Kiviaineksia merenpohjasta

Metsähallitus on selvittänyt merenpohjan kiviainesten hyödyntämistä. Metsähallitus-konserniin kuuluva MH-Kivi Oy hakee nyt kumppaneita luodakseen kilpailukykyisen arvoketjun merikiviainesten nostoon, logistiikkaan ja tuotantoon.

MH-Kiven teettämä selvitys merikiviaineksen kilpailukyvystä valmistui kuluvan vuoden kesäkuussa. Gaia Consulting Oy:n laatimassa selvityksessä kuultiin laajalti sidosryhmien edustajia. Edustettuina olivat Helsingin ja Espoon kaupunki, ympäristöministeriö, Geologinen tutkimuskeskus, rannikon satamia, Rakennusteollisuus ja joukko yrityksiä, jotka voisivat osallistua kiviaineksen tuotantoketjuun.

Toimitusjohtaja Harri Saxlundin mukaan merikiviaineksen käytön lisäämiseen suhtaudutaan pääsääntöisesti myönteisesti.

– Merikiviaines on hyvälaatuista, ja sitä voidaan tuottaa ympäristön kannalta kestävästi. Merikiviaineksen hyödyntäminen sopivan etäisyyden päässä sijaitsevissa rakennuskohteissa vähentää kiviaineksen maantiekuljetuksista aiheutuvia ympäristövaikutuksia, Saxlund sanoo.

Selvitystyön jälkeen MH-Kivi kutsuu sidosryhmien edustajat ja merikiviaineksesta kiinnostuneet yritykset saman pöydän ääreen rakentamaan sopivaa toimintamallia ja koko toimitusketjua. Työssä hyödynnetään myös Metsähallituksen Luontopalvelujen meriasiantuntemusta.

– Arvoketjun luominen ja sen toteutus vaativat kumppaneilta yhteistyötä ja sitoutumista. Metsähallituksen roolina olisi käyttöoikeuksien myynti lupa-alueille, Saxlund kertoo.

Välivarasto rannikolle

Selvityksen perusteella merikiviainesta voidaan eräiden reunaehtojen toteutuessa tuottaa kilpailukykyisesti.

– Kokonaisuus näyttää positiiviselta. Hintakilpailukyvyn selvittämiseksi olemme luoneet laskentamallin, joka ottaa huomioon kaikki kustannukset merikiviaineksen nostosta aina siihen vaiheeseen, kun kiviaines on toimitettu käyttökohteeseen.

Potentiaalisimmaksi markkina-alueeksi osoittautui pääkaupunkiseutu, missä kiviaineksia käytetään rakentamisessa runsaasti. Merikiviaines sopisi myös betoniteollisuuden raaka-aineeksi. Jotta merikiviaines tarjoaisi kilpailukykyisen vaihtoehdon, pitäisi rannikolta löytyä kiviainekselle välivarasto korkeintaan 50 kilometrin päässä käyttökohteesta. Muutoin maakuljetuksesta aiheutuva kustannukset vievät pohjan kannattavuudelta.

– Nyt kiviainesta tuodaan autoilla keskimäärin 70–80 kilometrin etäisyydeltä, Saxlund toteaa.

Tehokasta toimintaa

Merikiviainesta on käytetty Suomessa viime vuosina vain mittakaavaltaan hyvin suurissa projekteissa, kuten Vuosaaren sataman rakentamisessa.

Metsähallituksella on tällä hetkellä lupa ottaa merihiekkaa Helsingin edustalta Itä-Tontun ja Soratontun alueilta yhteensä 5 miljoonaa kuutiometriä ja Loviisan edustalta 8 miljoonaa kuutiometriä.

Merikiviaineksen
nosto edellyttää
ympäristövaikutusten
arviointia.

– Periaatteessa näiltä lupa-alueilta nostetulla merikiviaineksella voitaisiin tyydyttää pääkaupunkiseudun yhden vuoden kiviainestarve. Betonitehtaan käyttöön siitä riittäisi kymmeniksi vuosiksi, Saxlund laskeskelee.

Merikiviainesta voidaan nostaa kauha-, kahmari- tai imuruoppauksella. Imuruoppaus olisi tehokkain vaihtoehto, mutta siihen tarvittava kalusto pitäisi hankkia kansainvälisiltä yrityksiltä. Kuljetuksiin tyypillisesti käytettävä alus ottaa merihiekkaa lastiksi kerralla 5 000 kuutiometriä eli noin 250 kuorma-autollista.

Ympäristötarkkailussa

Merikiviaineksen nostoon tarvitaan lupa, jonka saaminen edellyttää ympäristövaikutusten arviointia. Luvan jälkeenkin toiminnan vaikutuksia seurataan tarkasti.

Yleisesti merihiekan nosto tuhoaa pohjaeläimistöä ja heikentää eliöiden elinoloja paikallisesti. Vuosaaren satamahankkeen yhteydessä tehdyn tarkkailun perusteella eliöstö ja olosuhteet palautuvat kuitenkin nopeasti toiminnan loputtua.

– Lupa-alueet sijaitsevat kaukana rannasta, joten nosto ei heikennä rannikon virkistyskäyttöä. Ruoppaus voidaan myös ajoittaa myöhäiseen syksyyn, jolloin huviveneilijät ovat pääosin jo telakoineet veneensä.

Ottotoiminnan aiheuttama veden sameneminen voi aiheuttaa lyhytaikaisia haittoja kalastukselle.

Merihiekan noston jälkeen ottoaluetta ei tarvitse maisemoida, mikä on merkittävä etu verrattuna kiviaineksen ottoon maalta.

TEKSTI TIMO HÄMÄLÄINEN • KUVA BOSKALIS