ja muutettujen virtavesien elinympäristöä on monipuolistettu kutusoraa ja vesisammalia lisäämällä. Lintuvesiä on kunnostettu vedenpintaa nostamalla ja rantojen laidunnusta lisäämällä.

– Kaikenlaisella vesistöjen kunnostuksella ja ennallistamisella autetaan lajistoa, mutta joillakin kohdealueilla keskityttiin erityisesti tiettyihin lajiryhmiin. Esimerkiksi Vanajavedellä on panostettu lintuvesiin, ja seurannasta on saatu jo lupaavia parimäärätuloksia. Koitajoen alueella on puolestaan parannettu uhanalaisen järvilohen elinoloja, Ilmonen kertoo.

Eräänä menestystarinana voidaan pitää raakkua. Ilmosen mukaan Freshabitin alkuaikoina Ähtävänjoen ja Mustionjoen raakkupopulaatiot olivat niin rapistuneessa kunnossa, että raakut käytännössä odottivat kuolemaa. Nyt pohjoismaisella yhteistyöllä on saatu synnytettyä uusia simpukkasukupolvia.

– Norjalaisten yhteistyökumppanien kanssa on onnistuttu kasvattamaan niin sanotulla kylpylähoidolla yli tuhat muutaman vuoden ikäistä simpukkaa sekä kymmeniätuhansia pienempiä, vasta kalasta irtautuneita simpukoita. Näin on ostettu lisäaikaa, jotta raakkujen tilanne saataisiin pysyvästi parempaan kuntoon, Ilmonen kertoo.

– Paljon on tehty, mutta oikeastaan tulokset näkyvät luonnossa kokonaisuudessaan vasta usean vuoden päästä. Vaikutusten arviointiin pitäisikin panostaa tällaisissa hankkeissa, jotta saadaan tietoa, mitkä ovat todelliset vaikutukset ympäröivään luontoon.

Kunnostustoimet ovat Ilmosen mukaan edistäneet myös alueiden virkistyskäyttöä sekä kasvattaneet luonnon- ja maisemansuojelullisia arvoja. Pitkällä hankkeella on ollut lisäksi sosioekonomisia vaikutuksia, sillä se on esimerkiksi työllistänyt yrittäjiä ja tuonut alueille vierailijoita.

Tulokset kantavat pitkälle tulevaisuuteen

Sisävesien suojelemiseksi tarvitaan pitkäjänteistä toimintaa, minkä vuoksi Freshabit on keskittynyt toimintatapojen juurruttamiseen. Ilmosen mukaan sisävesien suojelu- ja kunnostustarpeita on paljon, mutta rahoitusta ei ole riittävästi – perusrahoituksen rinnalle tarvitaan hankerahoitusta.

Freshabitin budjetti oli lopulta noin 20 miljoonaa euroa, mutta hankkeen rinnalle on syntynyt yli 100 täydentävää hanketta. Ilmosen mukaan lisärahaa on saatu kanavoitua erityisesti Natura 2000 -alueiden ulkopuolelle vesien tilaa parantavaan toimintaan. Kaikkiaan täydentävien hankkeiden kokonaisarvo on noin 180 miljoonaa euroa.

Hankkeiden ja rahoituksen määrä osoittaa Ilmosen mukaan sen, että asioiden kytkeytyminen toisiinsa on selvästi huomattu.

– Tämä on ollut hieno osoitus siitä, kuinka yhteistyö on monin paikoin ja tavoin virkistynyt Freshabitin ansiosta – työ yhteisen asian eteen jatkuu hankkeen päätyttyäkin, Ilmonen sanoo.

Ison hankkeen kokonaisvaikutukset ovat yksittäisiä kunnostustoimia suuremmat, kun yhteistyö sujuu, tietoa jaetaan eikä pyörää tarvitse keksiä uudelleen.

– Yhteistyö on toiminut erinomaisesti. Olemme voineet esimerkiksi jakaa kokemuksia, oppia toisiltamme, suunnitella menetelmiä ja sovitella toimenpiteitä. Olemme tehneet yhteistyötä myös todella monen muun hankkeen kanssa. Sujuva yhteydenpito on edistänyt isoa, yhteistä tavoitetta sisävesien kunnon parantamiseksi.

Ilmonen mainitsee yhdeksi suureksi onnistumiseksi sen, että yhteistyötä on tehty yli sektorirajojen.

– Usein törmää esimerkiksi siihen, että luonnonsuojelu- ja vesiensuojeluviranomaiset toimivat erikseen omilla alueillaan, vaikka yhteistyö olisi monin paikoin hedelmällistä. Nyt tällaisia raja-aitoja haluttiin ylittää, ja mukaan otettiin myös metsätalous ja viestintä. Samoja aitoja tulee toki yhä vastaan, mutta yhteistyö on parantunut valtakunnallisestikin.

Ilmosen mukaan ekologisten vaikutusten lisäksi Freshabitista jää käteen arvokasta kokemusta projektijohtamisesta ja etenkin IPhankkeista.

– Käynnissä on jo uusia hankkeita, ja valmisteilla on vielä Freshabitiakin suurempi strateginen luontohanke. Kaiken kaikkiaan uskon, että Freshabitin myötä muodostuneet toimintatavat ja verkostot kantavat pitkälle tulevaisuuteen, Ilmonen kiteyttää.

TEKSTI NELLI MÄKITALO • KUVAT PURUVESI PRODUCTIONS OY, JUKKA-PEKKA RONKAINEN/METSÄHALLITUS, JARI ILMONEN